Puheenvuoro



Aakko Antero, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät "kirkon kansanedustajat". Tänään meillä jatkuu lähetekeskusteluna asia kirkon paikallisorganisaation kehittämisestä. Mitä se tarkoittaa, niin kuin Katekismuksessa sanotaan. Millä rakenteella voimme parhaiten turvata seurakuntalaisen sielunelämän ja kristillisen palvelun saamisen? Tässä kai on asian ydin. Kun Jeesukselle näytettiin rahaa jossa oli keisarin kuva, hän totesi, että antakaa keisarille se mikä keisarin on ja Jumalalle se mikä Jumalan on. Minun mielestäni hän tällä halusi osoittaa sen, että hallinto on maallinen asia ja toinen asia on sitten kristillinen usko. Itse olen lähestynyt tätä omaa pohdintaani tältä pohjalta. Kirkolliskokous on laitos joka nimenomaan säätää lakeja, tekee lakiehdotuksia ja valmistelee niitä ja tästä syystä kun laki saa lain arvon niin se on sitten sellainen.

Täällä on monta kertaa puhuttu siitä, että tarvittaisiin jotakin joustoja sinne, mutta laki ei pidä sisällään sellaista mahdollisuutta. Piispa Luoma käytti tästä asiasta hyvän puheenvuoron pari päivää sitten. Kyllä minunkin puheenvuoroni on odottanut tässä jo kaksi vuorokautta, keskiviikkona ja torstaina-iltana olin se viimeinen, joka jäi odottamaan puheenvuoro. Mutta hyvä näin. Asia on kypsynyt, ja tämän aamupäivän tapahtumien jälkeen saattaa olla vielä ajankohtaisempi kuin mitä olisi ollut keskiviikkona. Minä korostan tätä lakiasiaa vielä tai haluan avartaa sitä tällaisella pienellä esimerkillä. Jos me kirjoitamme lakiin, että seurakuntayhtymään voi tai suositellaan liityttäväksi, niin silloinhan liikennelakiin voitaisiin kirjoittaa, että kun risteyksessä on liikennevalot, punainen, vihreä ja keltainen, niin suosittelemme autoilijaa pysähtymään punaisen valon kohdalla. Tämä minusta kuvaa sen, että ei mitä hyvänsä voi lakiin kirjoittaa. Sen täytyy olla yksiselitteinen tavalla tai toisella, ja se asettaa tietysti lain laatijoille omat haasteensa.

Olen itse ensimmäistä kautta tässä salissa, vaikka seurakuntatyötä olenkin tehnyt noin kolmekymmentä vuotta. Minuun otettiin yhteyttä jo ennen näitä vaaleja, joissa kirkolliskokousedustajat valittiin, ja silloin pyydettiin minua sellaisella otsikolla kuin kirkonrakentaja. Sinun paikkasi on täällä, olla puhumassa kirkon tulevaisuudesta. Ja siinä mielessä olen ollut iloinen siitä, että olen voinut olla mukana hallintovaliokunnan työskentelyssä. Kirkko on minulle rakas asia, se on tärkeä osa minun elämääni, elikkä tekisi mieli lainata Markuksen evankeliumia jossa sanotaan: Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Kun me kävimme omaa vaalityötä, me tukiryhmämme yhteydessä mietimme, minkälaisen esitteen teemme. Se lähtee pohjalta kirkonrakentaja. Mietimme sitten myöskin sitä, että kun se kirjekuori menee jollekin ihmiselle, mitäs siinä kirjekuoressa sanotaan. Otin esiin Raamatun ja katsoin vaalipäivän tunnussanaa. Huomatkaa, se on siis sen vaalipäivän tunnussana. Siellä sanotaan: "Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän on tämän luottamuksen arvoinen." Se sopii varmasti meille kaikille, ja mainosmieheni totesi, että enää ei tarvitse miettiä mitä siihen laitetaan. No täällä olen nyt sitten ollut valmistelemassa niitä asioita jotka hallintovaliokunnalle ovat tulleet.

