Puheenvuoro



Luoma Tapio, piispa

Otsikko:
Kielivaikutusten arvioiminen rakenneuudistuksen yhteydessä ja kirkon kielistrategian laatiminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2012 edustaja-aloitteesta 1/2012

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.20

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Vi alla vet hur viktigt det är att kunna förstå vad man hör och läser. Modersmålets betydelse är självklar för oss men i vårt normal liv behöver vi ständiga påminnelser om modersmålets betydelse för vår identitet och livshelhet. Hallintovaliokunnan mietintö pohjautuu edustaja-aloitteeseen, jossa todetaan, että toimiva kaksikielisyys perustuslain 17 §:n säätämillä kansalliskielillä, suomen- ja ruotsin kielellä edellyttää, että kirkolle luodaan kielistrategia samaan tapaan kuin Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan ollaan laatimassa kielistrategiaa koko maata varten. Tämä aloite sisältää kaksi kohtaa. Ensinnäkin sen mukaan kirkolliskokouksen tulisi kehottaa kirkkohallitusta arvioimaan kielivaikutuksia seurakuntarakenteiden uudistuksen yhteydessä. Hallintovaliokunnan mielestä kielivaikutukset tässä kontekstissa tulevat jo riittävästi huomioon otetuiksi siinä kirkkohallituksen seurakuntarakenneuudistusesityksessä, jota tällä viikolla olemme kirkolliskokouksessa käsitelleet. Siksi siihen ei erikseen katsota olevan syytä paneutua. Sen sijaan aloitteen toinen kohta tulee hallintovaliokunnan mielestä ottaa tarkempaan harkintaan. Aloitteessa nimittäin esitetään, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi laatia ensitilassa kielistrategia Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle. Hallintovaliokunta katsoo, että aloitteessa mainittu pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan kuuluva kansalliskielistrategia ansaitsee myös kirkon puolella tulla seuratuksi siten, että siinä esille tulevat seikat otetaan huomioon kirkon omassa kielistrategiassa, joka toisaalta tukee valtakunnallista kielistrategiaa ja toisaalta nostaa huomion kohteeksi kielellisten oikeuksien toteutumisen kirkossa. Kielistrategian laatiminen ei edellytä Kirkkolain tai muiden kirkollisten säännösten uudistamista. Kielistrategiasta on kyse siitä, että seurakunnissa molemmat kansalliskielet ovat käytössä siinä laajuudessa kuin paikallisten olojen perusteella on tarvetta. Tavoitteena on, että seurakuntien jäsenille on maan eri osissa seurakunnan yksi- tai kaksikielisyydestä riippumatta taataan mahdollisuus osallistua seurakunnan elämään, esimerkiksi saada kirkollisia toimituksia omalla äidinkielellään. Hallintovaliokunta pohti myös saamen kielen asemaa kirkossa. Kuulimme eilen edustaja Guttormin puheenvuoron, jossa saamen kielen asemaa monipuolisesti pohdittiin. Mietinnössä todetaan, että saamen kielestä on huolehdittu kirkkolainsäädöksillä. Myös maahanmuutto on ainakin osassa maatamme tehnyt ajankohtaiseksi seurakunnan toiminnan toteuttamisen myös muiden kielten lähtökohdista. Valtion kansalliskielistrategia on valmistumassa lähikuukausina. Sen jälkeen selviää, miten valtiovalta aikoo sitä toteuttaa. Tätä prosessia on kirkossa syytä seurata ja sen yhteydessä kirkkohallituksessa voi arvioida kirkon nykyisten kielisäädösten pohjalta millaista kielistrategiaa kirkossa tarvitaan ja miten kansalliskielistrategiaa voidaan hyödyntää kirkon oman kielistrategian laatimisessa. Samalla tulee arvioitavaksi missä määrin kokonaiskirkollista kielistrategista näkökulmaa tulisi kenties laajentaa myös muihin kieliin. Hallintovaliokunta jättää kirkolliskokouksen käsiteltäväksi mietintönsä aloitteesta Kirkon kielistrategian luomiseksi sillä esityksellä, että kirkolliskokous sen hyväksyisi.


Paluu