Puheenvuoro



Malinen Oiva, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Tässä käsillä olevassa talous- ja toimintasuunnitelmassa suunnitelmakauden keskeisimmiksi kohteiksi on nostettu mm. viisi koko kirkkoa koskevaa varsin mittavaa ja merkittävää kehityshanketta. Näistä pariin liittyen nyt joitakin näkökulmia. Meidän kirkko 2015 -strategian jalkauttamisen puitteissa on tarkoitus nostaa esille kaksi painopistettä: Pyhä painopiste ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Molemmat ovat tärkeitä kokonaisuuksia. Vapaaehtoista työvoimaa tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä enemmän. Äsken jo kuulimme hyvän esimerkin tästä. Näin ollen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on satsaus kirkon tulevaisuuteen. Sitä on myös Pyhä-teemaan keskittyminen. Parhaimmillaan Pyhä-painopiste voi merkitä kirkollemme paluuta uskon juurille, Raamattuun ja Raamatun ilmoittaman Jumalan uudelleen löytämistä ja kohtaamista. Toiseksi teema voi palauttaa takaisin kadonneen pyhäpäivän sille kuuluvaan asemaan ihmisten elämässä. Ja kolmanneksi Pyhä-painopiste antaa mahdollisuuden ihmisen ja luonnon välisen suhteen tarkistamiseen ja sen mieleen palauttamiseen, että Jumalan pyhyys ulottuu myös luomakuntaan. Ihmisellä on vastuu Jumalan työtoverina ja tilanhoitajana luomakunnasta sen viljelijänä ja varjelijana. Pyhä-painopisteen keskeisiä osa-alueita ovat hengellisen elämän tukeminen ja jumalanpalveluselämän monipuolistaminen.

Viime toukokuussa kirkolliskokoukselle jätettiin aloite jumalanpalveluselämän kehittämisestä. Aloite lähetettiin käsikirjavaliokunnalle valmisteltavaksi. Valiokunta on työskennellyt aiheen parissa ja kartoittanut osaltaan sitä, mitä jumalanpalveluselämän monipuolistaminen voisi käytännössä merkitä. Työskentely aloitteen parissa jatkuu ja näillä näkymin asia tuodaan kirkolliskokouksen käsittelyyn toukokuussa. Valiokunta on todennut, että Pyhä-teema osuu erittäin hyvään ajankohtaan aloitteessa mainittujen asioiden näkökulmastakin katsottuna. Jumalanpalvelusuudistus ei täyttänyt kaikilta osin sille asetettuja tavoitteita. Teeman avulla voidaan etsiä keinoja ja mahdollisuuksia jumalanpalveluselämän monipuolistamiseksi. Seurakuntia tulee rohkaista käyttämään niitä olemassa olevia mahdollisuuksia, joita uusitut jumalanpalvelusten kaavat jo tarjoavat. Toisaalta myös uutta ajattelua tarvitaan ja siihenkin liittyen Pyhä-teema on mitä parhain.

Yhtenä kirkon yhteisistä hankkeista on HeTa-palvelukeskushanke. Siitä on jo useampiakin puheenvuoroja kuultu. En yksityiskohtia enää toista siltä osin mitä on todettu. Monien ongelmien ratkaisemiseksi HeTa-hanke on kannatettava ja erilaisia ratkaisukeinoja tulee etsiä. Sitä, onko suunnitteilla oleva yhden palvelukeskuksen malli sitten todella ratkaisu näihin ongelmiin, on pohdittava kuitenkin tarkkaan. Syksystä 2006 seurakuntakentässä on tapahtunut huomattavia muutoksia, ja muutoksia tulee vielä tapahtumaan runsaasti siihen mennessä, kun palvelukeskuksen olisi määrä aloittaa toimintansa. Kun seurakunnat yhdistyvät tai muodostavat seurakuntayhtymiä, Heta-hankkeen taustalla olevat ongelmat poistuvat osittain, saavat yksinkertaisempia ratkaisuja. Palvelukeskussuunnitelmassa puhutaan ainoastaan palvelukeskuksen toiminnan järjestämisestä eikä niinkään siitä kokonaisuudesta, jonka seurakunnat ja palvelukeskus muodostaisivat. Voi olla, että tästä on enemmän tietoa nyt jaossa olevassa aineistossa tai huomisiltana meille annettavassa tietoiskussa. Mutta liityn tässä siihen kritiikkiin jota on jo aikaisemmin täällä nostettu esille. Miksi tietoa vasta sitten kun lähetekeskustelu käydään jo nyt? Kirkolliskokouksen päätöksenteossa kuitenkin palvelukeskuksen ja seurakuntien yhteistyö on yksi olennaisimmista avainkysymyksistä. Onko mahdollinen uusi syntyvä kokonaisuus edullisempi ja laadukkaampi kuin nykyinen malli? Työtä ja työntekijöitä jää joka tapauksessa seurakuntiin vaikka osa siirtyisikin palvelukeskukseen. Mitkä olisivat hankkeen kokonaistaloudelliset vaikutukset? Päätöksenteon pohjana ei tällaista kokonaistalouden tarkastelua ole kaiketi ollut käytettävissä.

