Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2011 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2011 - 2013 sekä talousarvioaloite 1/2010, talousvaliokunnan mietintö 5/2010 kirkkohallituksen esityksestä 8/2010

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä marraskuuta 2010 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2011 toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2011–2013 on selkeä ja hyvin laadittu kokonaisuus. Lukemalla yleisperustelut saa jo hyvän käsityksen talousarvion kokonaisuudesta. Jos sen jälkeen vielä katsoo tuloslaskelman, investointiosan ja rahoituslaskelman, on varsin hyvin perillä talousarvion ja toimintasuunnitelman keskeisistä asioista. Lisätietoja kaipaavalle tai muuten asiasta harrastuneelle löytyy yksityiskohtaisista perusteluista ja talousarvion liiteosasta runsaasti aineistoa. Talousarviossa on aiempaa selkeämmin erotettu omiksi kokonaisuuksikseen kirkon eläkelaitos ja kirkon yhteinen toiminta. Tämä on onnistunut ratkaisu, koska molemmat ovat toisistaan riippumattomia, omalla tavallaan rahoituksensa saavia kokonaisuuksia. Tämä antaa myös pohjan kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen liittämiseen omana kokonaisuutenaan talousarvioon vuoden päästä.

Kirkon eläkelaitosta on viime vuosina hoidettu erinomaisen hyvin. Kirkon eläketoimiston tehtävien siirtäminen Kuntien eläkelaitoksen hoidettavaksi on sujunut onnistuneesti. Tehtävät saadaan kokonaisuudessaan siirretyksi vuoden 2012 alusta lukien. Siirto vähentää eläketoiminnan käyttötalouden kustannuksia. Eläkelaitoksen sijoitustoiminnan tuottoprosentti kuluvana vuonna on eläkelaitoksista korkein, mistä eläkelaitosta voi onnitella. Sijoitustoiminnassa on kyetty luomaan vastuullisen sijoittamisen toimintatapa, joka voidaan vakiinnuttaa vastuullisen sijoittamisen projektin päättyessä osaksi normaalia sijoitustoimintaa. Eläkerahaston suurena haasteena on rahoituksen riittäminen pitkällä aikavälillä, erityisesti jos kirkon jäsenmäärä ja sen myötä veropohja oleellisesti kaventuvat. Eläkkeensaajien määrä ja sitä myötä myös eläkekulut ovat kasvussa. Vuodesta 2013 lähtien eläkkeiden maksuihin joudutaan nykyarvion mukaan käyttämään eläkemaksutuottojen lisäksi myös eläkerahaston tuottoja. Rahoitustilanteen parantamiseksi on mietittävä keinoja, mitkään niistä eivät ole helppoja. Ensimmäisenä merkkinä tästä on suunnitelmakauden lopulle kaavailtu eläkemaksun nosto 27 %:sta 28 %:iin. Järeämpiäkin toimenpiteitä ilmeisesti lähivuosina tarvitaan. Tämä vaikuttaa seurakuntien henkilöstökuluihin ja talouteen tulevina vuosina.

Kirkon yhteiselle toiminnalle on asetettu talousarvion kehyksissä tiukat raamit. Vuoden 2011 kehyksen muutos on 0 %, vuoden 2012 -2 % ja vuoden 2013 +2 %. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perustoiminnoissa koko suunnittelukausi mennään vuoden 2010 määrärahojen tasolla. Palkkojen ja muiden kustannusten kasvaessa, suunnittelukauden talous on entistä kireämpi. Tätä linjausta on kuitenkin pidettävä taloustilanteesta johtuen perusteltuna ja ehkä myös tulevaisuuteen suuntaa antavana. Kirkkohallituksen toiminta muodostuu perustoiminnoista ja strategisista hankkeista. Näitä hankkeita kuvataan valiokunnan mietinnön sivuilla 7-10. Koska hankkeet ovat toiminnan kannalta keskeisiä ja niihin on sijoitettu paljon varoja, on valiokunta kuullut hankkeesta vastuullisia viranhaltijoita. Yleisesti voidaan sanoa, että hankkeet ovat edenneet suunnitellusti ja saavuttaneet niille asetetut väliaikatavoitteet. Valiokunta katsoo kuitenkin, että hankkeiden vaikutusten budjetoinnin toteutumiseen ja arvioitujen säästöjen seuraamista varten tulee luoda mittarit. Hankkeita tulee säännöllisin väliajoin auditoida. Lisäksi talousvaliokunta pitää tärkeänä, että Kirkkohallitus valmistelee tulevaisuuden hankkeiden varalle projektiohjeen ja -mallin. Ja tämähän näyttää olevan jo vireillä kansliapäällikkö Keskitalon kyselytunnilla esittämänsä vastauksen perusteella.

