Puheenvuoro
Siukonen Antti
,
edustaja
Otsikko:
Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia (Edustaja-aloite 2/2014)
Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tahtoisin kiinnittää huomionne tämän aloitteen taustalla olevaan kysymykseen. "Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita." Näin olen pappisvihkimyksessä luvannut, niin kuin hyvin moni teistä täällä salissa muistakin tätä sokeripalaa kantavista. Siksi toivoisin, että peruste- ja käsikirjavaliokuntien silmissä kiinnitettäisiin huomiota yhteen tämän aloitteen taustalla olevaan tärkeään jännitteeseen. Sitä olette saaneet silmäillä ainakin silloin, kun käsittelimme toimintakertomusta. Siellä mainittiin nimittäin sivulla 12 tästä kärkihankkeesta Tiellä - På väg. Jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen johtopäätöksissä nostetaan esille jumalanpalveluselämän jatkuvan kehittämisen ja käsikirjauudistusten suhde. Kirkkokäsikirjat ovat kirkolliskokouksen hyväksymiä normatiivisia asiakirjoja, joita meidän pappien odotetaan työssämme noudattavan. Tästä on puhuttu monta kertaa tässäkin salissa, viime nelivuotiskaudella hyvinkin ahkerasti. Käsikirjan kaavassa tulee pysyä.
Arkityössä tuo pappislupauksen jännite sanankuulijoiden alttiisti palvelemisen ja kirkon järjestykseen sitoutumisen välillä näkyy monin tavoin. Vaikkapa siinä, kun kastetta edeltävässä toimituskeskustelussa käy ilmi, että lapsen toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon, mutta on jollain tavoin monien keskustelujen jälkeen suostunut kasteeseen, ja hän haluaisi lukea runon tuossa kastetilaisuudessa, esirukouksen yhteydessä. Suostunko tähän runoon, vaikka se ei ole käsikirjassa? Palvelenko alttiisti vai noudatanko järjestystä? Entä saanko kasteveden valelun jälkeen kutsua isonsiskon kuivaamaan kastetun vauvan pään, kun asiasta ei ole mainintaa käsikirjassa? Uskon, että useimmilla tässä salissa olijoilla on kokemusta siitä, että aina ei ole menty juuri niin kuin käsikirjassa seisoo. Osa teistä on saattanut kesken kasteen osallistua seremonialliseen kasteveden noutamiseen silloin, kun maljasta on unohtunut vesi, ja kaste on edessä. Näitä erityistilanteita puidaan paljon äsken edustaja Vuorikarin mainitsemassa pastorien Facebook-ryhmässä.
Kirkkoamme on siunattu monenlaisilla luovilla ihmisillä, jotka ovat tuottaneet erilaisia materiaaleja ja vinkkejä jumalanpalvelustemme, joita myös toimitukset ovat, rikastamiseksi. Käytännon työssä on kuitenkin niin, että moni pastori kokee epävarmuutta siitä, kuinka paljon toimitusten kaavoja voi soveltaa, koska ne ovat juuri näitä äsken mainitsemiani normatiivisia ohjeita. Näen, että tämä aloite kumpuaa juuri tästä ristiriidasta. Meillä on paljon sellaista hyvää ja jumalanpalvelusta rikastuttavaa materiaalia, mitä emme tästä normatiivisuudesta johtuen oikeastaan saisi käyttää. Toivoisin, että perustevaliokunta lausunnossaan ja käsikirjavaliokunta mietinnössään ottaisi tähän jännitteeseen kantaa. Jos kanta on, että soveltaa sopii, niin julkaistakoon tämä ja monet muut hienot ehdotukset lisämateriaaleina. Jos kanta taas on, että älkää soveltako, silloin kannatan tätä aloitetta riemulla, ja olisin valmis tuomaan aloitteen muodossa ensi keväänä tälle kirkolliskokoukselle paljon muitakin hyviä lisäysehdotuksia toimitusten kirjaan. Suurin toiveeni on, että meillä kirkollisia toimituksia tekevillä olisi enemmän mahdollisuuksia soveltamiseen kuin mihin käsikirja nykyisellään antaa tilaa. Mutta tämän salin ratkaistavana on se, että lisätäänkö niitä tuonne käsikirjaan vai tuotetaanko ne jonain muina materiaaleina. Hyvät ystävät, elämä on paljon ihmeellisempää kuin mitä käsikirjamme antavat ymmärtää. Siksi toivon, että arvoisat valiokunnat huomioisivat tämän edellämainitun jännitteen. Kiitos.
Paluu