Puheenvuoro



Kemppainen Raili, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 9/2005 kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksista (sivut 1 - 17, 22 - 29, 34 - 102 ja 116 - 162) ja henkilöstötilinpäätöksestä vuodelta 2004

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.50

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokousväki. Yleisvaliokunta haluaa aluksi onnitella kirkkohallitusta ja erityisesti Kirkon tiedotuskeskusta kirkon portaalin valmistumisesta ja toteaa, että se työmäärä, jolla sujuvasti toimivat webbisivustot ja niin sanottu rajaava haku on tehty, ei ole varmaankaan vallan vähäinen. Yleisvaliokunta on mietinnössään kirkkohallituksen ja ensimmäistä kertaa mukana olevista hiippakuntien toimintakertomuksista 2004 fokusoinut muutamia asioita ja nostan niitä tässä osaksi esille. Ehkä hieman tarkemmin, koska epäilen, että kirkolliskokousväellä ei ole ollut kenties mahdollisuutta valiokuntatyöskentelyjensä ohessa tutustua tähän mietintöön riittävästi.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota moniin valmistuneisiin strategioihin, joiden pohjalta toiminnan linjaukset ja toimintasuunnitelmat nousevat. Erilaiset työryhmät, olipa niitten nimenä mikä tahansa, viittaavat nykyaikaiseen projektimaiseen työskentelyyn, jolloin asiantuntijuutta kyetään kertaavasti hyödyntämään. Projektimainen työskentely edellyttää tiukkaa aikataulussa pysymistä kultakin työryhmältä. Voisiko lisäksi ajatella, että kirkon portaalissa olisi näiden työryhmien tätä toimintakertomusta laajempaa vuosittaista esittelyä. Yleisvaliokunta on aikaisemmin kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että erilaiset työryhmät olisivat hiippakunnallisesti edustavia ja sen vuoksi esimerkiksi jäsenten kotipaikka olisi syytä mainita. Toiseksi muutenkin olisi kiinnostavaa seurata, millä tavalla työryhmien työskentely pysyy linjakkaasti siinä tehtävän asettelussa ja omissa tarkennetuissa tavoiteasetteluissa, mitä työryhmä itse työskentelynsä aikana määrittää.

Kirkon lähetystyön neuvottelukunnan mietintö valmistui kertomusvuonna. Mietintöhän sisälsi eriävän mielipiteen ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Lähetystyön monikanavaisuutta voidaan pitää myös vahvuutena. Lähetysjärjestöjen yhteistoimintaa voisi tiivistää esimerkiksi koulutuksessa.

Kirkollisen viestinnän ammattimainen hoitaminen on kirkon perustehtävän kannalta tärkeää. Valiokunta on lähtenyt siitä, että kirkon mission ja diakonian ytimenä on hengellinen toiminta, ja niinpä valiokunta painottaa sitä, että hengellisen perustan tulee selkeästi näkyä viestinnän sisällöissä viestintäkeinoista riippumatta. Kirkkohallituksen eri osastoilla on omat tiedottamistarpeensa ja tältä osin eri osastojen ja KT:n tiedottamisvastuita tulee entisestään täsmentää. Kirkkohallituksen yhteisöviestinnän tarkempi suuntaaminen käy tehtävien paljouden vuoksi välttämättömäksi. Tiedotuskeskuksen oman toiminnan arviointi on tarpeen johtamisen, toiminnan suuntaamisen ja henkilöstön työssä jaksamisen kannalta. Viestinnän toimintamallien valikointi voi merkitä joistakin toiminnoista luopumista.

Kirkkohallitus on seurakuntien yhteisten asioiden hoitajana seurakuntien tuki- ja palvelupiste. Millä tavalla kirkkohallitus edelleen voi parantaa palveluaan, toimialojaan kehittämällä, osastojen sisäistä ja niiden välistä yhteistyöskentelyä lisäämällä, synergiaetuja hyödyntämällä, kenties joitakin erityisosaamista edellyttäviä tehtäviä talon ulkopuolella hoitavana, sitä jäämme kiinnostuneina seuraamaan. Pitäisikö uskaltaa kysyä myös joitakin esimerkiksi kirkon tutkimuskeskuksen osalta? Miten tavoiteasettelua voidaan turvallisesti siirtää seurakuntia palvelevan tutkimuksen suuntaan? Valiokunnan mielestä kirkon keskushallinto tukee seurakuntien ja hiippakuntien toimintaa varsin hyvin. Hiippakuntien merkitys alueensa seurakuntien toimintaa tukevana ja ehkä ohjaavanakin tulee nähdä olennaisena. Valiokunnan mielestä hiippakuntien toimintamahdollisuuksien tukeminen on kirkon parasta aluepolitiikkaa. Hiippakuntauudistuksen kannalta hiippakuntavaltuustojen työskentely on nyt muotoutumassa ja selkiytymässä.

Kirkon sisällä seurakuntien erilaisuus on kasvanut. Siksi kirkon maaseututyöryhmän luotaus on arvokasta. Uudelleen löydettävän yhteisöllisyyden ja harvaan asuttujen alueiden, jopa koteihin saakka ulottuvien seurakunnallisten toimintojen kehittäminen ja monimuotoistaminen lienevät tulevaisuutta. Kun kirkko kohtaa ihmiset sanomallaan heidän omissa elämänpiireissään, se parhaiten vastaa keskeisiin haasteisiinsa. Tässä lähetystyössä työskenneiltä olisi paljon opittavaa. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota kirkon reagointiin seurakuntien yhteistoimintaa etsivissä ratkaisuissa. Vuoden 2004 kertomukset niin keskushallinnon kuin hiippakuntienkin kertomukset nostavat esille hankeluonteisia yhdistymisajatuksia. Vuoden 2004 kertomuksesta käy ilmi, että keskushallintokin piti tuolloin parhaana juuri seurakuntien reilua yhdistämistä. Tätä valiokunnassa vierastettiin. Nyt esillä olevat erilaiset mallit, verkostoituminen, yhteistyö ja yhdistyminen ovat samalla viivalla ja tätä tarkastelua aktivoi vahvasti kuntasektorin kunta- ja palveluprosessin käynnistyminen ja kuntaliitoksiin kytketyt porkkanarahat. Tämä päivitettynä nyt vasta tämän vuoden osalta, onhan tarkastelukohteena nimen omaan vuoden 2004 toimintakertomukset. Muutoksen nopeus ja itse asiassa jatkuva muutos olkoon kuitenkin kirkolle kuin seireenien laulu. Valiokunnan mielestä seurakuntien yhteistyöajattelun tulee toki edistyä, mutta niin koko kirkon kuin seurakuntien tulee lähteä omista tarpeistaan ja toiminnan näkökulmasta liikkeelle, kuten se on tehnytkin. Paniikkimaisia pikaratkaisuja on syytä välttää. Puhutaan jopa yhdistymisen psykologiasta, joka korostaa nimen omaan turvallisuutta, yksilöitten turvallisuutta, seurakuntien turvallisuutta etenemispolun valinnassa.

Arvoisa puheenjohtaja, samalla kun valiokunta jättää mietintönsä kirkolliskokoukselle, se ilmaisee tukensa uusille, juuri näihin ongelmiin liittyvien työryhmien käynnistymisille ja jää kiinnostuneena seuraamaan niiden tavoiteasettelua ja työskentelyä. Arvatenkin myös kirkon ja kunta- ja palveluprosessin suhteista olisi hyvä täälläkin avata jonkin verran keskustelua. Parhaiten se sopinee käytäväksi kirkkohallituksen kyselytunnilla kansliapäällikön ilmoituksen jälkeen.


Paluu