Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, edustaja Kirsi Hiilamo on esittänyt kaksi kysymystä. Ensimmäinen kuuluu seuraavasti:
Kirkon keskusrahaston talousarviossa 2013, liiteosassa, esitellyt avustukset kansainvälisille yhteistyöjärjestöille kiinnittivät huomioni. Kymmenen vuoden aikana avustukset ovat ohjautuneet samoille järjestöille ja lähes samoina summina (Kirkon keskusrahaston budjetti 2013, liiteosa s. 54). Kerran myönnetty avustus antaa pohjaa myös seuraavien vuosien avustuksille. Miten nämä summat pysyvät vakioina vuodesta toiseen?

Mainitussa taulukossa on esitetty jäsenmaksut ja erityisavustukset kirkkojen kansainvälisille yhteistyöjärjestöille. Suurimmat jäsenmaksut, jotka maksetaan Kirkkojen maailmanneuvostolle, Luterilaiselle maailmanliitolle ja Euroopan kirkkojen konferenssille määräytyvät laskentakaavalla, jossa huomioidaan kirkon jäsenmäärä ja kunkin maan bruttokansantuote. Tällöin jäsenmaksu on ulkopuolelta annettu. Kun olemme jäseniä, maksamme jäsenmaksun ja kun olemme vauras maa, maksamme heikommassa asemassa olevia enemmän. Ja kun olemme suomalaisia, maksamme sen mitä meidän pitää maksaa.

Suurin osa taulukon kokonaissummasta on määritelty ulkopuolelta. Lisäksi mukana on pitkäaikaisia merkittäviä yhteistyökumppaneita. Avustusten ja jäsenmaksujen kokonaissumma kasvoi tuntuvasti vuoteen 2008 saakka. Sen jälkeen summat ovat olleet vakiintuneempia. Kun tämä taulukko rakentuu annettujen talousarviokehysten puitteissa, liikkumavaraa on viime vuosina ollut niukasti – etenkin kun suurin osa jäsenmaksuista on ulkopuolelta määriteltyjä. Pientä pelivaraa on tullut Ekumenia pohjolassa -verkoston rakennemuutoksen kautta. Jatkossa sitä tulee enemmän kun verkosto lakkaa, sillä Norjan ja Tanskan kirkot eivät ole valmiita ottamaan samanlaista taloudellista vastuuta kuin kirkkomme ja Ruotsin kirkko. Euroopan kirkkojen konferenssin organisaatiota ollaan uudistamassa. Tämä voi merkitä sitä, että pelivara lisääntyy entisestään ja varojen kohdentamiseen tulee enemmän harkinnanvaraisuutta, mahdollisesti myös projektiluonteisuutta, niin että voisimme tukea myös ekumeenisten järjestöjen määräaikaisia hankkeita.

Haluaisin tuoda esille yhden uuden avauksen, jonka Kirkon ulkoasiain neuvosto nosti listalle: Global Christian Forum. Kyseessä on Kirkkojen maailmanneuvoston piirissä syntynyt järjestö, jonka kautta pyritään saamaan ekumeenisen liikkeen piiriin myös niitä eteläisen pallonpuoliskon kasvavia kirkkoja, jotka eivät ole Kirkkojen maailmanneuvoston jäseniä. Tämä joukko kasvaa tavattoman nopeasti ja uudella avauksella halutaan reagoida kristinuskon globaaliin muutokseen, jossa lukuisat uudet kirkot ovat perinteisten ekumeenisten järjestöjen ulkopuolella. Se, että maksamme jäsenmaksumme, on oikein. Se että maksamme taloudellisesti heikossa asemassa olevia kirkkoja enemmän, on oikeudenmukaista. Se on yksi tapa, jolla kirkkomme kantaa maailmanlaajaa vastuuta ja huolehtii taloudellisesti heikommista. Tässä kohtaa tekee mieli palata arkkipiispan avauspuheenvuorossaan esittämään keskeiseen kirkon arviointikriteeriin: ”kaiken minkä olette tehneet tai jättäneet tekemättä kaikkein vähäisemmälle”.


Paluu