Puheenvuoro



Kauppinen Juha, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Tiistaina 7 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Kirkkohallituksen esitys sisältää mielestäni pääosin erittäin hyviä ratkaisuja sellaisiin virkamiesoikeudellisiin kysymyksiin, jotka nousevat ympäröivän yhteiskunnan lainsäädännöstä. Siltä osin minulla ei kovin paljon ole huomautettavaa. Mutta kirkon erityispiirteiden huomioon ottamisesta on mielestäni todettava, että se on tässä esityksessä jäänyt kovin vajaaksi. Tämä huomio koskee sekä tehtyjä ratkaisuja että niiden perusteluja. Kiinnitän nyt tässä kohden huomion vain yhteen asiaan, näitä olisi toki monta muutakin. Kirkolla on kaksi ammattikuntaa, jotka ovat jumalanpalveluselämän ytimessä, papit ja kanttorit. Kirkkolainsäädäntö on tähän asti tunnustanut ja tunnistanut tämän asettamalla heidät henkilöstöhallinnollisesti tuomiokapitulin alaisuuteen. Järjestely on osa piispallista kaitsentaa niin kuin me sen ilmaisemme. Maallinen lainsäädäntö on nähnyt tämän saman asian ja rajannut papit ja kanttorit pois työaikalainsäädännön piiristä. Käsillä oleva ehdotus jakaa jumalanpalveluselämän ytimessä toimivien joukon ja esittää kanttorien siirtämistä henkilöstöhallinnollisesti seurakuntaan. Minusta tällainen ratkaisu on erikoinen ja erikoinen siksikin, että sille ei ole esitetty mitään, ei periaatteellisia eikä käytännöllisiä syitä. Olisin ymmärtänyt, jos seurakuntaan olisi siirretty sekä kanttorit että kaikki papit kirkkoherraa lukuun ottamatta. Näin olisi korostunut se näkökulma, että piispallinen kaitsenta meidän kirkossamme paikallistasolla toimii kirkkoherran kautta. Kirkkoherra olisi piispan käsi seurannassa. Kanttorien ja pappien jakaminen nyt tehdyllä tavalla on periaatteelliselta kannalta minun mielestäni käsittämätön enkä sitä voi ymmärtää. Jos käytännöllisellä tasolla asiaa katselee, tuntuu erikoiselta, että tuomiokapitulissa säilyy liikkuva papiston osa eli seurakuntapapit, vaikka näiden henkilöstöhallinto teettää paljon työtä, koska seurakuntapappien virkamääräykset hyvin usein ovat vain muutaman kuukauden mittaisia. Kun seurakuntapapiston liikkuvuutta verrataan kanttorien pysyvyyteen, ei tässä lainsäädännön takana voi mielestäni olla myöskään sellainen käytännöllinen syy, että tuomiokapitulien työmäärää haluttaisiin vähentää. Kun olen voinut jollain tavalla seurata tämän esityksen valmistelua, minusta on jotenkin tuntunut siltä, että on käynyt niin kuin vanhassa tarinassa: Kun ei saatu aikaan pukua, eikä edes takkia, niin tehtiin tuluskukkaro. Olin ehdottamassa, että esitys lähetettäisiin perustevaliokuntaan lausuntoa varten. Edellinen puhuja tämän esityksen ehti jo tehdä, joten mielellään sitä kannatan. Ymmärrän, että käsillä oleva esitys sisältää niin monia kirkon olemukseen syvästi liittyviä ja siihen vaikuttavia asioita, että on välttämätöntä saada asiasta perustevaliokunnan lausunto.


Paluu