Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen keskusrahaston tilinpäätöksen perinteiseen tyyliin. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 1.) Tavoitteeni on, että uudet kirkolliskokousedustajat pääsisivät mahdollisimman pian kartalle siitä, mikä on Kirkon keskusrahasto. Kuvaa kirkon suljetusta taloudesta katsotaan täällä yleensä marraskuussa, koska silloin ovat selvillä edellisen vuoden luvut. Tässä vaiheessa meillä ei vielä ole vuoden 2011 lukuja, mutta kuvasta kuitenkin käy varsin hyvin selville, miten raha liikkuu kirkon sisällä. Seurakunta on perusyksikkö (turkoosin värinen laatikko). Seurakuntatalouksia on tällä hetkellä 311 ja ne saavat pääosan tuloistaan, kuten hyvin tiedämme, kirkollisverotuloina ja pienemmän osan osuutena yhteisöveron tuotosta. Teille uusille on ehkä yllättävä tieto, että 22 % seurakuntien tuloista kulkeutuu Kirkon keskusrahastolle ja vain 78 % jää seurakunnille itselleen. Kirkon keskusrahaston osuus on näin suuri, koska meillä on vastuullamme kirkon eläkelaitos. Ensin pari sanaa seurakuntien tulovirroista. Eriteltyinä ovat palveluiden eli diakonian, hautaustoimen, kirkon kirjojenpidon ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennuksien erät. Kaaviossa seurataan vuositasolla hyvin tarkasti sitä, miten osuus yhteisöveron tuotosta riittää ns. yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseen. Vuonna 2010 osuus yhteisöveron tuotosta riitti juuri ja juuri hautaustoimen kustannuksiin, muttei muuhun. Vuosi 2011 tulee olemaan jonkun verran parempi, koska yhteisöverotulot kehittyivät viime vuonna kohtuullisen suotuisasti. Tähän palataan tarkemmin syksyllä. Kirkon keskusrahasto on selkeästi kolmiosainen: Ensiksikin kirkon yhteinen toiminta, jota kansliapäällikkökin kuvasi, sen lisäksi äsken mainittu kirkon eläkelaitos ja uutena Kirkon palvelukeskus, joka varsinaisesti aloitti toimintansa tänä vuonna.

