Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2014 (Kirkkohallituksen esitys 5/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Viime vuosi toi mukanaan monia synkkiä pilviä eri puolille maailmaa. Poliittinen tilanne Euroopassa muuttui jännittyneeksi Ukrainan sisällissodan ja Krimin miehityksen seurauksena. Syyrian sisällissota jatkui, samoin sen synnyttämä valtava humanitaarinen kriisi. Eurooppaan pyrki huomattava määrä pakolaisia. Islamilaisten ääriliikkeiden iskuja toteutettiin eri puolella maailmaa. Afrikassa ebola aiheutti vakavaa uhkaa ja vaikutti myös kirkkojen ja avustusjärjestöjen toimintaan alueella. Kansainväliset kirkkoliitot esittivät useita vetoomuksia globaalien kriisien ratkaisemisen puolesta ja myös toimivat siellä, missä se oli mahdollista. Monet synkät pilvet ovat edelleen paikallaan, vaikka eivät enää saisikaan säätiedotuksissa sellaista palstatilaa kuin aikaisemmin.

Euroopan kärjistyneessä poliittisessa tilanteessa Venäjällä on keskeinen rooli. Se on myös merkittävä toimija informaatiosodankäynnissä. Vallanpitäjät tekevät omia ratkaisujaan, mutta se ei ole Venäjän eikä etenkään venäläisten koko kuva. Näissä olosuhteissa yhteydenpito venäläisiin kumppaneihimme on entistäkin tärkeämpää. Yksi pitkään jatkunut yhteydenpidon muoto kirkkomme ja Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, kahdenväliset teologiset dialogit, keskeytyi viime syksynä. Oppikeskusteluja valmisteltiin asetetun suunnitelman mukaisesti, mutta niitä ei lopulta järjestetty, kun kirkkojen käsitykset oppikeskustelujen tavoitteista ja luonteesta poikkesivat niin merkittävästi toisistaan. Jatkossa on tärkeää kehittää olemassa olevia yhteydenpidon muotoja sekä huolehtia teologisten keskustelujen jatkumisesta, esimerkiksi kirkkojen yhteisten seminaarien kautta. Kristillistä antropologiaa käsittelevä seminaari onkin tarkoitus järjestää ensi vuoden alkupuolella. Lisäksi kirkkojen välinen yhteydenpito jatkuu muun muassa lähialueyhteistyön, teologisen stipendivaihdon ja Barentsin kirkkojenneuvoston yhteydessä. Yhteydenpito Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon kanssa jatkuu lukuisilla eri tavoilla.

Seuraavaksi myönteisempiä asioita. Miltä kristinuskon tilanne näyttää, kun katsomme vähän kauemmaksi kuin oman maamme rajojen sisälle tai osaan Eurooppaa? Kristinusko kasvaa. Kirkkoihin ja kristillisiin yhteisöihin kuuluvien määrä on jatkanut voimakasta kasvuaan latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Tämä näkyy myös kahtena viime vuoden käännekohtana. Maanosista eniten kristittyjä ei enää olekaan Euroopassa vaan latinalaisessa Amerikassa. Suurin luterilainen kirkko ei enää olekaan Ruotsin kirkko vaan Etiopian Mekane Yesus -kirkko. Tämä kokonaiskuva kristinuskon kasvusta on hyvä pitää mielessä silloin, kun kotimainen kirkon huolipuhe valtaa alaa. Samalla se kertoo siitä, että lähetystyö on kantanut hedelmää.

Lähetystyön ajankohtaisia kysymyksiä oli mahdollista käsitellä poikkeuksellisen monipuolisesti maalis - huhtikuussa viime vuonna järjestetyssä lähetyskumppanuusneuvottelussa. Kumppanuusneuvottelu oli järjestyksessään ensimmäinen. Kirkko toimi kutsujana ja mukana oli niiden yli 30 kirkon edustajat, joiden kanssa kirkkomme lähetysjärjestöillä oli allekirjoitettu yhteistyösopimus. Useimmat ulkomaisten kirkkojen edustajat vierailivat seurakunnissa ja hiippakunnissa ennen tai jälkeen lähetyskumppanuusneuvotteluiden. Tapahtuman kansainvälistä merkitystä korosti se, että siihen osallistuivat Kirkkojen maailmanneuvoston, Luterilaisen maailmanliiton ja Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteerit. Sitten vuoden 1963 Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen ei Suomessa ole järjestetty yhtä kansainvälistä luterilaista kokousta. Lähetyskumppanuusneuvottelu vahvisti kirkkomme suoria yhteyksiä sisarkirkkoihin ympäri maailmaa. Se tarjosi mahdollisuuden pohtia yhdessä kumppanuuskirkkojen kanssa lähetystyön luonnetta ja tulevaisuutta. Samalla se avasi monien kumppanikirkkojen edustajille ensimmäistä kertaa käsityksen siitä, miten lähetystyö on kirkossamme järjestetty. Erityinen kiitos kuuluu piispa Simo Peuralle tämän kokonaisuuden seikkaperäisestä esittelystä. Neuvottelujen tuomaa tietoa voidaan käyttää tulevina vuosina, erityisesti kehitettäessä kirkkomme suhteita globaalin etelän kirkkoihin.

Vielä muutama sana kotimaisesta ekumeniasta. Kirkollamme on hyvät kahdenväliset suhteet lukuisiin maamme kristillisiin kirkkoihin. Erityisen tärkeä kirkkojen yhteistyöelin on Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Se koordinoi ekumeenisen rukousviikon viettoa sekä suunnittelee, koordinoi ja tuottaa materiaalia ekumeenisen vastuuviikon toteuttamista varten eri kirkoissa ja niiden seurakunnissa. Neuvoston jaostot järjestävät ekumeenisia tapahtumia ja tuottavat materiaalia kirkkojen käyttöön. Neuvosto on myös esittänyt kristillisten kirkkojen yhteisiä kannanottoja muun muassa koulujen uskonnonopetuksen puolesta. Kristillisten kirkkojen yhteinen ääni kuuluu paremmin kuin luterilaisen enemmistökirkon ääni yksinään. Hyvät kirkkojen väliset suhteet voivat tuntua itsestäänselvyydeltä. Näin ei kuitenkaan ollut vuosikymmeniä sitten ja vastakkaisia esimerkkejä löytyy monista maista. Erityisesti silloin kuin maassa on suuri enemmistökirkko. Ulkopuolelta tuleva hämmästely avaa silmiä. Tämä ei olekaan itsestäänselvyys. Viikko sitten moni meistä kuuli tätä hämmästelyä Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston johtajalta Kardinaali Kurt Kochilta hänen Suomen vierailunsa aikana. Tätä kirkkojen välistä yhteyttä tulee vaalia ja kehittää edelleen, kun olemme kirkkona toteuttamassa yhteistä tehtävää.


Paluu