Puheenvuoro



Nurmi Mika, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen (Kirkkohallituksen esitys 1/2015) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.

Luin aikanaan pojille iltasaduksi Nalle Puhia ja muistan sieltä yhden tarinan, joka alkoi niin, että Nalle Puh katseli käpäliään ja pohti ja mietti, mietti ja pohti sitä, että hän tiesi että toinen hänen käpälistään oli vasen ja toinen oli oikea, mutta sitä hän ei enää tiennyt, kummasta piti aloittaa. Niinpä hän ei tiennyt, kumpi oli oikea ja kumpi oli vasen. Niinpä hän vielä mietti ja pohti. Hiukan samanlainen olo on diakonaattiasian kanssa.

Edellisellä kirkolliskokouskaudella marraskuussa 2011 lakivaliokunnan puheenjohtaja Pirjo Pyhäjärvi mietinnön 6/2011 esittelypuheenvuorossa sanoi diakonaatista: "Asia on ensisijaisesti teologinen ja vasta toissijaisesti hallinnollinen ja juridinen." Viisaasti sanottu. Ja hän jatkoi: "Lakivaliokunnan käsityksen mukaan diakonian vihkimysviran luominen säädöstasolla on mahdollista, mikäli asian teologisesta perustasta päästään yksimielisyyteen." Viisaita sanoja edelleenkin. Ne pitävät edelleen täysin paikkansa.

Kuten piispa Jari Jolkkonen edellä totesi, lakivaliokunnan mietintö oli tuolloin rakennettu huomioon ottaen sekä piispainkokouksen että perustevaliokunnan lausunnot. Tuolloin lausunnoissa katsottiin, että diakonaattiin tulisi ensi vaiheessa liittää vain diakonian viranhaltijat ja nuorisotyön ohjaajat. Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin painotettiin kokonaisuuden hahmottamista siten, että uuteen virkaan mukaan otettavat olisi harkittava laajasti, siis laajasti kirkon karitatiivisia, katekeettisia ja liturgisia tehtäviä hoitavat henkilöt. Käsissämme oleva esitys on perustellulla tavalla ottanut diakonivirkaan mukaan henkilöt, joilla on kelpoisuus seurakunnan diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, varhaiskasvatuksen ohjaajan tai lapsityön ohjaajan virkaan. Ehdotettu diakonivirka koskisi siis, kuten esityksessä sanotaan, vuoden 2013 tilastojen mukaan 1 288 nuorisotyönohjaajaa, 160 lapsityön tai varhaiskasvatuksen ohjaajaa ja 112 lähetyssihteeriä, yhteensä 1 560 henkilöä. Iso joukko siis, todella iso joukko. Heitä ei tällä hetkellä vihitä tehtävään, ja virkaan siunaaminenkin tapahtuu paikallisesti, jos tapahtuu. Näiden lisäksi siis seurakunnissamme toimii lähes 1 400 diakonian viran haltijaa, joille vihkimys on tällä hetkellä ollut mahdollinen. Tosin käytäntö vaihtelee eri hiippakunnissa.

Kolme poimintaa, joilla nostaisin nyt näitä erityisesti katekeettisia tehtäviä hoitavien näkökulmaa tässä keskustelussa. Eli epävirallisia lukuja kasvatustyöltä vuodelta 2014, kolme eri asiaa. Perhekerhoissa oli viime vuonna käyntejä 1,1 miljoonaa. Retkille tai leireille osallistui 145 000 lasta tai nuorta. Isosia toiminnassa oli mukana, siis vapaaehtoistoiminnassa, 240 000. Koulutukseen osallistui 34 000. Huikeita lukuja. Jäin vielä miettimään tuota Pirjo Pyhäjärven esittelypuheenvuorossa esiin nostamaa laajasti katekeettista tehtävää hoitavia henkilöitä, joita ovat lastenohjaajat. Heidäthän on tässäkin esityksessä jätetty pois tästä virasta. Perustelu ei ole teologinen vaan koulutuspoliittinen, koulutuksen laajuus ja sisältö. Diakonianvirkaesityksessä ei myöskään ehdoteta kanttoreita mukaan otettavaksi. Seurakunnan perustehtävässä jumalanpalveluselämässä mukana oleva työntekijäryhmä on siis jätetty pois. Näiltä osin, mikäli osasin lukea oikein, teologiset perustelut eivät myöskään ole käytössä, vaan asia perustellaan jollain muulla tavalla. Siksi liityn Kalervo Salon esitykseen, että kanttorit otettaisiin mukaan jo tässä vaiheessa.

Kun luin tavoitteita tälle diakonivirkaesityksestä kappaleesta 3.1, yksi tavoitteista on mielestäni ylitse muiden. Tavoite on vahvistaa hengellisessä työssä toimivien viranhaltijoiden identiteettiä ja kirkon perustehtävään sitoutumista. Tätä pidän erityisen tärkeänä. Se on seurakuntien toiminnan ja työntekijöiden kannalta aivan keskeistä. He olisivat mukana kirkon työhön valmentavassa koulutuksessa, jonka päätteeksi heidän lähetettäisiin tehtäviinsä seurakuntiin kättenpäällepanon, rukouksen ja siunauksen saattelemina. Ainakaan tämä tavoite ei uhkaa diakoniatyön asemaa seurakunnissa, toisin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on joissakin kuvattu.

Piispainkokouksen lausunto diakonivirkaesityksestä, siinä kiinnitetään huomiota mahdollisesti perustettavan viran edustuksellisuuteen ja muistutetaan, että kysymys edustuksellisuudesta tulee arvioida toimielimen tehtävästä käsin. Diakonivirkaesityksessä on ehdotettu diakoniasessorin lisäämistä tuomiokapitulin istunnon jäsenistöön. Tämä edellyttäisi ajantasaisen vaaliluettelon laatimista äänioikeutetuista henkilöistä, joka tulisi käytännössä siis tuomiokapitulien tehtäväksi. Tällä hetkellä ei ole sellaista rekisteriä olemassa, jota tultaisiin tarvitsemaan kenties noin kerran neljässä vuodessa. Aikaisemmin tänään piispa Jari Jolkkonen kertoi nimikirjan ylläpidosta luopumista koskevan mietinnön esittelyn yhteydessä ja edellisessäkin puheenvuorossaan edustuksellisuuden mielekkyydestä. Esitys tuomiokapitulin istuntoon valittavasta diakoniasessorista ei ole riittävän pitkän tähtäimen ratkaisu edustuksellisuuteen puhumattakaan siitä, että joutuisimme joka tapauksessa luomaan järjestelmän, jolla tavoittaisimme ne, jotka ovat äänestyskelpoisia. Kysymys edustuksellisuudesta on siis ratkaistava erikseen ja myöhemmin.

Toivon myös kyllä osaltani lämpimästi sitä, että kysymys diakonaatista saataisiin maaliin ja päätettyä askel askeleelta siten että tietäisimme, kumpi on oikea ja kumpi vasen. Kiitos.


Paluu