Puheenvuoro



Sorvari Heikki, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi (Kirkkohallituksen esitys 2/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kuten täällä on moneen kertaan kuultu, me olemme kaikki varmaan yhtä mieltä siitä, että HeTa-hankkeessa on paljon hyviä puolia. Niitähän meille on esitysmateriaaleissa hyvin kuvattu, oikeastaan liiankin hyvin. Eli negatiivisten puolien kuvaaminen onkin jäänyt paljon vähemmälle, suorastaan olemattomaksi. Hankkeen säästöt perustuvat edelleen teoreettisiin laskelmiin, ja kuten on sanottu moneen kertaan, päävastuu laskennallisten henkilöstösäästöjen toteuttamisesta on selkeästi jätetty seurakunnille. Mikä onkin varsin mielenkiintoinen haaste. En vertaisi tätä järjestelmää, niin kuin valiokuntani puheenjohtaja Simola sanoi, jäsentietojärjestelmään. Siellä edut ovat paljon helpommin osoitettavissa. Kirkkohallituksen täysistunnolle 30.3. esitetty materiaali HeTasta oli varsin mielenkiintoinen, osin ehkä hiukan harhaanjohtavakin. Siellä on muun muassa yksi kalvo, jonka otsikkona on "Yhteinen ilmainen ohjelma". En tiedä huomasivatko täysistunnon jäsenet, mutta helppo on kaikille arvata, että tämä ei todellakaan ole ilmainen ohjelma; kaikki tietävät mistä ne rahat ovat peräisin, joilla se kehitetään, ja myöskin, mistä ne rahat tulevat, joilla sitä ohjelmistoa ylläpidetään. Sitten siellä oli toinen varsin hellyttävä kalvo, otsikolla "Säästöt, työajan optimointi". Kaksi ensimmäistä pallukkaa: "Työt jakaantuvat nykyään hyvin epätasaisesti, varsinkin pienemmissä yksiköissä ylityöt ovat arkea. Lomaa pidetään silloin kun ehditään, jos silloinkaan. Riittämättömyyden tunne on yhden taloushenkilön seurakunnissa jokapäiväinen taakka. Miten kauan ylitunnolliset kirkon työntekijät jaksavat?" Suorastaan kyynel vierähtää silmään. Mutta sitten tulee ratkaisu: "On tullut aika siirtyä elämään ilman jatkuvia ylitöitä ja epäinhimillisiä vaatimuksia." Ja HeTa ilmeisesti oli se ratkaisun avain. Tuon esityksen olisi tehnyt ehkä hiukan uskottavammaksi, jos siellä olisi myös realistisesti esitetty ne suunnattomat riskit, jotka toteutukseen liittyvät, niin seurakunnille kuin myös palvelukeskukselle. Esimerkiksi sitä tuskaa, hikeä ja kyyneleitä, mitä pitkä siirtymäaika tullessaan varmasti aiheuttaa.

Kun on seurannut runsaan viiden vuoden ajan vastaavan palvelukeskushankkeen etenemistä valtionhallinnossa, ei siellä ole näkyvissä vieläkään säästöjä sen enempää työajassa kuin kustannuksissakaan. Ainakaan kaikissa virastoissa. Voihan asiaa perustella sillä, että ollaan edelleen siirtymävaiheessa, ja niinhän asia onkin, siirtymävaihe vain on kestänyt paljon kauemmin kun ajateltiin ja on edelleen kesken. Tällä hetkellä käyttäjien mielestä ollaan vaiheessa, jossa nähdään entistä selkeämmin vanhan järjestelmän hyvät puolet ja uuden huonot. Tuo valtionhallinnon palvelukeskushankehan on ollut meilläkin esimerkkinä ja siitä on saatu varsin positiivinen esitys HeTan ajatusten edistämisturneella vuosi sitten, tosin esittäjä oli sieltä tekijäpuolelta, ei loppukäyttäjien puolelta. Mutta paljon mielenkiintoisempi viesti tulee valtiontalouden tarkastuslaitokselta, jonka pääjohtaja Tuomas Pöysti esitti puheessaan taloushallinnon teemapäivässä viime vuoden lopulla. Tämä VTV, Valtiontalouden tarkastusvirastohan on eduskunnan yhteydessä toimiva ylin kansallinen tarkastusviranomainen, joka tarkastaa valtion taloudenhoitoa ja omaisuuden hallintaa, ja on siinä ominaisuudessa paras seuraaja palvelukeskusten tehokkuuden ja kannattavuuden mittaamisessa. Puheessaan pääjohtaja ottaa kantaa siihen asiaan, jota mekin eri seurakuntien lausunnoissa olemme monta kertaa tuoneet esille, eli miten kirkon oma monopoliasemassa oleva palvelukeskus voi toimia tehokkaasti ja miten se tulisi organisoida. Näin visioi pääjohtaja Pöysti: "Palvelukeskusmallin pitkän aikavälin tehokkuuden turvaaminen edellyttää, että virastot ja laitokset voivat aidosti kilpailuttaa palvelukeskuksen markkinoilta. Valtion palvelukeskus on tällöin yksi mahdollinen tarjoaja, osa valtion palvelukeskuksista täytyisikin nopeasti yksityistää." Ja puhuu sitten vähän organisaatiosta ja sitten sen jälkeen mainitsee: "Palvelukeskusmallin periaatteessa mahdollistama tehokkuuslupaus on vielä puoliksi toteuttamatta." Ja lopuksi hän toteaa: "Valtion palvelukeskus on tehokkuuden ja innovatiivisuuden turvaamiseksi ja monopolin riskien välttämiseksi saatettava aitoon kilpailutilanteeseen. Kilpailu ja erityisesti uhka asiakkaan menetyksestä saa valtion palvelukeskuksen toimimaan tehokkaasti. Tavoitteeksi olisi otettava, että jo muutaman vuoden päästä valtion palvelukeskus Palkeet kilpailee aidosti yksityisten palvelukeskuspalveluiden tuottajien kanssa. Lähtökohtana voisi olla, että 30 % valtion virastoista ja laitoksista on yksityisen palvelukeskuksen asiakkaina. Tarkoituksenmukaista olisi, että virastot voisivat valita kilpailun ja sen kautta laadun ja hinnan perusteella, ovatko ne valtion palvelukeskuksen vai yksityisen palvelukeskuksen asiakkaana." Noista kommenteista nyt voisi ainakin oppia sen viestin, ettei tehokkuutta saada omaan organisaatioon palvelukeskusta lisäämällä, vaan että aito kilpailu luo parhaan tarjonnan ja tehokkuuden toimintaan. Toisaalta kilpailua voisi edistää sekin, että annettaisiin vapaaehtoinen mahdollisuus liittyä palvelukeskuksen käyttäjiksi. Silloinkin olisi jo parempi motiivi hoitaa asioita hyvin niin että viimeisetkin seurakunnat kilvan liittyisivät mukaan hyvien kokemusten myötä.


Paluu