Hiippakunnallisesta toiminnasta voi todeta tyydytyksellä, että hiippakunnat ovat kiitettävällä tavalla sopeuttaneet toiminta- ja taloussuunnitelmansa kehyksen antamiin niukkeneviin puitteisiin.

Seurakunta-avustukset ovat olleet Kirkon keskusrahaston alkuperäinen tehtävä. Seurakunta-avustuksiin esitetään varattavaksi 8 miljoonaa euroa, mikä on runsaat miljoona euroa tämän vuoden talousarviota vähemmän ja huomattavasti vähemmän kuin viime vuosikymmenen alkuvuosina, jolloin avustukset olivat noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Syynä tason laskuun on yhteisöverojen jakoperusteiden muutos ja vähennykseen viime vuodesta on vaikuttanut se, että vuosina 2004-2007 tapahtuneiden seurakuntaliitosten vuoksi maksettiin vielä viime vuonna ylimääräisiä toiminta-avustuksia, joita ei enää tulevana vuonna makseta. Esitetty 8 miljoonan euron määräraha riittänee kuitenkin kattamaan seurakunta-avustusten tarpeen.

Kirkkohallituksessa on käynnistetty Kirkkohallituksen strategian suunnittelu. Kyse on siis eri strategiasta, kuin minkä olemme viime vuonna saaneet kirkon strategiana. Strategiassa on tarkoitus määrittää Kirkkohallituksen ydin- ja perustehtävät ja sen pohjalta arvioida, minkälaista osaamista Kirkkohallituksessa tulevaisuudessa tarvitaan ja laatia Kirkkohallituksen henkilöstösuunnitelma. Talousvaliokunta pitää strategian laatimista erittäin tärkeänä ja katsoo, että sen pohjalta tulevan henkilöstösuunnitelman tulee olla selkeä ja myös aikataulutettu. Samalla on nähtävä, että strategiatyöskentelyssä tulee varautua yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Niistä nouseviin haasteisiin on myös henkilöstön osalta varauduttava.

Keskusrahastomaksuksi esitetään 8,2 % vuodelle 2011, samoin kuin koko suunnittelukaudelle. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että keskusrahastomaksua ei suunnittelukaudella nosteta tämän korkeammaksi. Talousarvion alijäämä on 3,4 miljoonaa. Samansuuruisia alijäämiä kaavaillaan myös muille suunnittelukauden vuosille niin, että suunnittelukauden alijäämä olisi yhteensä 10,4 miljoonaa. Tämä alijäämä johtuu aiemmin sovituista kehityshankkeista, jotka hyödyttävät kaikkia seurakuntia. Kehityshankkeiden rahoittaminen osittain edellisten kausien ylijäämästä on aiemmin tehtyjen linjausten mukaista. Investoinnit suunnittelukaudella ovat mittavia. Suurelta osalta ne muodostuvat kehityshankkeista johtuvista tietojärjestelmistä, mukana on myös kirkon toimitalon peruskorjaukseen liittyviä investointeja. Investointejakin voidaan pitää perusteltuina ja välttämättöminä. Rahoituslaskelma osoittaa, että rahavarojen vähennys vuosina 2010–2013 on 17,7 miljoonaa, mikä suurelta osin johtuu edellä mainitusta investointiohjelmasta. Rahavarojen tavoitetasona on pidetty yhden vuoden seurakuntamaksuja, mikä alittuu suunnittelukauden jälkeen ja vastaa noin 9 kuukauden seurakuntamaksujen tuottoa. Investointiohjelman jälkeen rahavarojen yhden vuoden taso on todennäköisesti kuitenkin jälleen saavutettavissa.