Tässä yhteydessä pohdittava kysymys on myös se, onko palvelukeskuksen organisaatio kuvattu riittävän suureksi. Koko Suomen kattavassa 280 työntekijän organisaatiossa ei näytä olevan lainkaan esimerkiksi kiinteistöhenkilökuntaa. Mikä palvelukeskuksen organisaation muoto tulisi olemaan? Esillä on tiettävästi ollut sekä osakeyhtiömalli - ainakin tuossa konsulttipaperissa sitä suositellaan - ja kirkkohallituksen erillisosastomalli. Tämäkin periaateratkaisu olisi syytä olla tiedossa ennen lopullista päätöstä palvelukeskukseen siirtymisestä. Saamieni tietojen mukaan hankkeen tuomia säästöjä on laskelmissa perusteltu valtionhallinnon tavoitearvoilla. Perustuvatko palvelukeskuksen mahdollisesti tuomat säästöt siis tavoitteisiin vai tutkimus tai muuhun varmaan tietoon? Onko seurakunnilla ostopakko? Eli onko kaikkien liityttävä palvelukeskukseen? Jos on, niin onko pakko jossain vaiheessa purettavissa? On nimittäin aina vaara, että keskuksesta tulisi ennen pitkään virasto virastojen joukkoon, joka työllistää itse itsensä eikä sen tarvitsisi juuri ponnistella asiakkaiden palvelun eteen.

Edelleen kysymys, miksi tällainen kiire. Kuten edellä oli jo puhetta, kuntaliitosten myötä ja vapaaehtoisesti liittymällä on tulossa seurakuntien yhdistymisiä ja seurakuntayhtymiä. Kuopion hiippakunnassa on parasta aikaa tekeillä 24 seurakunnan yhteistoimintaselvitys. Tätäkin taustaa vasten tuntuisi järkevämmältä katsoa se, mitä ne muutokset tuovat tullessaan. Tuoreessa muistissa on uuden palkkausjärjestelmän valmistelussa pidetty kiire ja senkin hankkeen tarvitsemat aikalisät.

Henkilökunnan rekrytointi palvelukeskukseen voi olla vaikeaa. Samantapaisten yritysten tehokkuus perustuu erikoistumiseen ja siihen, että henkilöt tekevät samantapaisia rutiinitehtäviä. Onko ihmisillä halukkuutta lähteä tekemään rutiinitehtäviä jos ja kun ennen on saanut tehdä vaihtelevaa työtä? Kuinka moni on halukas muuttamaan paikkakuntaa? Entä jos palvelukeskukseen pyydetty työntekijä ei halua sinne, irtisanotaanko hänet? Vai jääkö työntekijä seurakuntaan ja palvelukeskukseen palkataan uusi työntekijä? Miten käy kustannusten silloin? Onko mahdollisuus tehdä etätyötä ja onko se järkevä ja toimiva ratkaisu?

