Puheenvuoro



Lindqvist Ingmar, viestintäjohtaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Kysymys kuuluu näin: Televisiojumalanpalvelusten tekstitys. TV-jumalanpalveluksia on pystytty hieman lisäämään, tulleeko jo keskimäärin joka toisena sunnuntaina. Siitä kiitos niistä vastaaville ihmisille. Se palvelee hyvin monia ihmisiä, erityisesti vanhuksia ja eri tavoin vammaisia, joiden on vaikea päästä kirkkoon, vaikka haluaisikin. Kirkko, kaikille kirkon vammaisohjelman mukaisesti perustetussa kirkon vammaistyön neuvottelukunnassa tuli esille sellainen pieni yksityiskohta kuin niiden tekstittäminen. Silloin ajateltiin lähinnä kuulovammaisia ja heidän palvelemistaan ja osallisuuden mahdollisuuden lisäämistä. Viittomakielen tulkin mukaan saaminen lienee vaikeampaa, mutta tekstittäminen tuntuu näin maallikosta mahdollisemmalta. Onhan esimerkiksi käsikirjoituksissa tekstit valmiina olemassa. Tekstittäminen palvelisi huonokuuloisia ja kuuroutuneita, koska he ovat enemmän suomen- kuin viittomakielisiä. Huonokuuloisia on maassamme jopa 750 000, joten huomattavasta joukosta on kysymys. Kysymykseni koskee tekstittämisen teknisen ja taloudellisen toteuttamisen mahdollisuuksia, millaisia panostuksia sen aikaansaaminen edellyttäisi. Pekka Keltto.

Olen ollut yhteydessä TV-toimituksen päällikkö Juha Rajamäkeen, ja voin todeta, että tämä kysymys on jatkuvasti esillä KT:n ja Yleisradion välisissä neuvotteluissa. Pääpyrkimys on tekstityksen osalta se, että katsoja voi olla aktiivisena TV-jumalanpalveluksen seuraajana. Näin ollen vakiotekstityksenä on, että kaikki virret, yhteen ääneen luetut synnintunnustukset, uskontunnustus sekä Isä Meidän -rukous aina tekstitetään. Tekstityshän tapahtuu niin, että tekstit naputetaan koneeseen ennakkoon, jos on nauhoituksesta kyse, nauhoitetusta lähetyksestä, niin silloin teksti jätetään valmiiksi nauhalle tai ajastetaan, synkronisoidaan, kuvan kanssa niin, että teksti ja kuva kulkevat käsi kädessä. Jos on suorasta lähetyksestä kyse, teknisesti on vain tehtävä niin, että lähetyskeskuksessa istuu yksi ihminen, joka aina painaa nappia siten, että teksti tulee ruutuun silloin kun katsoja sen tarvitsee. Suora lähetys on tässä suurin ongelma, kun puhutaan tekstityksestä. Siellä kun ovat nämä vakio-osiot, ne eivät muutu miksikään, niitä voidaan tekstittää ihan huoletta, mutta mitä tehdään saarnan kanssa? Jos saarna tekstitetään, niin silloin olemme jo sopineet saarnaajan kanssa, että hän nyt sitten vain lukee tekstinsä, koska hän ei saa enää poiketa siitä. Semmoiset saarnaajat, jotka ovat tähän sopeutuneet ja todenneet, että näin minä voin tehdä, niin sitten viimeisenä iltana tai viimeistään jumalanpalveluslähetyksen aamuna ovat tulleet katuma päälle ja sanovat, että minä haluan kyllä tehdä tähän pari muutosta. Mutta kun se teksti on jo laitettu koneeseen. Ja viestinnällisesti tapahtuu kyllä aikamoinen muutos, jos pakotetaan nimenomaan televisiokameran seuratessa saarnaja lukemaan tiukasti kirjoitettua tekstiä eikä siitä saa poiketa. On oma taitolajinsa lukea niin, että se vakuuttavasti kommunikoi TV-katsojan kanssa. Päinvastoin pyrkimys on, että kun TV:ssä tai TV:n kautta välitetään jumalanpalvelus, niin ainakin silloin mahdollisimman paperittomaan saarnaan pitäisi päästä. Eli saarna sisäistetään niin, että se voidaan tarjota seurakunnalle ilman paperia. Tässä on siis erilaiset intressit, jos ne yritetään sovittaa, en keksi muuta ratkaisua kuin se, että jotta kaikki olisivat tyytyväisiä niin ainoastaan nauhoitettuja jumalanpalveluksia jatkossa. Sekään ei ole kovin hyvä ratkaisu. Kaikki juhlat nauhoitettaisiin ennakkoon, teologisesti se on aika huono ratkaisu. Päinvastoin aina Ylen kanssa neuvoteltaessa kirkon edustajat painokkaasti sanovat, että niin paljon suoria lähetyksiä kuin mahdollista, poikkeustapauksissa nauhoitettuja. Tässä on vähän eri suuntiin meneviä intressejä. Tässä ongelmakentässä liikutaan, tästä koko ajan neuvotellaan, keskustellaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että olemme neuvotelleet siitä, että voitaisiinko nämä tekstit siirtää tekstitelevision puolelle niin, että katsoja voisi pyydettäessä nostaa tekstit omalle ruudulle. Siellä ei olisi koskaan siis valmiiksi mitään, vaan ainoastaan pyydettäessä. Ja olemme todenneet, että vasta kun TV siirtyy digiaikaan, niin pyrimme tällaiseen ratkaisuun. Että katsoja saa pyydettäessä käydä hakemassa, tarkistamassa löytyykö kattava tekstitys. Sieltä löytyy ainakin nämä perustekstitykset. Ja jos on nauhoituksesta kyse, myös saarna on tekstitetty.


Paluu