Puheenvuoro



Sipola Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen kehittäminen aktiiviseksi vaikuttajaksi arvokeskustelussa (Edustaja-aloite 2/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 14.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Minä olen kiitollinen siitä, että Stig Kankkonen ja Leif Nummela ovat tehneet tämän aloitteen. Itse muistan ainakin 1970-luvun alkupuolella - koska kirkollinen muistini ulottuu vain 1970-luvun alkuun, olin silloin nuori teologian ylioppilas - teologian ylioppilaana ja teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen edustajana käyneeni monenlaista keskustelua kirkon äänestä. Silloin myös vierailimme ns. hiippakuntakierroksilla silloisen arkkipiispan tykönä, joka kookkaana miehenä kookkaasta tuolista sanoi, että "kyllä se minä olen pruukannut olla tässä kirkossa". Hän muodosti sen asian näin. Arkkipiispa Simojoki. Mutta kuka tai mikä on kirkon ääni? Kenen tehtävä, oikeus tai velvollisuus on julkaista kirkon ääni? Kenen kannanotto hyväksytään kirkon sisällä tai julkisuudessa kirkon ääneksi? Sellaiseksi ääneksi, joka virallisen ohjeistuksen ohella antaa ikään kuin viitteitä siitä, mihin kirkon ja sen jäsenten olisi hyvä kulkea. Tietenkin meillä luterilaisilla viimeinen kannanoton perusta on Jumalan sanaan sidottu omatunto. Mutta muutakin tarvitaan horjuvan uskon ja elämän tiellä etsivän tueksi. Kuka tai mikä kertoo meille isojen periaatteiden kulloisenkin tulkinnan? Minun silmiini tavallisena kirkon keskisuuren kaupungin kirkkoherrana näyttää siltä, että kun etsin keskustelusta tai virallisesta ohjeistuksesta tulkintaa, se tulkinta löytyy toisaalta arkkipiispan puheenvuoroista ikään kuin poimimalla tai piispainkokouksen virallisista kannanotoista. Ja silloin jään kysymään näiden kannanottojen todellista edustuksellisuutta. Mutta minä olen siis saanut tämän kannan. Se kertoo minusta siitä, että se kannan muodostus on epäselvä. Ajatukseni on, että kirkolliskokous voisi olla sellainen toimija, joka tulee suurissa linjoissa kyetä erikseen sovittavalla tavalla muodostamaan selkeä kirkon kanta yhteiskunnassa jo olevaan tai ennakoitavissa olevaan asiaan. Siinä keskustelu myös tulevaisuusvaliokunnastamme on tärkeässä roolissa. Kirkolliskokouksen kannanoton muodostamisessa on hyvin tärkeää se, että se kanta ei voi olla 3/4 enemmistöön perustuva tai äänestetty kanta. Silloin sen merkitysarvo kirkon äänenä vähenee ratkaisevasti. Ainoa mahdollisuus löytää kirkon kanta todelliseksi kannaksi on se, että se löytyy tällä foorumilla yhdessä keskustellen kunnollisen valiokuntavalmistelun kautta.


Paluu