Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 23 lukuun (Kirkkohallituksen esitys 2/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kirkkohallituksen laatima esitys lapsivaikutusten arviointia koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 23 lukuun on perusteellinen ja kattavasti laadittu. Ja se myös osoittaa, että lasten aseman ja hyvinvoinnin huomioiminen on löytänyt paikkansa laajalle lainsäädäntöön ja käytännön toimeen ohjeistukseen. Ja niinpä haluaisin ottaa meidän kirkon kannalta vielä erityisesti yhden näkökulman liittyen lasten hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksiin. Kirkkohallituksen esityksessä sivulla 4 mainitaan, lainaten "Lapsen etu toteutuu, kun lapsen oikeuksien sopimus kokonaisuutena toteutuu. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka sisältyy sekä lapsen ruumiillisen, henkisen, hengellisen ja moraalisen sosiaalisen kehityksen." Edustaja Aula jo nosti esiin tämän hengellisen kehityksen tässä. Edelleen sivun 6 teologisessa perusteluissa on todettu, että lapsella on oikeus täyteen osallisuuteen kastelupauksiin ja vuorovaikutukseen kotiseurakuntansa kanssa. Ja lainaus "Ihminen on kutsuttu elämään yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Pyrkimyksenä noudattaa elämässään Jeesuksen antamaa esimerkkiä."

Hengellinen hyvinvointi, joka toteutuu sekä uskossa Vapahtajaamme että uskon seurauksena Jeesuksen antaman esimerkin noudattamisena, on varmasti sellainen päämäärä, jonka kristillinen kirkko haluaa välittää jäsenilleen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti ilman kirkon ja kastetun opetuksellista ja kasvatuksellista yhteyttä ja vuorovaikutusta. Lapsella on oikeus opetukseen ja hengelliseen huolenpitoon, jotta hänen uskonsa voisi kasvaa ja tulla ilmi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Kirkko kastaessaan on vastuussa tämän hengellisen hyvinvoinnin perustan välittämisestä. Uskonpuhdistajamme toteaa vuoden -48 hyväksytyn kristinopin mukaan, en löytänyt enää vuoden -99 katekismuksesta tätä uskon elämää koskevaa 6. lukua vaan piti mennä taaksepäin. Tässä uskon elämää koskevassa luvussa todetaan, että ellei Jumalan Pyhä Henki saa hoitaa kastettua Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa hänen sydämensä. Hän etääntyy Jumalan yhteydestä ja voi vajota hengelliseen kuolemaan, ellei Jumalan sana saa häntä herättää ja johdattaa takaisin Jeesuksen huomaan, terveeseen uskon elämään. Kirkkomme päätöksen teossa sen kaikilla tasoille, seurakunnasta kirkolliskokoukseen teemme tärkeimpiä lapsivaikutus päätöksiä, silloin kun pohdimme ja päätämme siitä, miten hoitaa jäseniämme koskeva opetusvelvollisuus. Ei yksin lapsia koskien vaan miten tavoittaa myös vanhemmat ja itseasiassa kaikki jäsenemme.

Tämä asia on esillä myös käsissämme olevassa esityksessä. Erityisesti siitä on maininnat sivulla 13, jossa käsitellään lapsivaikutusten muissa kirkoissa. Sekä Norja että Englannin kirkon kohdalla mainitaan koulutusohjelmat jotka kattavat koko lapsuusajan 0-18 vuoteen. Englannin tapauksessa ohjelma ulottuu nuoruusvuosienkin puolelle. Norjan kirkon ohjelma on hyväksytty vuonna 2010 ja se huomioi erikseen lapsen kolme eri kehitysvaihetta, 0-5 vuoteen, 6-12 ja 13-18 vuoteen. Ensimmäisen jakson päämääränä on aikaansaada yhteys ja yhteistyö lapsen perheen kanssa. Perheet tutustutetaan seurakuntaan ja heitä opastetaan erityisesti perhehartauksien pitämiseen. Tämän ensimmäisen jakson aikana perheisiin pyritään pitämään yhteyttä noin kerran kuukaudessa.

Toinen jakso keskittyy antamaan lapselle ymmärryksen uskoelämän perustotuuksista. Lasta opastetaan myös ymmärtämään, mitä tämä merkitsee arkipäivän elämässä. Tämä jakso on selvästi intensiivisempi ja se merkitsee yhteydenpitoa pyhäkoulun ja kerhojen muodossa noin joka toinen viikko. Kolmas jakso käsittelee laajemmin uskon merkitystä nuoruus ikää lähestyvän lapsen elämässä ja hänen tulevaisuudessaan. Rippikoulun lisäksi se merkitsee yhteydenpitoa noin joka toinen, joka kolmas viikko.

Arvoisa puheenjohtaja, esiin tuomani näkökulma on edelleen taustoitusta käsissämme olevalle päätöksentekoehdotukselle. Esitys voidaan mielestäni hyväksyä esitetyn laisena mutta halusin tuoda esille tämän erityisen vastuun, joka meillä kirkkona on kastetuista lapsista. Toivonkin, että kirkkohallitus valmistellessaan lapsia koskevia koulutusohjelmia, ottaa huomioon niissä kokonaisvaltaisuuden sekä uskomme sisällön, lapsen kehitysvaiheiden että hänen perheensä suhteen. Kiitos.


Paluu