Puheenvuoro
Hella-Aro Hanna
,
edustaja
Otsikko:
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012) - Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Haluan tuoda tähän keskusteluun lyhyen näkökulman oman työni, sairaalapapin työn kautta. Suomessa toimii päätoimisia sairaalapappeja noin 120. Me olemme niitä, jotka, edustaja Linnoisen eiliseen puheenvuoroon viitaten, siunaamme myös kastamattomia lapsia. Kohtaamme työssämme vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa, joskus jo raskauden alkuvaiheessa. Jos raskaus on edennyt yli 12 raskausviikon, silloin sikiö voidaan siunata, jos vanhemmat sitä haluavat, ja tämä ei ole ollenkaan tavatonta. Jos raskaus on kestänyt yli 22 raskausviikkoa, siunaus ja hautaus on toimitettava aina. Näitä menetyksen keskellä eläviä, yhtäkkisen ahdistuksen kohdanneita vanhempia kohtaamme työssämme. Kohtaamme heitä neuvoja antaen, kuunnellen ja siunaten. Synnytyssairaalassa toimivat sairaalapapit siis siunaavat myös kastamattomia lapsia. Se on hienovaraista työtä, jonka keskellä ei todellakaan tule ensimmäisenä mieleen, vanhempien siunausta pyytäessä, kysyä, kuuluvatko vanhemmat kirkkoon. Ensin on tultava siunauspyyntöön vastaus: kyllä, siunaan. Sitten on myös aika puhua käytännön asioista, on kysyttävä, mihin seurakuntaan nämä vanhemmat kuuluvat, kuuluvatko, ja autettava heitä näissä oman seurakunnan yhteydenoton asioissa. Porvoon hiippakunnan aloitteessa on mielestäni ansiokkaasti erotettu selvästi itse ruumiin siunaustapahtuma ja sen jälkeen tulevat hautasija- ynnä muut kustannukset. Oikeastaan ehdottaisin, että siitä hetkestä, jolloin pappi toimittaa siunaamisen, voisi käyttää vanhaa nimitystä ruumiin siunaaminen, koska sitten itse hautaan siunaaminen on paljon laajempi käsite. Ymmärrän aloitteessa kannettavan huolen yhä lisääntyvistä kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Se on varmasti väistämätöntä, ja mielestäni asian on kyllä hyvä olla juuri nyt käsittelyssä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että itse ruumiin siunaamisen pyyntöön, jos sitä toivotaan, on aina voitava suhtautua kokonaisvaltaisesti, tilanne huomioon ottaen ja vakavasti. Tietenkin on otettava huomioon vainajaa siunattaessa se, ettemme toimi hänen vakaumuksensa vastaisesti. Vaikka itseäni välillä väsyttää sen kaltainen laskelmointi, mitä kirkon julkisuuskuvalle mikin liike aiheuttaa, sanon silti: palvelemalla ja kulkemalla mukana menetyksen hetkellä seurakunnan työntekijä voi ja mitä todennäköisimmin luo palvelemiinsa ihmisiin pitkäkantoisen positiivisen vaikutuksen. Tässä ollaan palvelemisen ytimessä.
Paluu