Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Piispan ja tuomiokapitulin aloiteoikeus selvityksen tekemisestä seurakuntayhtymän perustamiseksi, muuttamiseksi ja lakkauttamiseksi (Ilmoitus 1/2016)

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2016 klo 15:30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkohallituksen kirjallinen ilmoitus on ollut teidän luettavana jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin nostaa siitä keskeisimmät asiat esille. Ensiksikin kirkolliskokous teki toimeksiannon viime marraskuussa ja toimeksiantoonhan kuului se, että kirkkohallituksen tehtävänä on valmistella kevään 2016 kirkolliskokoukselle tarvittavat kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset, joilla piispalle ja tuomiokapitulille annetaan aloiteoikeus selvityksen tekemiseksi seurakuntayhtymän perustamiseksi, muuttamiseksi ja lakkauttamiseksi. Eli tämä oli toimeksianto, joka meille annettiin. Kun säädöshankkeen esivalmistelua lähdettiin tekemään, nousi kirkkolainsäädännöstä kaksi pykälää esille, joista toinen on kirkkolain 11 luvun 4 §:n 2 momentti ja varsinkin sen viimeinen virke. Siinä todetaan, että tuomiokapituli voi muutoinkin määrätä selvitysmiehen jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Tuo pykälähän koskee seurakuntayhtymän perustamista ja kapitulin mahdollisuutta asettaa selvitysmies. Tuo viimeinen virke tuohon pykälään lisättiin kirkolliskokouksen käsittelyssä aikoinaan. Kirkolliskokous käsitteli silloin nykyistä voimassa olevaa lainsäädäntöä ja uudistamisvaliokunta omissa perusteluissaan totesi, että toisaalta tämä toisen momentin loppuun valiokunnassa liitetty virke osoittaa, että tuomiokapituli voi siis aina kun se katsoo sen tarpeelliseksi, määrätä selvitysmiehen. Eli se on mahdollista määrätä aina, kun perustetaan uutta ja kun muutetaan jo olemassa olevaa. Onko se mahdollista myös lakkautettaessa? Täytyy muistaa, että jos seurakuntayhtymä toimii yhden kunnan alueella, niin seurakuntayhtymää ei voi lakkauttaa ilman, että seurakunnat liitetään yhteen eli muodostetaan yksi seurakunta ja silloinhan tuomiokapitulilla ja piispalla on oikeus aina myös asettaa selvitysmies. Esivalmistelussa arvioitiin, että vapaaehtoisessa yhtymän purkamisessa selvitysmiehen asettamisen potentiaalinen tarve on todella vähäinen.

Toinen säännös, joka nousi esille oli kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 § 2 momentin viides kohta. Kirkkojärjestyksen 18 luku koskee piispaa ja sen ensimmäinen pykälä piispan tehtäviä. Tuossa säädöskohdassa todetaan, että piispan tehtävänä on edistää seurakuntien yhteistyötä, talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säännöksiä. Tämä säännös tuli kirkkojärjestykseen hiippakuntahallintouudistuksen myötä ja tuolloin nimenomaan katsottiin valmisteluasiakirjoissa, että tarkoitus oli piispan aktiivisen roolin korostaminen seurakuntien yhteistyön sekä talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Jopa hiippakuntahallintokomitea oli todennut, että piispan kaitsentatehtävää toteutetaan myös hallinnon kautta. Eli miten seurakunnat hoitavat kirkon tehtävää ja miten seurakunnat yhdessä hoitavat alueellista yhteistyötä kuuluu siis piispalliseen kaitsentaan. Esivalmistelussa todettiin myös se, että piispat eivät ole käyttäneet tuomiokapitulista riippumatonta toimivaltaa seurakuntajaotuksen muutosta koskevissa tilanteissa. Eli piispoillahan on itsenäinen aloiteoikeus. Tuon perusteella arvoitiin, että sen tarve on vähäinen, että piispat saisivat itsenäisen oikeuden asettaa selvitysmies.

Käytännössä näitä selvityksiä on tehty kolmella tavalla. Seurakunnat ovat tehneet joko selvityksen aivan itse eli itsenäisesti tai sitten seurakunnat ovat valinneet selvitysmieheksi hiippakunnan tukeman konsultin ja kolmantena vaihtoehtona on ollut se, että tuomiokapituli on määrännyt selvitysmiehen määräämäänsä tarkoitusta varten. Yleensä näiden selvitystöiden tarkoituksena on tuottaa tietoa mahdolliseen tulevaan rakennemuutokseen ensinnäkin sen tarpeesta sekä siitä, mikä on se tarkoituksenmukaisin toteuttamistapa. Selvityksen sisältö ja laajuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti toimeksiannon yhteydessä. Jos tuomiokapituli sen määrää, käyttää tuomiokapituli harkintavaltaa. Se voi määrätä selvitysmiehen tekemään selvityksen sekä seurakuntajaon muutosta että seurakuntayhtymän perustamista varten, eli käymään läpi molemmat vaihtoehdot. Täytyy ottaa huomioon, että kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä suosi vielä 2000-luvulla nimenomaan näitä seurakuntaliitoksia, ei niinkään seurakuntayhtymän perustamisia. Vuoden 2000 alussa meillä oli vielä 587 seurakuntaa, tämän vuoden alussa niitä oli 408. Aika roimasti ollaan tultu lukumäärässä alaspäin. Seurakuntayhtymien lukumäärä on pysynyt melko tasaisena. Vuonna 2008 niitä oli 39 ja tämän vuoden alussa 32. Sen sijaan niiden seurakuntien määrässä, jotka kuuluvat seurakuntayhtymiin, on enemmän vaihtelua.

Kirkkohallituksen johtopäätös kirkolliskokouksen toimeksiannon perusteella oli se, että kirkkohallitus katsoi, että voimassa olevat säännökset, eli kirkkolain 11 luvun 4 § sekä toisaalta sitä täydentävä kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 § täyttävät riittävällä tavalla tämän toimeksiannon tavoitteet eikä tarvetta muuttaa kirkkolakia tai kirkkojärjestystä ole. Mutta mikä kävi myös ilmi, oli se, että on selkeä tarve lisätä tietoisuutta näistä nykyisistä säännöksistä, niiden sisällöstä ja tarkoituksesta. Samalla todettiin, että olisi ihan hyvä, että seurakuntayhtymien perustamista ja seurakuntajaon muutosta koskevaa ohjeistusta ajantasaistetaan ja täydennetään yhteistyössä tuomiokapitulien kanssa. Tähän työhön asetettiin työryhmä 28.4. ja siinä on edustus Oulun, Lapuan ja Espoon hiippakunnista sekä Turun arkkihiippakunnasta. Päämääränä on, että saisimme työryhmätyön päätökseen tämän vuoden lopussa.



Paluu