Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Katson, että nämä kaikki kolme meillä esillä olevaa selvitystä, selontekoa, ovat hyviä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ilmeisesti tämä oikeudellisen selvitys ei kyllä ole mitään Jumalan Sanaa, nimittäin täällä sivulla 19 yhtenä neljästä asiantuntijasta toiminut professori Urpo Kangas sanoo, että "Papilla, joka on eronnut virastaan tai siirtynyt eläkkeelle, ei lain sanamuodon mukaan ole vihkimisoikeutta." Tämähän ei pidä paikkaansa. Professori on sekoittanut papin viran ja pappisviran. Se hänelle sallittakoon, hänkin on vain ihminen, kuten me kaikki tässä salissa. Eli vielä toistan, tämä ei ole Jumalan Sanaa, mutta tämä on hyvä väline ja se siivilä, jonka läpi asioita voidaan ja pitää tässä tilanteessa tarkastella. Peräänkuuluttaisin loogisuutta ja pyrkimystä pois kaksinaismoralismista, kaksilla korteilla pelaamisesta. Nimittäin osa meistä, kuten iltapäivälläkin kuultiin, haluaisi osoittaa ovea esimerkiksi niille lähetysjärjestöille, jotka eivät noudata kirkon sääntöjä ja järjestystä suhteessa naispappeuteen ja sukupuolisiin vähemmistöihin. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä papeille, jotka eivät noudata avioliittoasiassa kirkon järjestystä? Samat ihmiset tuskin osoittavat ovea niille papeille. Eli meidän pitää olla loogisia ja pelata tätä peliä yksillä ja samoilla korteilla. Ei voi olla eri standardeja eri ihmisryhmiin ja eri asioihin, kyllä kaikkia pitää voida tarkastaa samalta pomppulaudalta. Jo lapset tietävät, että pelissä pitää olla säännöt, ja että niitä ei saa rikkoa. Meidän pitää siis noudattaa sääntöjä, sekä maallikoiden että varsinkin pappien, ensi keväänä. Jos niitä ei halua noudattaa, niitä pitää yrittää muuttaa. Siksipä ihmettelen, kun Helsingin hiippakuntavaltuusto käsitteli tätä samaa sukupuolta olevien vihkimistä, niin miksi ei hiippakuntavaltuusto tehnyt aloitetta. Se olisi reilu tapa, tuoda asia tänne, nostaa kissa pöydälle ja sitten äänestää ja katsoa, kenellä on enemmistö ja kenellä määräenemmistö. Näin sitä voidaan muuttaa. Mutta ei kieroilemalla, viekkaudella eikä vääryydellä. Sillä ei päästä pitkälle. Sääntöjä on noudatettava. Edustaja Salomäki kysyi asian mittasuhteista. Yksi mittasuhde on se, että olin tässä muutama viikko sitten oman seurakuntani järjestämässä Asiallinen keskustelu uudesta avioliittolaista -nimisessä paneelissa, jossa yhtenä keskustelukumppaninani oli Savon Setan puheenjohtaja, jolta kysyin montako tämmöistä paria hänen mukaansa odottaa vihkimistä ensi keväänä. Vastaus oli, että vuodessa voisi olla noin 50 paria. Jonkun mielestä se on paljon, jonkun mielestä vähän. Mutta ne ovat kuitenkin 50 paria, jotka meidän täytyy ottaa huomioon. Minusta piispa Irja Askola sanoi todella hyvin omassa puheenvuorossaan, että meidän pitää löytää tavat, joilla voimme osallistua maistraatissa vihityn avioparin hääiloon. Meidän pitää seurakunnissa miettiä, miten sen teemme. Meillä on rukoussysteemi, mutta meidän pitää ottaa nämä ihmiset huomioon. Siinä voimme itse kukin katsoa peiliin, että olemmeko valmiit tähän. Riippumatta siitä, mitä mieltä olemme itse avioliitosta.



Paluu