Puheenvuoro



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 14.30

Teksti:
Kiitos, puheenjohtaja. Edustaja Orsila on jättänyt seuraavan kysymyksen: Kirkon lastenohjaajien koulutuksen määrä ja laatu tulevaisuudessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehostamassa toisen asteen koulutuksen järjestäjien oppilaitosverkkoa. Tahti on rivakka, kun uudistukset tähtäävät vuoden 2015 alkuun. Tehostuminen tarkoittaisi oppilaitosten yhdistämisiä ja verkoston karsimista. Uudistus tulisi tuntumaan myös oppilaitoksissa, joissa nyt koulutetaan kirkon lastenohjaajat. Nyt koulutus antaa kaksoispätevyyden ja koulutus sisältää kirkon kannalta oleellisia teologisia ja hengellisiä sisältöjä. Huoli on siitä, että kirkon työssä tarvittavat sisällöt jäävät mahdollisissa uusissa isoissa yksiköissä pois opetuksesta. Kirkkohallituksessa huoli on tiedossa, ja kuulimme jo, että edunvalvontaan on ryhdytty. Koulutuksen järjestäjät kokevat voimattomuutta ja ovat huolissaan myös omasta tulevaisuudestaan. Miten siis tulevaisuudessa taataan lastenohjaajien määrä ja laatu, kun koulutuspaikkoja keskitetään ja vähennetään? Säilyvätkö kirkollisessa työssä vaadittavat kristilliset sisällöt koulutuksessa, jolloin se antaa kaksoiskelpoisuuden myös kirkon töihin? Kysymykset ovat tätä koulutusta tarjoavien kristillisten oppilaitosten kohtalonkysymyksiä. Miten kirkko on jo toiminut ja voi yhä toimia tässä tilanteessa, koulutuksen laadun, määrän ja oppilaitosten jatkon turvaamiseksi? Onko vaikuttamisessa nähtävissä jo tuloksia? Kiitos jo tehdystä vaikuttamistyöstä. Markku Orsila.

Vastauksena seuraavaa: Kirkkohallituksessa pyritään jo ennakolta vaikuttamaan yhteiskunnan koulutuspoliittisiin ratkaisuihin. Tavoitteena on yhtäältä huolehtia siitä, että kirkon ammatteihin johtavat tutkinnot säilyvät edelleen osana yhteiskunnan koulutusjärjestelmää. Toisaalta tavoitteena on huolehtia siitä, että tuosta koulutusjärjestelmästä valmistuu riittävä määrä kirkon tehtäviin kelpoisia työntekijöitä, ja että heidän osaamisensa on riittävällä tasolla. Tärkeää on myös se, että koulutusta järjestetään eri puolilla Suomea. Kokonaiskuvan kirkkohallituksen koulutuspoliittisesta vaikuttamistoiminnasta saa Sakastin koulutussivuilta löytyvästä ammatillisen koulutuksen ryhmän raportista. Edustaja Orsilan esittämä kysymys liittyy yhteiskunnan pitkäaikaiseen ammatillisen koulutuksen kehittämistyöhön, joka on käynnistynyt jo vuonna 2006, ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishankkeena. Se on edennyt hitaasti, ja siihen on liittynyt myös muita koulutuksen kehittämishankkeita. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kehottanut koulutuksen järjestäjiä omaehtoisiin yhdistymisiin, mutta näitä yhdistymisiä on tapahtunut vain vähän. Kirkollisen koulutuksen kannalta merkittävimpiä ovat olleet Seurakuntaopiston ja Kirkkopalvelut-koulutuskeskus Agricolan yhdistyminen sekä Oulun diakoniaopiston ja Ylitornion kristillisen opiston yhdistyminen. Tällä hetkellä on ajankohtaista ammatillisen koulutuksen järjestämislupien uusiminen. Sen aikataulusta ja voimaantulosta on annettu erilaisia aikamääriä vuosien 2015 -2017 välillä. Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon osalta huomio kiinnittyy kolmeen kohtaan. Ensinnäkin koulutuksen järjestäjät ovat tällä hetkellä yhtä lukuunottamatta kansanopistoja. On kuitenkin herätetty kysymys, onko mielekästä, että ammatillista koulutusta antaa kansanopisto, eli vapaaseen sivistystyöhön kouluttava laitos. Toisekseen lapsi- ja perhetyön perustutkinnon järjestäjät ovat tällä hetkellä pääosin joko keskisuuria tai pieniä koulutuksen järjestäjiä, mutta tavoitteena on ollut isojen ammattiopistojen muodostaminen. Ja kolmanneksi lapsi- ja perhetyön perustutkinnon järjestäjät ovat kaikki yksityisiä oppilaitoksia. Haasteen muodostaa nyt siis se, että ammatillinen koulutus halutaan koota suuriin ammattiopistoihin, mutta lapsi- ja perhetyön perustutkintoa järjestävät pääosin pienet kansanopistot. Nykyinen lapsi- ja perhetyön perustutkinto on uudistettu viisi vuotta sitten. Vuonna 2013 koulutuksen arviointineuvosto ja korkeakoulujen arviointineuvosto julkaisivat raportin, jonka mukaan tämä tutkinto on laadukkain toisen asteen varhaiskasvatuksen osaamista tuottava ammatillinen perustutkinto. Tämä sinänsä myönteinen asia on johtanut kilpailutilanteeseen, kun ollaan hakemassa koulutuksen järjestämislupia. Usea iso ammattiopisto on jo jättänyt tai harkitsee lapsi- ja perhetyön perustutkinnon järjestämislupa-anomusta. Perusteena tähän on kunnan varhaiskasvatuksen työvoimatarve. Nykyiset lapsi- ja perhetyön perustutkinnon oppilaitokset eivät ilmeisesti voi tila- tai muiden resurssisyiden takia lähteä lisäämään tutkinnon aloituspaikkoja, ainakaan siinä määrin kuin kunnan päivähoidon työvoimatarve edellyttäisi.

Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon osalta kirkkohallituksessa on tässä tilanteessa tehty muun muassa seuraavia toimenpiteitä. Me ensinnäkin toimimme tiiviissä yhteistyössä sekä opetushallituksen että opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Tästä osoituksena on se, että tutkinnon asema koulutus- ja tutkintorakenteessa on säilynyt vuodesta toiseen, vaikka noin joka viides vuosi tutkintoon on kohdistunut jonkinlainen muutosuhka. Toisekseen lapsi- ja perhetyön perustutkinnon järjestäjäverkko on aiemmin ollut hyvin yhtenäinen, mutta tällä hetkellä verkoston kannat jakautuvat suhteessa siihen, mikä tulee olemaan tutkinnon asema tulevaisuudessa. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tutkinnon asema ja rakenne pyritään turvaamaan nykyisen kaltaisena niin pitkään kuin se on mahdollista. Tätä kantaa edustaa myös kirkkohallitus. Toisaalta kirkkohallituksessa me valmistelemme koko ajan erilaisia vaihtoehtoja sen varalle, että nykytilanne muuttuu. Olemme ennakoineet, että tutkinnon asema omana tutkintona tulee säilymään. Kirkkohallitus ei käymiensä neuvottelujen pohjalta usko, että tutkintoa halutaan yhdistää joko sosiaali- ja terveysalan tutkintoon tai muihinkaan humanistisen ja kasvatusalan tutkintoihin. Sen sijaan arvioimme, että lisääntyvä isojen ammattiopistojen kiinnostus tutkintoon tulee tuottamaan muutostekijän. Pyrimme vaikuttamistoiminnoillamme turvaamaan sen, että uuteen ammatillisen peruskoulutuksen lainsäädäntöön tulisi sellainen mahdollisuus, että tarvittaessa lapsi- ja perhetyön perustutkinnon sisälle muodostuu yksi tai useampi osaamisala, joista ennen puhuttiin koulutusohjelmina, joka tuottaa paitsi yleisen varhaiskasvatuksen kelpoisuuden, lisäksi kelpoisuuden seurakunnan lastenohjaajan tehtävään. Näin mahdollistuisi se, että tutkintoon muodostettaisiin myös sellaisia osaamisaloja, joihin ei liittyisi kirkon kelpoisuutta. Tämä helpottaisi ministeriön painetta, ja se voisi myöntää uusia lupia ammattiopistoille, joilla ei ole riittävää osaamista tuottaa tutkintoa, johon kuuluisi myös kirkon kelpoisuus. Kirkkohallituksessa arvioidaan, että tällä voitaisiin turvata nykyinen lapsi- ja perhetyön perustutkinnon järjestäjäverkko, koska seurakuntien lastenohjaajien työvoimantarve on myös tulevaisuudessa jokseenkin sama kuin nykyisen järjestäjäverkon tuottamien tutkintojen määrä. Jos kirkon kelpoisuuden tuottavat osaamisalat muodostuisivat tutkinnon sisälle, kirkkohallitus voisi paremmin perusteluin olla ajamassa koulutustehtävän pysymistä tähän erikoistuneelle, riittävän kokoiselle ja kirkon näkökulmasta laadukkaan osaamisen tuottavalle verkostolle. Näitä työelämän edellyttämiä erityisen koulutustehtävän perusteluja voitaisiin käyttää myös silloin, jos uhkana on se, että ammatillisen koulutuksen järjestämislupia ei oltaisi myöntämässä kansanopistoille.


Paluu