Suomen eläkejärjestelmä on selkeästi kaksiosainen: yksityisen puolen eläkejärjestelmä ja julkisen puolen eläkejärjestelmä. Yksityisen puolen eläkejärjestelmän toimijoita ovat eläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat, jotka kilpailevat verisesti keskenään, mutta kilpailusta huolimatta ne pystyvät muodostamaan ns. yhteistakuujärjestelmän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku toimija yhteistakuujärjestelmän sisällä menee konkurssiin, muut toimijat maksavat kukin oman osuutensa näistä vastuista niin kauan kuin on tarpeen. Julkisen puolen osalta tilanne on täysin erilainen. Kunnalla, valtiolla ja kirkolla on kaikilla omat eläkelait. Meillä on kirkon eläkelaki, jonka mukaan kaikki kirkon työntekijät on vakuutettava Kirkon keskusrahastoon, eli kirkon eläkelaitokseen. Tällä puolella ei ole yhteistakuujärjestelmää, vaan jokainen toimija vastaa omista eläkkeistään. Kun kirkon eläkelaitos aikanaan perustettiin, oli ajatuksena, että se rahoitetaan verovaroin. Näinhän tietysti kunnan ja valtion osalta onkin, mutta me olemme selkeästi vähän eri leirissä, koska meillä on vapaaehtoinen jäsenyys. Tästä tilanteesta johtuu se, että kirkon eläkelaitoksen rahoittaminen on suurin haasteemme. Siitä johtuu myös ne toimenpiteet, mitä edellisellä kirkolliskokouskaudella tehtiin maksutason nostamiseksi ja uuden maksuvälineen luomiseksi. Tällä hetkellä kirkon eläkelaitoksen tilanne ei ole sen pahempi eikä parempi kuin muidenkaan eläkelaitosten. Viime vuonna maksoimme eläkkeitä yhteensä 148 miljoonaa euroa. Eläkelaitoksen ehdoton päätuote on vanhuuseläkepäätös. 84 % 148 miljoonasta eurosta menee vanhuuseläkkeisiin. Meillähän on eläkevakuutettuja noin 17 000 ja eläkeläisiä 22 500. Te jotka olette olleet täällä aikaisempina vuosina, muistatte, että 4-5 vuotta sitten meillä oli suurin piirtein yhtä paljon eläkeläisiä ja eläkevakuutettuja. Me emme tee itse eläkepäätöksiä, vaan kaikki eläkepäätökset, samoin kuin valtionkin eläkepäätökset, tehdään Kevassa Kevan uusilla tietojärjestelmillä. Olemme siis löytäneet varsin laadukkaan ja edullisen kumppanin tietojärjestelmäpuolelle. Toistaiseksi vuositasolla seurataan eniten sitä, kuinka eläkemaksutulot riittävät eläkemenoihin. Eläkemaksutulot kasvoivat vielä viime vuonna 1,8 %, eli vähemmän kuin edellisenä vuonna. Taustalla on huolestuttava tieto siitä, että kirkon palkkasumma kasvoi viime vuonna vain 0,8 %. Seurakuntien kannalta on tietenkin hyvää, että henkilöstömenot ovat kurissa, mutta toisaalta on huolestuttavaa, jos palkkasumman kehitys muuttuisi jossain vaiheessa miinusmerkkiseksi. Eläkemenot kasvoivat viime vuonna 6,3 %. Eläkemenoennusteen perusteella tiedämme, että tästä eteenpäin usean vuoden ajan vanhuuseläkemenot kasvavat 10 miljoonaa euroa vuodessa, muut eläkemenot pysyvät suurin piirtein nykytasolla. Eläkerahastoon siirretään eläkemaksutulojen ja eläkemenojen erotus. Viime vuonna siirto oli 13,5 miljoonaa, eli eläkemaksutuloista siirsimme vielä 8 % rahastoon. Eläketulot kasvavat edelleen, tosin hitaammalla vauhdilla kuin eläkemenot, josta seuraa väistämättä, että rahastosiirto muuttuu jossain vaiheessa miinusmerkkiseksi. Se on se vaihe, jossa eläkkeitä ryhdytään rahoittamaan osin eläkerahaston tuotoilla. Eläkerahastointi aloitettiin vuonna 1990, jolloin rahastossa oli 37 miljoonaa euroa. Viime vuoden lopussa rahastossa oli 932 miljoonaa euroa, eli kasvu on kuitenkin ollut varsin hyvä. Viime vuoden lopussa eläkerahasto riitti 6,3 vuoden eläkemenoihin. Rahasto oli 1,8 x kirkon palkkasumma ja kokonaiseläkevastuusta oli katettu vajaa 22 %. Nämä luvut ovat samaa suuruusluokkaa kuin muillakin toimijoilla, eli rahastot kattavat muissakin eläkejärjestelmissä keskimäärin 22-23 % eläkevastuista.

Eläkerahaston sijoitustoimintaa johtaa eläkerahaston johtokunta ja johtokunnan päätöksen mukaisesti Kirkon eläkerahasto sijoittaa edelleen kohtuullisen paljon osakkeisiin. Viime vuoden lopussa oli 46 % korkoja, 37 % osakkeita ja 17 % muita sijoituksia, joka sisältää myös kiinteistöt. Suurin osa eläkerahaston sijoituksista oli vuoden vaihteessa sijoitettu osakkeisiin / muu maailma, yhteensä 202 miljoonaa euroa. Viime vuosi oli aika katastrofaalinen tuottojen suhteen, ainoastaan kiinteistöt tuottivat reaalisesti eli ylittivät inflaation. Muilta osin tulos oli vähintäänkin huono ja kaikista surkein oli Suomi osakkeiden tuotto. Eläkerahaston tulos oli -4,3 %, edellisenä vuonna +13,8 %. Keskimääräinen tuotto vuodesta 1991 alkaen on kuitenkin edelleen yli 8 % ja keskimääräinen reaalituotto yli 6 %. Eläkerahaston muutos viime vuonna oli -25 miljoonaa euroa. Eläkerahaston johtokunta on asettanut nominaalituottotavoitteeksi 6,5 %. Synkin vuosi oli vuosi 2008, jolloin jouduimme hyväksymään vuosituoton -17,6 %.

