Puheenvuoro



Vesti Aino, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon valmistelun aloittaminen (Edustaja-aloite 4/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Olin 5-vuotias kun tuo virsikirjan lisävihko tuli käyttöön. Oli hauska pitää sellaista ohutta vihkosta kädessään. Siinä oli 46 virttä ja myöhemmin se kyllä liitettiin osaksi virsikirjaa. Kun luin vuoden -66 aamuhartauksia ja iltahartauksia radiossa, joista olen aloittamassa väitöskirjan tekoa, huomasin, että niissä oli käytetty tuota pari vuotta sitten tehtyä virsikirjan lisävihkoa kolme kertaa useammin kuin muita virsiä. Omassa seurakunnassani Maskussa nykyinen virsikirja on aktiivisessa käytössä erinomaisen kanttorimme ansiosta. Virsiseuroissa laulamme kuukausittain toivevirsiperiaatteella, vuodessa ehtii noin sata virttä läpi. Tai kanttori on tehnyt opettajien kanssa tällaisen kuukauden virsisuunnitelman jokaisessa koulussa ja myös päiväkerhoissa, perhekerhoissa ja päiväkodeissa lauletaan näitä kuukauden virsiä. Siten opitaan ala-asteen aikana 54 virttä. Rippikoulujen rippileirillä, aamujumalanpalveluksessa laulamme virsiä ja sitten iltaohjelmissa Elämän siiville tai Nuoren seurakunnan veisuja. Perhekirkkoja on noin 5-6 vuodessa. Nykyisessä virsikirjassa on vain 14 lastenvirttä ja 14 nuorten virttä. Vaikka niiden lisäksi käyttää kirkkovuoteen liittyviä tai perhe- tai kiitosvirsien osastoja, valikoima uhkaa usein loppua kesken - jos ei halua liian usein laulaa samoja virsiä. Mutta tiedän, että toisaalla on aivan toisenlainen todellisuus. Virret ovat kenties kokonaan hävinneet koulujen aamunavauksista tai laulutunneilta. Eivätkä rippikoulutyöntekijät kaikkialla käytä virsiä ollenkaan rippileirien aikana. Osasyy voi olla se, että virsien kieli ja musiikkityyli koetaan vieraaksi. Virsikirjasta myös puuttuu edelleenkin, vaikka sinne on paljon lisätty hyviä elämänvaiheita ja elämäntilanteita, mutta silti sinne niitä vielä sopisi ja tarvittaisiin lisää. Esimerkiksi 10-13 -vuotiaat ovat monessa kohdassa seurakunnan toiminnassa väliinputoajaryhmä. Heille on vaikea löytää sopivia virsiä. Ystävänpäivänä olen etsinyt ystävyyteen liittyviä virsiä, pari erittäin sopivaa säkeistöä olen löytänyt, mutta en muuta. Samoin avioliiton iloista tai arjesta olisi kiva laulaa vihkipäivän jälkeenkin, vaikkapa avioliiton vuosipäivänä. Vanhusten syntymäpäiväkäynneillä toivoisin, että voisin laulaa muutakin, kuin niitä muutamaa 4-5 samaa virttä. Rakkaussurut, avioeron kivut - niihin liittyviä virsiä tarvittaisiin. Tai nuorille kumppanin etsintä, oman ammatin, elämäntehtävän etsintä, ystävyyden ilot ja solmut ja myöskin ne eettiset valinnat. Isänpäivänä olen useasti toivonut, kunpa olisi edes yksi isään liittyvä virsi, mieluummin monta, jossa kiitettäisiin heistä ja toivotettaisiin heillekin siunausta. Vielä vauvamuskariin meidän kanttorimme toivoi kirkkovuoteen liittyviä, mutta silti hyvin yksinkertaisia ja lyhyitä virsiä. Oma poikani teki pienenä jouluvirren: "Kun Jeesus-lapsi syntyi, siitä ilon hetki alkoi. Sydämellistä ystävyyttä ja hyvää joulua" ja huomasin silloin, että eipä siellä virsikirjassa ole oikeastaan kuin yksi lasten jouluvirsi ja Enkeli taivaata tottai kai kaikki mielellämme veisaamme. Uskonelämän eri vaiheissa tarvitaan myös erilaisia virsia. Tuoretta kieltä löytyy myös uusimmasta raamatunkäännöksestä. Osa virsikirjan virsistä on vaikeampaa, mutta haluan vielä tähän loppuun ottaa Anna-Maija Raittilaa lainaten Turun arkkihiippakunnan Uuden virren aika -kirjasta. Tämä on vuodelta -87, jossa käsiteltiin virsikirjaa. Täällä on mm. Pekka Simojoen nuoruudenkuva ja Anna-Mari Kaskisen teksti Tämän virren tein. Mutta nyt lainaan Anna-Maija Raittilaa: "Kun muokkasimme 1600-luvun lopulla syntyneitä psalmivirsiä ja tapamme mukaan kävimme ensin läpi vanhoja käännöksiä ja alkutekstejä, yllätyimme alkuperäisten tekstien tuoreudesta, rohkeudesta sekä psykologisesta ja poliittisesta ajankohtaisuudesta. Panimme merkille miten 1800-luvun lopulla tai 1930-luvulla on pyritty sivistyneen sovinnaisiin, soveliaan hurskaisiin sanakäänteisiin, virsismeihin. Virressä ei ollut soveliasta parkaista, pohdiskella, nimittää asioita niiden arkinimillä, kouraista ongelmia liian käytännöllisesti. Ei siis kumma, että jotkut virsikirjaehdotuksen rauhanvirsistä, yhteiskuntavirsistä tai vaikkapa lopunajan virsistä on leimattu asiallisiksi tai harhaoppisiksi, vaikka ne olisivat olleet lähes suoraan tästä uudesta raamatun käännöksestä. Uusia virsia siis tarvitaan, mutta muoto ei välttämättä tarvitse olla juuri se lisävihko, vaan se voisi olla nettiinkin päivittyvä virsivirikekirja.


Paluu