Puheenvuoro
Sipola Antti
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2012 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2012 - 2014 (Kirkkohallituksen esitys 11/2011)
Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2011 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Näiden miljoonien ja tappiolukujen jälkeen vai miten tuon nyt sanoisi, madonlukujen jälkeen, on vähän vaikea tulla tälle paikalle. Totean myös, että en ole siltarumpupoliitikko enkä poliitikko ollenkaan, mutta puhuttava on. Olen pienellä asialla, nykyisin sanotaan, että pienen ihmisen asialla, mutta en käytä sitä. Olen selventämässä talousarvioon kuuluvaa yhtä avustuspyyntöä. Siellä on Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialueen anomus Pitkänimen hautausmaa-alueen kunnostamiseksi. Sivulla 61 kirkkohallituksen esityksessä tähän hankkeeseen ei esitetä määrärahaa ja perustelu on se, että kirkkohallitus ei katso voivansa sitoutua vuosittain avustamaan yhdistyspohjaisen hautausmaan ylläpitoa. Perustelu on kummallinen. Tuo, lähinnä käsite, yhdistyspohjaisesta, se tuntuu jotenkin pahalta. Sillä tuo hautausmaa, jonka kunto rappeutuu, se kuuluu osana yli sata vuotta toimineeseen sairaalaan, joka liitettiin 20 vuotta sitten Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Tuosta 20 vuotta sitten tapahtuneesta muutoksesta alkaen tietysti sairaalan luonne on muuttunut, meidän alueemme psykiatrinen hoito on muuttunut radikaalisti, yliopistollinen klinikka, erikoistason klinikka ei enää hoida kuntoutuvia potilaita. Tästä syystä myös Pitkänimen aluetta ja hautausmaata kunnossa pitäneet potilaat ohjatussa kuntoutustoiminnassa ovat poistuneet sairaala-alueelta.
Pitkänimen sairaalassa on Suomen suurin sairaalakirkko, jonka ympärille koko sairaala on rakentunut. Suomessa on viisi sairaanhoitopiirien tai kuntainliittojen ylläpitämää sairaalakirkkoa, kappeleita on toki paljon enemmän. Näistä viidestä kirkosta Pirkanmaan sairaanhoitopiiri omistaa kaksi, se on enemmän kuin monella seurakunnallakaan on kirkkoja. Sairaanhoitopiiri pitää tärkeänä sitä, että sairaalan keskuksessa on kirkko, joka toimii koko yhteisön hyväksi. Sairaalakirkossa pidetään viikoittain hartaudet sairaalapappien tai seurakuntien edustajien toimesta ja siellä on myös jumalanpalveluksia kuukausittain, ne ovat tärkeä osa sairaalan toimintaa. Se sairaala on historiansa aikana ollut täysin itsenäinen yksikkö, sillä on ollut oma hautausmaa, sillä on ollut oma meijeri, sillä on ollut oma leipomonsa ja jo ennen viime sotia sillä alueella on toiminut tuomiokapitulin sinne määräämä sairaalasaarnaaja ja kanttori, joiden tehtävänä on ollut ylläpitää potilaitten hengellistä ja henkistä hyvinvointia sairaalan antamien ohjeiden mukaan. Vuodesta 1973 alkaen nykymuotoinen sairaalasielunhoidon koulutuksen saanut sairaalasielunhoitaja on myös ollut siellä alueella.
Tässä tilanteessa, jota se avustus koskettaa palataan tähän arkitodellisuuteen. Hautausmaalla on sekä henkilökunnan että potilaitten, vainajien, ruumiitten jäännöksiä haudattuina siunattuun maahan. Henkilökunta ja potilaat ovat eläneet tuolla alueella yhdessä, koska se oli itsenäinen oma yhteisö, jonne hoidettiin liikenne Pyhäjärveä pitkin laivalla Tampereelta ja ympäristökunnista. Haudattujen potilaitten kotikunnat ovat ympäri Suomea, sieltä on siirretty vainajia joihinkin kotikuntiin, muun muassa 1990-luvulla eräs jääkäri omaan kotikuntaansa, se kotikunta sijaitsi Pohjois-Pohjanmaalla. Tällä hetkellä tuo hautausmaa-alue rappeutuu, koska hautausmaa ei tietenkään kuulu terveydenhuollon perustoimintaan. Kaikki te, jotka toimitte kuntainliittojen hallituksissa ymmärrätte, että hautausmaatoiminta ei kuulu terveydenhuollon yksiköille, eikä siihen siis voida käyttää kuntien rahoja. Nokian seurakunta, jonka alueella tuo hautausmaa on, ei myöskään voi ottaa tätä aluetta hoitoonsa, koska se ei kuulu seurakunnan hallintopiiriin ja seurakunnalla on vanhojen kuntainliitosten seurauksena vastuullaan jo viisi hautausmaa-aluetta, joiden hoitamiseen, äsken näitte, yhteisöverojen tuotot eivät riitä.
Siksi pyydän, että talousvaliokunta lähestyy tätä avustuspyyntöä, kirkkohallituksen kannasta poiketen, myönteisesti. Mikäli ei voida katsoa jatkuvaa määrärahaa, olisi sekin merkittävä myönnytys valiokunnalta ja kirkolliskokoukselta, että määräraha myönnettäisiin nyt tts-kaudelle 2012-2014, jotta hautausmaa-alueen rappeutunut ilme saataisiin kunnostetuksi hiljalleen, ja että se saataisiin asianmukaiseen, kunnioitettavaan asuun. Korostan vielä, että kyse on historiallisestikin merkittävästä alueesta, jota ei voi jättää avustuksetta.
Paluu