Kuten jo mainitsin, eläketurvan täytäntöönpano on siirtynyt Kevaan. Meille jäi vastuu eläkejärjestelmän rahoittamisesta, eläkemaksujen perinnästä ja rahaston sijoitustoiminnasta. Suunnitelmissa on yhteistyön laajentaminen Kevaan; sieltä voitaisiin jatkossa ostaa myös aktuaaripalvelut ja mahdollisesti eläkemaksujen käytännön kerääminen. Meillä on ollut monta vuotta vireillä eläkerahaston eriyttäminen keskusrahaston muusta toiminnasta, eli eläkerahastolle olisi tarkoitus saada oma Y-tunnus. Tästä on lähetetty ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle ja odotamme nyt, mikä ratkaisu sieltä tulee. Jos tästä ei ole veroseuraamuksia, eriyttäminen valmistellaan osana keskushallinnon uudistamista. Eläkerahaston kartuttaminen tehostuu. Viime kirkolliskokous teki kaksi raskasta päätöstä. Toinen oli se, että työnantajamaksu nostettiin jo tänä vuonna 28 %:iin ja toinen oli se, että luotiin uusi eläkerahaston kartuttamisväline, eläkerahastomaksu. Sitä joudutaan ilmeisesti perimään ensi vuoden alusta lähtien. Eläkerahastomaksu on kirkollisveroperusteinen ja tässä vaiheessa oletan, että se olisi 1,2 % kirkollisverosta. Näin saisimme kerättyä noin 10 miljoonaa euroa ylimääräistä rahastoon. Eläkerahastomaksua on tarkoitus kerätä noin 10 vuoden ajan, eli tästä ei tehdä ikuisuusprojektia. Eläkerahasto on alkuvuonna vähän parantanut tulostaan: maaliskuun lopussa alkuvuoden tuotto oli +6,17 %. Vastuulliseen sijoittamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös passiivisten indeksirahastojen osalta. Tämä on kysymys, johon palaan myöhemmin tämän aamupäivän aikana, eli siihen, sijoittaako kirkko ydinaseteollisuuteen.

Kirkon yhteisessä toiminnassa on kolme osaa: Kirkkohallitus, hiippakunnat ja avustukset. Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakunnilta perittävillä perusmaksutuloilla. Perusmaksutulot ovat 8,2 % laskennallisesta kirkollisverotulosta. Laskennallinen kirkollisvero saadaan jakamalla kirkollisvero veroprosentilla. Perusmaksu on ollut samansuuruinen monen vuoden ajan, eikä siihen tälläkään hetkellä sisälly minkäänlaisia korotuspaineita. Kirkkohallituksessa on, kuten kansliapäällikkökin äsken totesi, kaksi osaa: ns. perustoiminta ja strategiset hankkeet. Edeltäjienne tekemän linjauksen mukaisesti strategiset hankkeet rahoitetaan Kirkon keskusrahaston ylijäämää käyttäen. Tämä tarkoittaa sitä, että joka vuosi, kun teille marraskuussa talousarvioesityksiä esitellään, ne ovat alijäämäisiä. Tämä on siis tarkoituksella rakennettu näin, muuten ylijäämää ei pystyisi käyttämään. Strategisiin hankkeisiin on varattu tai tullaan varaamaan vuosina 2006-2014 yli 24 miljoonaa euroa käyttötalouspuolella. KITKE Kirjuri-jäsentietohankkeeseen sekä Kirkon palvelukeskukseen liittyy myös paljon investointeja, eli kokonaispanostus on varsin merkittävä.

Kirkon keskusrahastohan on alun perin 1940-luvulla perustettu nimenomaan avustamaan vähävaraisia seurakuntia. 2000-luvulla avustusjärjestelmä on kuitenkin otettu tarkan tarkastelun kohteeksi. Vuonna 2002 avustusten suuruus oli vielä noin 18 miljoonaa euroa vuodessa, mikä koettiin kahdella tavalla kohtuullisen raskaaksi. Ensinnäkin tämä oli rahoittajien mielestä raskas panostus. Toiseksi, kun näitä avustuksia tarkemmin tutkittiin, huomattiin, etteivät ne välttämättä kohdistuneet oikein. Osumatarkkuus avustusta tarvitseviin seurakuntiin oli liian heikko ja vuonna 2002 tähän sitten puututtiinkin. Perinteisten avustusten, joita ovat rakennusavustukset, verotulojen täydennys ja harkinnanvarainen avustus, osuus on laskenut koko ajan. Nyt olemme ilmeisesti näiden osalta minimissä. Rakennusavustuksia tarvitaan aina jonkin verran, ja verotulojen täydennystä sekä harkinnanvaraista avustusta on niin ikään jaettava aina jonkin verran. Kehittämisavustuksilla on pyritty pääosin tukemaan seurakuntien yhdistymisiä. Vuosina 2006, 2007 ja 2009 yhdistymisavustuksia myönnettiin varsin paljon. Nyt tilanne kehittämisavustusten osalta on sellainen, että juuri minkäänlaisia yhdistymishankkeita ei seurakunnissa ole vireillä eli myöskään tätä avustusta ei jaeta.