Palaan tiistai-iltaan. Oli myöhäinen ilta, raskas päivätyö takanapäin mietin tuolla huoneessani, että lähdekö iltahartauteen vai en. Kuitenkin viittä minuuttia ennen kello yhdeksää tuli tunne, että no minä lähden kuitenkin. Siellä Pekka Heikkilä puhui syyllisyydestä ja syyllisyyden tunteesta ja niitten anteeksi saamisesta. Se oli hieno puhe, joka kolahti ainakin minuun. Me olemme nyt valmistelemassa asiaa niitten päätösten pohjalta mitä hallintovaliokunta, lakivaliokunta ja muut asiantuntijat ovat siihen valmisteluun osallistuneet. Meillä kaikilla on varmasti olemassa omia kynnyskysymyksiä näissä asioissa, lähdemmekö mukaan vai emme, painammeko punaista nappulaa vai vihreää. Minullakin oli omat vaatimukseni ja lähtökohtani. Aamupäivällä olisin halunnut piispainkokousasiassa toisenlaisen ratkaisun. Tässä hallintoasiassa minulla oli lähtökohtani. Meidän pitää saada meidän hallintoa, paikallishallintoa, keveämmäksi, joustavammaksi ja vähän nykyaikaa paremmin muistuttavaksi järjestelmäksi. Siihen liittyy esimerkiksi puheenjohtajuuskysymykset. Kun sitten tämän iltahartauden jälkeen, näitten päivien aikana, olen miettinyt asiaa eteenpäin, niin on muistunut mieleen Heikkilän sanat syyllisyydentunteesta. Minulle se on merkinnyt sitä, että jos minä nyt sitten jonkin puheenjohtajuusasian tai jonkin muun asian takia, yhden asian takia, painan punaista ja se sattuu olemaan niin, että se minun ääneni ratkaisee, niin varmasti tunnen silloin syyllisyyttä siitä, että olen kaatanut hyvän asian, jolla kirkkomme olisi mennyt eteenpäin.

Olen näitten päivien aikana kuunnellet hieman surullisenakin byrokratian lisääntymisestä ja kulujen noususta ja muista. Minä sanoisin, että puitelaki joka nyt on tehty tai on tulossa, se on riittävän väljä, ja jos sen puitteissa ei pystytä menoja pienentämään ja byrokratiaa keventämään, niin vika ei ole lain vaan se on lain tulkitsijoiden, toisin sanoen luottamusmiesten. Laki antaa mahdollisuudet melkein mihin vaan. Se venyy ja vanuu mutta kestää. Puitelaki on tukisukka, joka lämmittää tarvittaessa ja antaa suojan meidän varpaillemme, elikkä perustalle. Minä olen elämäni aikana ollut varsin monessa mukana niin kuin Erkki Kujalakin, joka tuossa joskus totesi, että hän on käynyt joka paikassa Suomessa. En nyt ihan niin voi sanoa, mutta monesti olen ollut mukana nimenomaan rakenneuudistuksia tehtäessä ja kouluttamassa johtamistaitoa, myyntitaitoa ja niin edelleen. Joku voi ajatella, että eihän myyntitaidolla ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa, mutta sehän on sitä parhaimmillaan. Jokainen seurakunta on nyt valintojen edessä, millä mallilla pystyy asian tästä eteenpäin viemään, millä se parhaiten vastaa tähän seurakuntalaisten tarpeeseen. Tämän puitelain puitteissa, ja kun siihen ilmeisesti on vielä viime hetkellä tulossa muutamia pieniä joustomahdollisuuksia, niin meillä on mahdollisuus varmistaa tämän lain eteenpäin meno, samalla tavalla kuin näen tärkeänä myöskin tämän päivän asioiden eteenpäin meno. Yksi pieni asia ei saa kaataa koko perhettä, koko seurakuntaamme. Tehkäämme hyvä teko, luokaamme katse tulevaan, katse lastemme ja lastenlastemme kirkkoon ja sen parhaaksi, silloin olemme myöskin syyllisyyden tunteesta vapaat ja voimme iloisin mielin tahoillamme ryhtyä tekemään sitä seurakuntaa, missä me olemme, sen näköiseksi kun tämä laki antaa siihen mahdollisuuden. Näin kirkkoherrojen johdolla ja toimiva seurakunta on toimiva malli, jossa solidaarisuuden hengessä yhtymä tukee, ja tarvittaessa reuna-alueille tulevat kirkkohallituksen eurot, jotka on saatu keräämällä rikkailta yhtymiltä, takaavat meille tulevaisuuden kirkon. Taivaan Isä meidän työtämme ja päätöksiä siunatkoon. Kiitos.


Paluu