Puheenvuoro



Malinen Oiva, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä nyt lähetekeskustelussa oleva kirkkohallituksen esitys kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttamiseksi nousee esityksen perustelujen mukaan siitä peruslähtökohdasta, että hallinnollinen päätösvalta kuuluu pääasiassa paikallis- ja aluetasolle. Ensisijainen hallintoyksikkö on sen mukaan paikallisseurakunta, seurakuntayhtymän tai muun yhteistyötason tehtävänä on ensisijaisesti seurakunnan toiminnan edistäminen. Hiippakunnatkin ovat viime kädessä olemassa seurakuntien tukemista ja kehittämistä varten. Seurakunnan tukemisen ohella piispan kaitsentatehtävä edustaa samalla Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa. Keskushallinnolle kuuluvat ne tehtävät, jotka sille on erikseen uskottu, nekin seurakuntien tukemista varten. Tämä puheenvuoroni koskee kirkkohallituksen esityksen piispainkokoukseen liittyviä kohtia. Esityksellä pyritään sen tavoitteiden mukaan selkeyttämään tehtävänjakoa kirkkohallituksen ja piispainkokouksen välillä. Samalla piispainkokouksen profiilia pyritään terävöittämään ja toimivaltaa täsmentämään kirkon uskoa ja oppia koskevissa asioissa, jotka nähdään piispainkokouksen tärkeimmiksi tehtäviksi. Niin kuin täällä on jo useampaan otteeseen todettu, esityksessä ehdotetaan piispainkokouksen kokoonpano muutettavaksi siten, että sen jäseninä olisivat ainoastaan hiippakuntien piispat. Perusteluina mainitaan, että uudessa kokoonpanossa kirkolliskokous voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaammin, nopeammin ja joustavammin. Tämähän kuulostaa lähes samalta kuin toisesta yhteydestä tuttu kolmijako, citius, altius, fortius. Uudessa kokoonpanossaan piispainkokous voisi esityksen mukaan kokoontua useammin, jolloin sillä olisi mahdollisuus reagoida riittävän nopeasti ajan haasteisiin ja ottaa tehokkaammin kantaa niihin asioihin, jotka liittyvät kirkon uskoa ja oppia koskeviin kysymyksiin. Edelleen perusteluna todetaan, että uusi kokoonpano toisi kirkon hallintoon selkeämmin episkopaalisen näkökulman. Lisäksi kirkkohallitus ehdottaa tässä yhteydessä muiden hengellisessä työssä olevien viranhaltijoiden kelpoisuutta ja koulutusta koskevan täytäntöönpanomääräysoikeuden siirtämistä kirkkohallitukselle. Papiston osalta täytäntöönpanomääräysten anto jäisi vielä piispainkokoukselle.

Valmistellessaan esitystä kirkolliskokoukselle hallintovaliokunnan on syytä tarkkaan analysoida, mitkä muutokset ovat todella perusteltuja ja mitkä eivät. Mitkä ovat parannuksia nykyiseen, mitkä kenties huonontaisivat tämän hetkistä tilannetta. Pyrkimys tehtävänjakojen selkiyttämiseen ja piispainkokouksen profiilin terävöittämiseen sekä toimivallan täsmentämiseen on kannatettava. Näiden tavoitteiden toteutumiseksi piispainkokouksen kokoonpanoa ei kuitenkaan tarvitse muuttaa. Jos kokoonpanoa supistetaan nykyisestä, menetetään samalla monenlaista arvokasta osaamista ja jäsenistön laaja-alainen tietämys ja kokemus kaventuu. Kenttäpiispalla on oman tehtävänsä ja seurakuntansa kautta tärkeä osa ja asiantuntemus. Asessorit ovat tuoneet piispainkokouksen päätöksentekoon erityisesti seurakunnalliseen ruohonjuuritason toimintaan liittyvän asiantuntemuksen. Jos lähtökohtana todella pidetään yleisperusteluissakin mainittua määritelmää siitä, että kaikilla tasoilla hallinto toimii seurakuntien toiminnan edistämiseksi, siitäkään näkökulmasta katsottuna asessorien ja kenttäpiispan osuutta piispainkokouksen kokoonpanossa ei tule karsia. Mitä tulee esityksen perusteluihin, tehtävän tehokkaamman, nopeamman ja joustavamman hoitamisen toteutumiseksi, uudella kokoonpanolla, totean vain, että kenttäpiispan ja yhden asessorin mukana olo hiippakunnastaan ei liene esteenä tehokkaalle, nopealle ja joustavalle tehtävien hoitamiselle. Posti kulkee samaan aikaan useammallekin ihmiselle ja aikataulut ovat pääsääntöisesti järjestelykysymyksiä. Jos toiminta on ollut tehotonta, hidasta ja joustamatonta, syitä ja esteitä on siinä tapauksessa haettava muualta kuin kokoonpanosta. Kenttäpiispa Niskanen viittasi omassa puheenvuorossaan jo piispainkokouksen työjärjestyksen uusimiseen eräänä parannusmahdollisuutena. En ymmärrä tältä seisomalta sitäkään, miten asessorien poistaminen piispainkokouksen kokoonpanosta terävöittäisi piispainkokouksen asemaa kirkon oppia ja uskoa koskevissa asioissa. Papisto ei käsittääkseni valitse niitä tylsimpiä kollegoitaan asessoreiksi tai tuomiokapitulit piispainkokouksen jäseniksi. Täytäntöönpanomääräysten antamisen osalta lienee periaatteessa sama, kuka ne antaa. Turhaa monikerroksisuutta on syytä välttää. Jos, ja kun piispainkokous päättää sekä papiston että muiden hengellistä työtä tekevien julistusta, kelpoisuutta ja koulutusta koskevista asioista, myös täytäntöönpanomääräykset syntynevät samoilla lämpimillä.


Paluu