Viime vuonna talousarviossa oletettiin, että alijäämä olisi ollut -3,4 miljoonaa euroa. Ylijäämä oli kuitenkin miljoona euroa, eli tulosparannusta oli 4,4 miljoonaa euroa. Miksi näin? Kirkkohallituksen osalta säästöä jäi 2,1 miljoonaa euroa, mikä johtui osaltaan siitä, että osa hankkeista siirtyi vuodelle 2012, mutta suurelta osin myös siitä, että Kirkkohallituksen kustannustietoisuus lisääntyi. Hiippakunnallisesta toiminnasta jäi käyttämättä 500 000 euroa. Siihen on syynä, kuten aiemminkin, että kehittämisavustusmäärärahaa ei jaettu. Tämä johtui varmaankin siitä, että sellaisia kehityshankkeita, joihin avustus olisi ollut tarkoitettu, ei ollut. Seurakunta-avustusten osalta rakennusavustuksia haetaan edelleen ennakoitua vähemmän. Tämä erikoinen ilmiö, että rakennusavustusta jää käyttämättä, on jatkunut jo muutaman vuoden. Yksi syy siihen on, että seurakunnalla edellytetään olevan jokin verran omarahoitusosuutta. Vaikka tuo omarahoitusosuus on varsin pieni, vähävaraisimmilla seurakunnilla ei ole edes tuota pientä osuutta, jotta ne voisivat hakea avustusta. Rahoitustuotoissa, kuten eläkerahoituspuolella, teimme rahoitusarvopapereissa alaskirjauksia 1,1 miljoonaa euroa. Poistot eivät käynnistyneet Kirjuri-jäsentietojärjestelmän eivätkä Kipan tietojärjestelmien osalta, koska järjestelmät valmistuvat vasta tänä vuonna. Näistä kaikista muodostui tulosparannus 4,4 miljoonaa euroa. Niin ikään investoinnit eivät toteutuneet ennakoidussa määrin, koska osa investoinneista siirtyi tälle vuodelle.

Vuosikate miinus poistot on mittari, joka kuvaa taloudellista tilannettamme. Vuosikate on ollut ja tulee olemaan +-merkkinen kaikkina muina vuosina, paitsi 2008, joka oli myös kirkon yhteisessä toiminnassa sijoitustoiminnan heikko vuosi. Vuosikate - poistot on vuodesta 2012 alkaen miinusmerkkinen johtuen siitä, että vaikka pystymme vuosikatteella rahoittamaan strategisten hankkeiden käyttötalousmenot, rahat eivät enää siinä vaiheessa riitä, kun tietojärjestelmien poistolaskenta käynnistyy. Kiistaton tosiasia on, että olemme miinuksella muutaman vuoden tästä eteenpäin. Esitys tuloksen käyttämisestä on, että noin 1,0 milj. euron ylijäämä kirjataan oman pääoman lisäykseksi edellisten tilikausien ylijäämään. Ylijäämä on yhteensä noin 45 miljoonaa euroa ja se vastaa noin 10 kuukauden seurakuntamaksuja.

Kunnassa ja kirkossa on sama veropohja, joten verokertymämuutoksen pitäisi olla suurin piirtein samanlainen. Kirkollisverokertymän muutos jää kuitenkin joka vuosi jonkun verran jälkeen kunnallisverokertymän muutoksesta. Tietysti kunnissa on jonkun verran nostettu veroprosentteja, mutta se ei kuitenkaan selitä täysin kohtuullisen suurta eroa kertymissä. Tässä erossa näkyy kirkkomme jäsenten väheneminen.


Paluu