Miten paljon alueellisia yksiköitä olisi? Kymmenestä on ollut puhetta, mutta olisiko vähempi tekokkaampaa ja säästäisikö se paremmin kustannuksia? Miten tähän hankkeeseen suhtaudutaan seurakunnissa, sitä ei ole seurakunnilta tähän mennessä juuri kyselty. Tähän liittyy vielä laajempi kysymys seurakuntien päätösvallasta. Seurakunnat ovat itsenäisiä yksiköitä, jotka päättävät taloudestaan ja toiminnastaan. Kyseessä olisi varsin iso kulttuurin muutos jos palvelukeskukselle nyt luovutetaan seurakuntien talouden hoito. Niin kuin täällä on jo aikaisemminkin todettu, palvelukeskukselle tulevan aineiston on oltava luotettavaa, tasalaatuista ja virheetöntä. Seurakunnissa tulee siis edelleen olla henkilöitä, jotka osaavat tätä aineistoa tuottaa. Lisäksi jonkun on syytä tarkistaa palvelukeskuksesta tulevat raportit. Kuka tämä henkilö pienessä seurakunnassa on? Onko tulevaisuudessa mahdollisesti osa-aikaisia työntekijöitä ja niihin tehtäviin halukkaita?

Joka tapauksessa seurakuntiin tulee jäädä talous- ja henkilöstöhallinnon osaamista. Ja nyt näyttää siltä, että vaikka tehtäviä ulkoistetaankin palvelukeskukseen, seurakuntiin jäävät entiset työntekijät ja seurakunnat maksavat sekä seurakuntien työntekijöiden palkat että palvelumaksut keskukselle. Seurakunnan työmäärä voi pienentyä ja työprosessien laatu parantua, mutta kustannukset nousevat silti.

Palvelukeskushanke on varsin mittava, sekä rahallisesti että muutenkin. Onko se liian iso? Kuntien palvelukeskukset ovat pääsääntöisesti alueellisia. HeTa-hankkeessa on ajatuksena liittää yhteen palvelukeskukseen kaikki kirkon talousyksiköt, pienet ja suuret. Kaiken kattavan järjestelmän luominen on aina haasteellinen projekti ja kokonaiskustannusten laskeminen, vaikkapa 10 tai 20 vuoden päähän voi olla jokseenkin mahdoton tehtävä. Ne ovat todennäköisesti paljon suuremmat kuin voidaan tällä hetkellä arvioida. Vaikuttaa siis siltä, että talousarvion hyväksyminen esitetyssä muodossa johtaisi siihen, että HeTa-hankkeesta päätetään laput silmillä. Ettei niin kävisi, tässä vaiheessa on palvelukeskuksen rakentamisen osalta syytä ottaa aikalisä lisäselvityksiä varten.

Vielä muutama sana Rakkauden lahja -kirjasta. Kirjan esipuheessa todetaan mm.: "Kirkon tehtävä on olla ihmisten rinnalla etsimässä hyvän elämän edellytyksiä. Työ perheiden hyväksi on tärkeä osa kirkon toimintaa. Kirkon käsitykseen perheestä ja seksuaalisuudesta sisältyy ajatonta viisautta, joka heijastaa Jumalan hyvää luomistahtoa. Kyse on elämälle oikeutta tekevistä ihanteista, jotka voivat toteutua hyvinkin erilaisissa olosuhteissa." Piispa Huotarin tekemä aloite kirjan jakamiseksi seurakuntalaisille on hyvä ja kannatettava. Kirja on todella punnittua puhetta aikamme ihmisten monenlaisten kysymysten keskellä. Kirjaa on kritisoitu eräänlaisesta konservatiivisuudesta, mutta sen vastapainoksi on muistettava, että ihanteet ovat jossain mielessä aina konservatiivisia. Jos kirkko ei pidä yllä ihanteita, kuka niistä sitten muistuttaa? Sitä paitsi, ihmisten odotukset ja toiveet hyvän elämän rakennusaineista ovat varsin perinteisiä nekin: rakkaus, turvallisuus ja hyvä kasvuympäristö. Kannatan kirjan jakamista koteihin. Mielestäni jälkimmäinen rajatumpi vaihtoehto voisi olla parempi, varsinkin jos kirja tulla tupsahtaa postilaatikosta tai postiluukusta, se saattaa menettää aivan turhaan sitä merkitystä joka sillä muuten on. Vihkipareille, kastekoteihin ja kenties harkinnan mukaan myös muulla tavoin lapsiperheelle jaettuna kirja voisi olla hyvä kädenojennus ja rohkaisu erilaisten kysymysten ja haasteiden parissa painiskeleville puolisoille ja vanhemmille.


Paluu