Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. En pysty ehkä niin korkeaan teologiseen analyysiin kuin mitä täällä on esitetty enkä kuule korvissani niin korkeatasoista musiikkia kuin mitä täällä on kuultu, mutta minä näen jotakin. Näen nimittäin televisiosarjan Muumista. Muumi-sarjassa oli ongelma: Muumiperhe tapasi tytön, joka oli näkymätön. Häntä hoivattiin ja hänestä pidettiin huolta kodissa. Mitä enempi hän tunsi olonsa turvalliseksi ja sai osakseen rakkautta, sitä enemmän hän muuttui näkyväksi ja lopulta hän oli kokonaan näkyvä ihminen. Nyt kirkko on asetettu tilanteeseen, jossa näkymätön on muuttunut näkyväksi, ja koko yhteiskunta kysyy kirkon kanssa, mitä pitää tälle näkyväksi tulleelle oikein tehdä, kun näkymätön on saanut vähän hellyyttä ja rakkautta ja on tullut näkyväksi tässä yhteiskunnassa. Tähän pohdiskeluun tuon ainakin itselleni oikealta tuntuvan valonsäteen, ellei se ole peräti armon vilaus, siitä, että nyt koko yhteiskunta odottaa, että kirkko käy sen perustavan keskustelun samaa sukupuolta olevien parisuhdeasiasta. Vaikka lainsäätäjä on säätänyt parisuhdelain ja yhteiskunnassa käydään yleistä meteliä asian tiimoilta, varsinaista arvokeskustelua ilmeisesti ei pysty käymään oikeastaan tässä yhteiskunnassa mikään muu taho kuin kirkko. Aika kovalla hinnalla kirkko on pantu käymään tämä arvokeskustelu, että ihmiset tietäisivät, kuinka tässä meidän rakkaassa suomalaisessa yhteiskunnassamme pitäisi toimia. Meidän täytyy tämä haaste ottaa vakavasti vastaan ja niin se on myös otettu. En tiedä yhtäkään toista yhteiskunnallista tahoa, joka olisi keskustellut tästä teemasta enemmän, olisi tehnyt enemmän selvityksiä tästä aiheesta ja pitänyt enemmän seminaareja näistä kysymyksistä kuin mitä kirkko on pitänyt. Kirkko on siis käynyt kahdeksan vuoden aikana melkoisen arvokeskustelun, mutta sen tulokset eivät ole menneet vielä perille. Nyt odotetaan ilmeisesti, että kirkolliskokous voisi ikään kuin löytää tälle arvokeskustelulle perustuksen.

Mikä tässä näyttää olevan erityinen ongelma, mihin perustevaliokunta on mielestäni antanut hyvän vastauksen, on se, että mielialat ovat nopeita ja arvot ovat hitaita, mutta eivät pysähdyksissä. Arvot eivät ole pysähdyksissä edes Raamatussa, eivät Vanhassa eivätkä Uudessa testamentissa. Vaikka ne ovat hitaita - ja niin ne ovat meidän yhteiskunnassamme - ne eivät ole pysähdyksissä. Silloin meidän täytyy kysyä, mihin suuntaan Jumalan maailmassa arvot menevät. Uusiin tilanteisiin täytyy uskaltaa jollain tavalla vastata. Nyt olen ymmärtänyt niin, että perustevaliokunta on tehnyt huolellista työtä. Se on kirjoittanut suurella sydämellä ja herkällä kynällä mietinnön, jossa mahdollisimman monipuolisesti tähän elämäntilanteeseen annetaan meille vastaus. Olen myös täällä kuunnellut pidettyjä puheenvuoroja. Monelta taholta on ilmaistu jostain muustakin kuin mitä mietintöön on kirjoitettu, mutta samalla on sanottu, että yhteisöllisyyden ja yhteisyyden merkeissä ja sen tähden halutaan juuri tätä mietintöä tukea. Sen tähden pidän ongelmallisena, jos halutaan jotain ikään kuin vastaavaa pontta kannattaa, sillä tähän mietintöön on erittäin herkällä ja tarkalla, monensuuntaisella työskentelyllä ja monen tahon ihmisten näkemyksellä juuri tämä ponsi saatu aikaan. Mielestäni tästä ponnesta meidän ei pitäisi luopua eikä etsiä sille jotain toista korviketta. Erilaisten yhteys on rakennettu juuri perustevaliokunnan mietinnössä ja siihen liittyvässä ponnessa. Kannatan perustevaliokunnan esittämää pontta.



Paluu