Talousarvioon on tehty yksi talousarvioaloite, joka koskee määrärahan varaamista Vuotson kappelihankkeeseen. Kappelihanketta perustellaan erityisesti saamelaisten tarpeella, voidaan puhua saamelaiskappelista. Tässä yhteydessä voi todeta, että talousvaliokunnalla on ollut tapana syksyllä tehdä maakuntamatka johonkin suuntaan Suomessa. Tämän kirkolliskokouksen aikana maakuntamatkat ovat suuntautuneet Helsinkiin, Raumalle ja nyt lokakuussa Inariin. Tavoitteena on tutustua seurakuntaelämään, seurakuntien taloustilanteeseen. Voi sanoa, että maakuntamatkat ovat olleet hyödyllisiä. Tämän syksyn Inarin matkaa voidaan kuvata eräänlaisena saamelaiskylpynä. Koululaiset ovat kielikylvyssä, me olimme saamelaiskylvyssä. Saimme tutustua saamelaisten koulutuskeskukseen, Saamen-radioon, saamelaiskäräjiin, saamelaismuseoon ja saimme selvityksen Oulun hiippakunnan saamelaistyön sihteerin toiminnasta. Oli ilahduttavaa nähdä, miten saamelaiskulttuuri ja saamen kielet ovat viime vuosina edistyneet ja vahvistuneet. Myöskin kirkolla on ollut tässä oma osansa. Olemme valmistaneet saamenkieliset kirkkokäsikirjat, olemme varanneet keskusrahaston talousarvioon määrärahoja työntekijöihin. Talousarvion sivulla 62 on koottuna ne asiat, joita saamelaistyöhön tulevana vuonna käytetään. Summa on 460 000 euroa.

Mutta sitten tämän maakuntamatkan jälkeen tähän talousarvioaloitteeseen. Aloitteeseen liittyy useita ongelmia. Ensinnäkään aloitteessa ei esitetä rahasummaa, joka hankkeeseen pitäisi varata. Toiseksi hankkeen kokonaiskustannuksista ja sille tarvittavasta keskusrahaston tuesta ei ole selkeää käsitystä. Kolmanneksi Sodankylän seurakunta on tehnyt kirkkohallitukselle rakennusavustusanomuksen kappelista ja tätä avustusta Oulun tuomiokapituli on puoltanut. Hanke on nyt siis vireillä kahdessa paikassa, kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksessa. Rakennusavustuksista päättää kirkkohallitus. Kirkolliskokous ei voi tehdä päätöksiä, jotka kuuluvat kirkkohallitukselle. Me päätämme täällä rakennusavustusten suuruudesta, mutta emme siitä, mihin ne myönnetään. Lisäksi Sodankylän seurakunnan taloudellinen tilanne on niin hyvä, ettei kirkkohallitus voi myöntää rakennusavusta hankkeeseen hyväksymiensä periaatteiden pohjalta. Sitten on vielä neljänneksi sanottava, että tukea on pyritty keskusteluissa perustelemaan kirkolliskokouksen päätöksellä, jossa on varattu Vuotson kappelin rakentamiseen 10 000 euron määräraha hankkeen käynnistämiseen. Päätös on siis vuodelta 2004. Silloin kappelin arvioidut kustannukset olivat 225 000 euroa. Nyt esitettävän hankkeen kustannukset ovat 1 100 000 euroa. Kirkolliskokouksen päätöstä ei voi ymmärtää avoimena shekkinä hankkeen toteuttamiseen. Edellä mainituilla perusteilla talousvaliokunnalla ei ole edellytyksiä esittää määrärahaa hankkeeseen. Valiokunta ei kuitenkaan tahdo tyrmätä koko hanketta, vaan toteaa kannanotossaan, että hanketta puoltaa saamelaiskulttuurin erityisasema ja esittää, että kirkkohallitus selvittää talousarvioaloitteen toteuttamismahdollisuuden hankittuaan tarpeelliset lisäselvitykset. Mikäli hanke selvitysten jälkeen on toteuttamiskelpoinen, voidaan sille hankkia rahoitus ottamalla se esimerkiksi vuoden 2012 talousarvioon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Talousvaliokunnan päätösesitys on mietinnön sivulla 19 4. ponsi. Valiokunta ei ole tehnyt muutoksia kirkkohallituksen esitykseen. Voi siis sanoa, että valiokunta on tyytyväinen siihen, mitä kirkkohallitus on esittänyt. Valiokunta on kuitenkin kannanotoissaan tehnyt erilaisia huomioita, jotka se toivoo ja edellyttää kirkkohallituksen ottavan huomioon jatkotyöskentelyssä.


Paluu