Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tiedättekö miksi maailmassa kannattaisi vetää liput salkoon? On pelastuksen päivä. Jeesus ottaa syntisiä vastaan tänään. Voi miten hieno tilanne. Mutta mennään mietintöön sitten. Ajattelin henkilökohtaisesti, että tämä mietintö voisi olla yhden lauseen mittainen, mutta en tee mitään esityksiä, että ponsia muutetaan, mutta mielestäni yksi lause sisältää aika paljon tässä lausunnossa ja se on näin, että "kirkossa on tilaa ilmaista uskoaan, rukoilla, lukea Raamattua ja olla missionäärinen". Voi kuinka totta se on syntisen ihmisen elämässä. Siis semmoisen ihmisen elämässä varsinkin, joka on saanut tulla vasta aikuisiällä tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan. Lähetys näkyy, voi todistaa Jeesuksesta, on tärkeää, että lähdetään kertomaan Jeesuksesta toisille ihmisille. Vain Jumala voi sytyttää tämän halun ihmisen sisällä.

Aikoinaan vaimoni sai tulla Jeesukseen uskovaksi Helsinki-missiossa ja hänelle tuli paha vika. Huomasin, että hänen papereittensa joukossa oli semmoisia summia, jotka tuntuivat menevän kummalliseen paikkaan, kun ne menee lähetystyölle. Se oli kymmenesosa hänen palkastaan ja siitä tuli riitaa meillä. Minä henkilökohtaisesti tein esityksen hänelle, että voitaisiinko edes tasata tuo summa niin, että puolet viedään Alko-liikkeeseen ja tuodaan mulle hyvää oloa, ja loput sinä sitten teet sen lähetyksen hyväksi. Mutta vaimoni sanoi, että hän haluaa olla uskollinen lähetyksen Herralle ja hän haluaa tehdä niin kuin Jumala on hänen sisällään asian selvittänyt.

Kirkon tehtävä on siis julistaa evankeliumia Jeesuksesta syntien sovittajana, ja tämä on Raamattuun kirjoitettu, se on seurakunnan tehtävä, kirkon tehtävä. Millä tavalla me sitä toteutetaan, niin mielestäni kaikki hyvät keinot kannattaa käyttää. Me emme tiedä, missä meitä vastaan tulee ihminen, jolla on evankeliumin nälkä. Se ei olekaan meidän tehtävämme kytätä, että kuka on se ihminen, jolle minä julistan, vaan sitä tulisi julistaa kaikille luoduille. Kyllä varmasti moni meidänkin kylillä ajatteli, että tuolle Joupille ei kannata julistaa edes evankeliumia, kun se aina viikonlopulla hoippuu tuossa raitilla. Mutta joku tiesi, että kannattaa julistaa. Se oli minun vaimoni, kun hän kertoi, että Mauno, Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo pelastaa. Ajattelin, että miksi ei jonkun toisenkin, kun minäkin olen saanut tulla häneen uskovaksi. Otan esimerkkejä elämän varrelta, että miten ihminen voi yhtäkkiä kohdata evankeliumin erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi meidän oma tyttö tuli koulusta, hän oli toisella luokalla. Opettaja oli kertonut uskontotunnilla Jeesuksesta kaikille oppilaille. Lapsen sydän kun on avoin ottamaan vastaan, niin meidän tyttö oli ottanut vastaan hyvän sanoman ja tuli kotiin koulusta ja ensimmäisenä kysyi äidiltä: "Äiti, tunnetko sinä Jeesuksen?" Hiljaisuus. Vaimoni joutui vastaamaan "en tunne Jeesusta". Eli elämäntilanteet on erilaisia, emme aina tunne Jeesusta omana Vapahtajana, mutta pienen lapsen kysymys oli puhutteleva ja se oli aito. Hänelle oli aidosti siitä opetettu. Kaveripiireissä jollakin voi olla Jeesukseen uskova kaveri, kotona voidaan kertoa, armeijassa, kaveripiirissä, kirkon kerhossa, rippikoulussa, erilaisissa Raamattupiireissä tai yleensä kirkon piirissä aina silloin, kun evankeliumi on esillä, tilaisuudessa, joka järjestetään. Mutta jos evankeliumi puuttuu, silloin siellä ei ole hyvää sanomaa. Tulevaisuudessakin ainut pelastava sanoma on sanoma Jeesuksesta, jos se puuttuu, niin silloin me emme pidä sitä esillä, mutta kun se on läsnä, niin alkaa Jumala tehdä sanansa kautta hyvää työtä.

