Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus vuodelta 2010 (Kirkkohallituksen esitys 8/2011)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensimmäinen napinpainalluskin täällä onnistui, ensimmäistä kertaa tässä tehtävässä puhujapöntössä. Esittelen lyhyesti Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomusta ja nostan siitä esille muutamia keskeisiä näkökohtia. Kansainvälisen toimintaympäristön muutoksista nostan esille yhden näkökulman maailman uskontotilanteesta. Kristittyjen määrä kasvaa samalla kun uskonnottomien ja ateistien määrä vähenee. Vaikka kotimaisessa keskustelussa kirkon kannalta kriittiset viestit saavat usein yliotteen, on tärkeä nähdä, että olemme osa maailmanlaajaa kristikuntaa, joka on edelleen kasvussa. Tätä kehityssuuntaa tarkasteltiin viime vuonna erityisen laajasti, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisestä maailmanlähetyskonferenssista. Kotimaisista toimintaympäristön muutoksista nostan erityisesti esille muuttoliikkeen tuomat haasteet. Suomi on väestöltään edelleen poikkeuksellisen yhtenäinen, mutta ulkomaalaisten määrän kasvu on ollut viime vuosikymmeninä hyvin nopeaa. Jos ulkomaalaisia oli 1990-luvun alussa 20 000, määrä on nyt yli 160 000, ja vuosikymmenen kuluttua luvun odotetaan vähintään kaksinkertaistuvan. Tämä joukko haastaa meitä entistä aktiivisempaan vuoropuheluun muiden uskontojen kanssa, samalla maahanmuuttajissa on huomattava joukko potentiaalisia kirkkomme uusia jäseniä.

Kirkkomme ylivoimaisesti suurin "hiippakunta" on ulkomailla. Etniseltä taustaltaan suomalaiseksi luettavia asuu ulkomailla yhteensä noin 1,4 miljoonaa. Maasta muutto on kuitenkin muuttunut. Perinteisestä pysyvästä siirtolaisuudesta uudessa kotimaassa on tullut määräaikais- ja tavoitesiirtolaisuutta, myös kausisiirtolaisuus on nopeasti lisääntynyt ja kehitys vain jatkuu yhä kasvavan aktiivisten eläkeläisten joukon muuttaessa osaksi vuotta ulkomaille. Kirkon ulkosuomalaistyö on näin suurten haasteiden edessä. Yhtäältä on huolehdittava perinteisistä suomalaissiirtolaisista ja samalla vastattava määräaikais- ja kausisiirtolaisuuden tuomiin uusiin ja jatkuasti muuttuviin haasteisiin.

Pitkäjänteisen ekumeenisen työskentelyn tuloksista nostan esille sopimuksen Suomen metodistikirkon kanssa. Toinen merkittävä ekumeeninen tapahtuma oli luterilais-katolisen dialogiraportin julkistaminen maaliskuussa 2010. Molemmat vaativat edelleen jatkotyöskentelyä, jotta tähänastisen pitkäjänteisen työn tulokset edelleen konkretisoituvat.

Toimintakertomuksen luvussa 3 ulkoasian neuvoston kokouksia on kuvattu neuvoston tehtävistä käsin. Luvussa esitellään neuvoston antamat lausunnot, päätökset kirkon edustamisesta, kansainvälisten ja ekumeenisten yhteyksien rahastosta myönnetyt avustukset, jäsenmaksut ja erityisavustukset ekumeenisille järjestöille ja ulkoasian osaston toiminnan ohjaaminen. Monet näihin asiakokonaisuuksiin liittyvät yksityiskohdat on tarkemmin esitetty liitteissä. Neljännessä luvussa käsitellään neuvoston alaisia toimikuntia ja ulkoasiain osaston niihin liittyvien yksiköiden toimintaa. On todettava, että etenkin tämän jakson osalta kirkolliskokous saa samantyyppistä informaatiota kahta kanavaa myöten sekä tässä toimintakertomuksessa että kirkkohallituksen toimintakertomuksessa. Tältä osin toimintakertomuskäytäntöä on syytä kehittää tarkoituksenmukaisemmaksi.

Kirkon ulkomaanapu on itsenäinen säätiö, joka laatii oman toimintakertomuksensa, niinpä sen toimintaa on kuvattu tässä kertomuksessa varsin suppeasti. Linkki ulkoasiain neuvostoon on siinä, että ulkoasiain neuvosto valitsee säätiön hallituksen puheenjohtajan ja jäsenet. Käytännössä myös muu yhteistyö ulkomaanavun kanssa on hyvin tiivistä.

Kertomuksen viides luku käsittelee ulkoasiain neuvoston alaisten neuvottelukuntien ja työryhmien toimintaa. On syytä todeta, että nämä neuvottelukunnat ja työryhmät toteuttavat laajasti neuvoston tehtävää. Samalla ne ovat merkittävä tuki ulkoasiain osaston toiminnalle muun muassa tutkimustyön ja julkaisujen sekä koulutusten ja seminaarien järjestämisen kautta.


Paluu