Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen edustajat. Toivottavasti kukaan ei putoa tuolilta niin kuin siellä Paavalin puhuessa joku putosi kolmannesta kerroksesta ikkunasta alas. Pyysin tuollaisen vanhan todistuksen kristillisyydestä, ristin, näkyviin tämän ehtoopuheeni ajaksi.

Kaikkein ensiksi tahdon sanoa sen, että olen saanut oikeuden olla eri mieltä tässä asiassa, eli saan omantunnon mukaan olla eri mieltä sen kanssa, mitä valiokunta on esittämässä. Kannatan Lahdenperän muutosesitystä.

Ensinnäkin tästä syntikysymyksestä. Olen tosi huolestunut kirkon kannasta, jos meiltä syntisiltä aletaan ottaa synti pois. Tiedättekö, risti menettää merkityksensä, jos ei ole syntisiä ihmisiä. Mitä tehdään Jeesuksella? On hyvä, että selkeästi tunnustamme synnin synniksi, että me olemme armon kipeitä, että me tarvitsemme Jeesusta. Jos joku olisi mitätöinyt sen synnin, joka minun mieltäni painoi yötä päivää, kuukausitolkulla, olisi tullut mitätöimään sen, että voit unohtaa, se on vanhanaikaista, se ei sovi tähän aikaan, en tiedä missä olisin. Kiitos Jumalalle, että en saanut vapautusta siitä ennen kuin evankeliumin kautta.

Tuon ristin kuvan halusin esille myös sen tähden, rosoisen ristin, että se kertoo ainakin minulle jostain suunnattomasta Jumalan hyvyydestä. Siinä on Raamatun koko ilmoitus meillä näkösällä. Olisipa vielä Kristus siinä näkösällä, niin kuin apostoli Paavali meitä opetti, kun hän meni Korintton seurakuntaan, että minä tahtoisin nähdä edessäni Jeesuksen Kristuksen, ainoastaan hänet ja ristiinnaulittuna. Ettemme veisi yhdelläkään ihmiskonstilla semmoista tilannetta, että ihminen ei tulisi armoa tarvitsevaksi. Kaikkein miellyttävin tilanne on, kun saa taluttaa jonkun ystävän Jeesuksen luokse. Ajattelisin näin, että jokainen meistä on tervetullut armahdettavaksi. Syntisten kohtaamispaikka on Jeesuksen ristin juurella. Syntiset kohtaavat siellä oman Vapahtajansa, huomaavat, että täällä ne näyttävät toisetkin syntiset olevan. Mutta missä ovat synnittömät ihmiset? Missä ovat ne, joilta me koetamme kadottaa synnin? Me olemme suuressa vastuussa täällä kirkolliskokouksessa siitä, että luetaan synti synniksi ja armo armoksi. Jos ei minulle olisi koskaan julistettu Jumalan sanan totuutta, en olisi koskaan tullut tietämään, että olen syntinen ihminen. Elin 41-vuotiaaksi ajatellen, että en mitään sellaista ole tehnyt, mitä minun tarvitsi rukoilla anteeksi. Kaikki nykyään tekee tällä tavalla. Miksi minun pitäisi mennä pyytelemään anteeksi toisilta ihmisiltä ja erityisesti miksi Jumalalta? Jolla ei ole mitään osaa tämän asian kanssa? Olen itse joutunut lähtemään töihin joka aamu, joka ilta olen pannut peiton päälle itse - siis ajattelin, että Jumalaa ei ole. 41 vuotta elämästä, ja nyt kuulen sitten jonkun ihmisen, joka on kirkon asioista päättämässä, kertovan, että ei se ole enää syntiä, mikä on ennenvanhaan luettu synniksi.

Kiitän Jumalaa siitä, että meidän kirkossa on herätysliikkeitä. Siinä on rikkaus, että jokaiselle ihmisluonteelle on Jumala varannut juuri oikean paikan kasvaa hänen lapsenansa. Sitten tahdon vielä sanoa tähän samaan asiaan liittyvän käsityksen. Kun me näemme ystäviämme, olkoot he kiinni missä synnissä tahansa, on aina hyvä kertoa, että Jeesus tahtoo ottaa vastaan. Ymmärtääkseni ainut, mitä voin tehdä, on tarttua häntä kädestä ja viedä hänet Jeesuksen luokse. Siinä ei ole mitään kaavaa olemassa. On ainoastaan Raamatun ohje, että me rakastaisimme toinen toisemme Kristukselle. Oli hän homo tai hetero, hänen täytyy tunnustaa ja uskoa, että hän on syntinen. Jos meiltä lain saarna puuttuu, niin silloin meiltä puuttuu oikeastaan toinen puoli Jumalan totuudesta. Jumala koskettaa Sanansa kautta, Jumala kutsuu Sanansa kautta, Jumala pelastaa Sanansa kautta. Risti on sen sanan merkki ja Raamattu on totuus.


Paluu