Sitten on ihmisiä, jotka ovat joskus elämänsä varrella kuulleet puhuttavan Jeesuksesta juuri näissä eri tilanteissa, mitä tuossa joitakin mainitsin. On voinut kuulla evankeliumia, mutta ei ole ollut vastaanottavainen. Hedelmä ei ole ollut kypsä poimittavaksi niin kuin aamuhartaudessa saatiin kuulla, että Jumala sitten jonain päivänä pelastaa, mutta sanaa tuli kuulla. Tapasin kerran eräässä tilaisuudessa henkilön, joka oli joskus kuullut elämänsä varrella Jumalan sanan julistusta. Hän oli sairaalassa, hän istui televisiohuoneessa ja siinä oli sellainen aparaatti vierellä, jossa oli monta pulloa, mistä valui suoneen jotain lääkettä. Hän sanoi itse, että hän on istunut täällä koko päivän. Meitä meni sinne kaksi kaveria, jotka oltiin kutsuttu sinne erään ystävän luokse, joka myöskin sairasti. Ystäväni, jonka mukana olin, sen vierailun päätyttyä, jonne meidät oli kutsuttu, sanoi, että nyt on sellainen palo sisällä, että täytyisi käydä televisiohuoneessa. Ja minä vastustin. Kun sinne mentiin, ajattelin, että hän on vanhempi uskova, niin minä menen, seuraan lippua ja kävelen perässä ja kun tultiin huoneeseen, niin siellä oli kymmenkunta ihmistä, jotka istuivat ja katsoivat Kauniita ja rohkeita tai jotain muuta ohjelmaa. Mutta sitten kun tämä kaveri esitteli, että olemme luterilaisesta kirkosta, me olemme Jeesukseen uskovia, ja jostain syystä meidän oli tultava tähän huoneeseen. Vain te tiedätte, kenen tähden. Mutta me tahdomme teille kertoa evankeliumin syntisten Vapahtajasta, Jeesuksesta. Yhdeksälle henkilölle kymmenestä tuli tehtäviä. Piti mennä pesulle, piti mennä ottamaan pillerit tai jotain muuta. Mutta yksi ihminen jäi sinne. Hän oli koko päivän rukoillut, että saisi pelastusvarmuuden, hänen päivänsä ovat vähissä. Maallikkokin voi olla todistamassa hyvästä Jeesuksesta. Sinä voit olla nimenomaan se henkilö, joka kertoo hädässä olevalle ihmiselle, että Jeesus pelastaa. Äläkä pidä sitä piilossa, älä pidä vakan alla, kun olet lahjan saanut, vaan kerro hänestä, vaikka saisit sitten kuulla tuomiotakin. Tälle ihmiselle kerrottiin, kun hän sanoi, että hän haluaa kuulla pelastussanoman, evankeliumi Jeesuksesta ja Jumalan tahdosta pelastaa syntinen ihminen, ja siitä, että Jumala antaa Jeesuksen tähden synnit anteeksi sille, joka katuu syntejään, tunnustaa ja tahtoo ne hyljätä. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hän saa armon. Tämä ihminen sanoi, että hän tahtoo saada pelastuksen. Niin saatiin julistaa hänelle Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi ja saatiin rukoilla, että Jumalan Pyhä Henki uudistaisi hänen ajatusmaailmansa niin, että se epävarmuus voisi kadota ja pelastuksen varmuus voisi tulla sisälle, kun hän on sitä kysynyt. On sanottava, että ihmisen ulkonäkö muuttuu silloin, kun hän saa tulla tuntemaan Jeesuksen. Enkä lopeta tähän vielä. Kuinka ihminen voi niin erilaisissa tilanteissa kohdata Jeesuksen. Minä en ole mikään valtava tekijä, mutta sen tiedän, että kannattaa olla liikkeellä.

Kerron tilanteesta, jossa olen saanut olla mukana kuulijana ja katselijana. Eräässä palvelukeskuksessa 91-vuotias mies oli ajanut pyörätuolin ikkunan viereen, jossa hän seurasi ohi soljuvaa liikennettä. Siinähän päivä kului aika mukavasti. Saa veikata, minkä merkkinen tuo auto oli tai ajavatpa lujaa tai ajavatpa hiljaa. Voi ottaa kantaa, mitä siellä tapahtuu. Siinä huoneessa alkoi hengellinen tilaisuus eli siellä todistettiin Jeesuksesta, luterilaiset ihmiset, ja laulettiin Jeesuksesta hengellisiä lauluja ja tuo mies ei huomannut yhtä juttua. Kun hän oli siellä ikkunan vieressä, niin siihen alkoi kokoontua sen talon asukkaita. He asettivat tuolit siihen ja tuli rinki eteen, hän ei päässyt sieltä kulmasta karkuun. Yhtäkkiä hän havahtui, kun alkoi kuoro laulaa, että mitä kummaa täällä tapahtuu. Ja hän kääntyi katsomaan, mahdotonta oli poistua. Hän kuunteli laulut, hän kuunteli puheet ja kun puhuja alkoi pitää loppurukousta, hän sanoi, että jos meidän joukossa yksikin ystävä on tuntenut Jumalan kutsun, sinä voit tänä päivänä Jumalan edessä rukoilla: Rakas Jeesus, anna minulle anteeksi kaikki minun syntini. Minä tahdon kuulua sinulle. Tämä 91-vuotias mies nosti kätensä ja sanoi, että minä olen 91-vuotiaaksi asti pakoillut Jumalaa. Hän oli kuullut jossain elämänsä vaiheessa puhuttavan Jumalasta, mutta hän oli tahtonut paeta häntä. Nyt hän tuli Jumalan kiinni ottamaksi, sen hän omalla suullaan tunnusti. Jumala otti minut kiinni. Siis Sanan kylväminen kannattaa ja tärkeintä on se, että pysytään uskollisena Jumalan antamalle tehtävälle. Seurakunta ei odota mitään monimuotoisia julistuksia, seurakunnat odottavat ja seurakuntalaiset odottavat yksinkertaista julistusta Jeesuksesta. Minä ymmärrän ne älylliset keskustelut, mutta ne eivät kuulu saarnoihin, ne kuuluu eri piireihin ne, että niitä tarvitaan varmasti, mutta saarnat tulisi olla yksinkertaista julistusta Jeesuksesta tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Kiitos muuten selonteosta, se on hyvä.


Paluu