Puheenvuoro
Mäkinen Aulikki
,
edustaja
Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)
Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitos tästä seurakuntarakenne -esityksestä, jota pidän varsin selkeänä ja linjakkaana. Uuden rakenteen laatiminen on varsin haasteellista, sillä Suomi ei ole kaikkialla samanlainen. Se, mikä on yhden etu voikin olla toisen haitta. Monissa seurakunnissa uutta ehdotusta onkin seurattu jännittyneenä ja ehkä pelonsekaisin tuntein. Menettäjiä tuntuu olevan kaksi.
Yhtäältä niitä ovat vakavaraiset seurakunnat, jotka haluavat pitää kiinni itsenäisestä seurakunnastaan. Ne ovat usein velattomia, kasvavia kehyskuntien seurakuntia, jotka pärjäävät ainakin vielä omillaan. Kuntaliitoksen murroksissa niiden oma seurakunnallinen identiteetti tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Toinen häviäjäosapuoli ovat ne, jotka toivovat seurakuntien koon kasvua. Suuri seurakunta pystyy niiden mukaan tarjoamaan pieniä seurakuntia paremmin seurakunnallisia palveluja ja olemaan kustannustehokkaampia. Kun kasvatus ja diakonia siirretään selektiiviin, voidaan niitä yhdenmukaistaa ja toisaalta erikoistuminenkin on mahdollista. Keskusjohtoisuus on tässä mallissa kunniassa.
Uudessa esityksessä riita laitetaan puoliksi. Seurakuntien tullessa osaksi seurakuntayhtymiä hallintoa voidaan hoitaa tehokkaammin, mutta seurakunnallinen identiteetti säilyy. Ainakin idealistisesti ajatellen yhtymät ovat näin taloudellisesti itsekannattavia. Vakavaraisemmat seurakunnat ja kasvukeskukset tukevat ympärillään olevia, huonommassa taloudellisessa tilanteessa olevia, seurakuntia. On hyvä kuitenkin huomata, että Suomessa on alueita ja tulevaisuudessa yhä enemmän, joissa itsekannattavuus on kaikissa malleissa haasteellista.
Pidän kuitenkin tätä uutta rakennemallia hyvänä kehityksenä. Yhtymämalli on monille tuttu, mutta yhtymäkään ei aina ole yhtymä. Toivon, että hallintovaliokunta ottaakin tämän huomioon. Mikäli seurakunnan toimintaa halutaan vahvistaa, yhtymän on keskityttävä hoitamaan vain sille kuuluvia hallinnollisia tehtäviä, ja sen lisäksi vain sellaisia toiminnallisia tehtäviä, jotka eivät sinänsä kuulu paikalliselle seurakunnalle, kuten perheneuvontaa, sairaalasielunhoitoa ja oppilaitostyötä. Päällekkäisyyksiin ei tulevaisuudessa ole enää varaa. On pidettävä huolta siitä, että yhtymän perussäännön mukaisesti seurakunnat omistavat yhtymän, eikä yhtymä seurakuntia. Siitäkin kun on seurakunnissa kokemusta. Lisäksi toivon, että valiokunta miettisi myös yksittäisten seurakuntien kokoon liittyviä kysymyksiä, niin kuin piispa Häkkinenkin sanoi. Liian isot vaihteluvälit yhtymän eri seurakuntien välillä aiheuttavat etenkin rahanjaossa tulevaisuudessa isoja haasteita.
Paluu