Puheenvuoro



Särkiö Riitta, edustaja

Otsikko:
Vanhan testamentin niin sanottujen alkukertomusten viittomakieliset käännökset, käsikirjavaliokunnan mietintö 2/2010 kirkkohallituksen esityksestä 5/2010 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 13.05

Teksti:
Herra arkkipiispa, hyvät edustajat. Lähes vakiintuneen tavan mukaan pyydän ensin anteeksi sitä, että täällä mietinnössä on 1. ja 2. sivun taitteessa tullut kaksi kertaa sama lause. Tietokone on viimeisessä printtauksessa näyttänyt, kumpi meistä on herra talossa.

Kirkolliskokouksen asiana on hyväksyä raamatunkäännökset ja määrätä ne käyttöön otettaviksi. Tästä syystä meillä on nyt käsiteltävänä Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkukertomusten viittomakieliset käännökset. Näiden käännösten hyväksyminen on suuri ilo, vaikka emme olisikaan kovin perehtyneitä tähän Suomen viralliseen vähemmistökieleen. Kaikkien jo aiemmin hyväksyttyjen kirkollisten kirjojen viittomakielisten käännösten tapaan tämäkin käännös avaa viittomakieltä käyttäville suomalaisille Raamatun sanaa heille ymmärrettävällä tavalla. On hienoa, että kirkkomme on päättänyt mahdollistaa tämän uraauurtavan raamatunkäännöstyön. Se on tärkeää viittomakieliselle seurakuntatyölle ja ennen muuta seurakuntalaisille. Samalla rakennetaan ja kehitetään myös koko viittomakielistä kulttuuria Suomessa – aivan samoin kuin Mikael Agricolan raamatunsuomennos aikanaan vaikutti suomenkieliseen kulttuuriin.

Käsikirjavaliokunta piti hyvänä, että rajalliset resurssit on päätetty käyttää ihmisen ja maailman peruskertomusten kääntämiseen. On hyvä valita käännettäviksi kertomukset luomisesta, paratiisista, syntiinlankeemuksesta, veljessurmasta ja vedenpaisumuksesta. Ehkä vielä joskus myöhemmin olisi hyvä ottaa työn alle kertomukset Joosefista ja Mooseksesta.

Käsikirjavaliokunnalla oli mahdollisuus hiukan perehtyä kääntämisen tekniikkaan ja viittomakielen ominaispiirteisiin. Kääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki esittelivät työtään valiokunnalle. Seuraavassa jaan hiukan tätä antia teille eteenpäin ja kuvailen viittomakielen luonnetta lyhyen Kain ja Abel -kertomuksesta otetun esimerkin avulla. Tässä tekstipätkässä näkyy hyvin monia tämän kielen erityisominaisuuksia.

Viittomakieli on visuaalinen kieli. Se näkyy myös siinä, että tämä käännös hyväksytään dvd:n mukaisessa muodossa. Viittomakielessä kielen käyttäjä luo eteensä tavallaan näyttämön, jonne hän sijoittaa henkilöt ja tapahtumat. Tässä esimerkissä henkilöinä ovat veljekset Kain ja Abel ja kolmantena mukana on Jumala. Kainin ja Abelin nimiä ei viitota kirjain kirjaimelta sormittamalla, vaan näille Raamatun henkilöille on luotu omat viittomanimet, aivan niin kuin viittomakieltä käyttävät ihmiset valitsevat itse tai perheessä valitaan heille viittomanimi. Raamatussa viittomanimet perustuvat heprealaisen nimen merkitykseen tai ihmisen luonteeseen. Kain on katkera ja Abel on Savu. Jokaisella näistä henkilöistä on oma paikkansa viittojan edessä: Kain on aina vasemmalla - niin ovat viittojat päättäneet - Abel on oikealla ja Herra keskellä. Yleensä Jumala viitotaan täällä ylhäällä, mutta kaikissa alkukertomuksissa, joissa Jumala tulee alas keskustelemaan ihmisen kanssa, joko Adamin ja Eevan kanssa - silloin Jumala viitotaan tässä keskellä alhaalla - ja samoin tässä kertomuksessa Kainista ja Abelista. Viittoja ottaa aina kulloinkin äänessä olevan henkilön roolin ja osoittaa omalla asennollaan ja katseensa suunnalla, kuka puhuu ja kenelle. Viittoja ei käytä vain käsiään, niin kuin kohta näette. Viittomia tukevat vahvasti koko kehon eleet, kasvojen ilmeet ja kolmantena suun asento eli huulio. Hän tekee vielä huuliollaan sen sanan tai ilmauksen, glossan. Yhdellä viittomalla voidaan ilmaista enemmän kuin yhdellä suomen kielen sanalla, niinpä viittomakielen ilmaisu on välillä hyvin tiivistä. Tästä pienestä esimerkistä huomaatte myös sen, että viittomakielessä on aivan oma sanajärjestyksensä. Kysymyssana pannaan yleensä vasta lauseen loppuun. ”Oma veli Abel missä?” Kun tehdään oikeaa kulttuurikäännöstä niin kuin nyt on tehty, käytetään viittomakielelle ja viittomakielisten ihmisten omalle elämälle läheisiä ilmaisutapoja. Siksi Kainia ei kehoteta kuulemaan, miten veljen veri huutaa maasta. Sen sijaan veri valuu maahan ja Jumala kysyy, etkö sinä huomaa?

Katsotaan nyt tämä katkelma Ensimmäisen Mooseksen kirjan neljännestä luvusta: Veli Abelille Kain sanoo: Tule mukaan, mennään yhdessä. Molemmat lähtevät, kävelevät. Vähän ajan kuluttua Kain hyökkää Abelin kimppuun, tappaa. Herra kysyy: Kain, se oma veli Abel, missä? Kain sanoo: en tiedä, omaa veljeä minäkö valvon, ei! Herra sanoo: mitä sinä olet tehnyt? Oman veljen veri maahan valuu ja sinä huomata ei?

Viittomakieliset käännökset syntyvät kääntäjien, käännöstyöryhmän, Raamatun asiantuntijan ja viittomakielisten käyttäjien tiiviin yhteistyön tuloksena. Valiokunta on omien, luonnollisesti rajallisten arviointiedellytystensä perusteella tullut siihen käsitykseen, että tämä käännöstyö on toteutettu erittäin hyvin ja että käännös vastaa Raamatun alkukertomusten todellista merkitystä. Siksi käsikirjavaliokunta esittää, että kirkolliskokous hyväksyy käännökset dvd:n mukaisessa muodossa. Jos teillä itsellänne ei ole käyttöä tälle dvd:lle (jossa ei ole siis juoksevaa tekstiä alla, joka auttaisi meitä), antakaa se jollekin tarvitsevalle seurakunnassanne tai jättäkää tänne eteen, niin ne voidaan toimittaa kirkkohallitukseen.



Paluu