Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Lapsen oikeudet ja lapsivaikutusten arviointi kirkossamme (Edustaja-aloite 5/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajat. En aio enää tuoda mitään kirkon kannalta lisää tähän keskusteluun, koska täällä on jo niin paljon sanottu. Palautan vähän mieliin sitä kovaa todellisuutta ja sitä ympäristöä, missä lapsemme elävät. On erittäin hyvä, että tämä asia on otettu täällä esille, kiitoksia aloitteen tekijöille. Olen erittäin iloinen, että näin laajalla rintamalla on lähdetty tästä asiasta puhumaan täällä. Iloitsen erityisesti siksi, että olen kahdessa sodan perintöä ja vaikutuksia tutkineessa teoksessani esittänyt, että nyt on vihdoin lasten aika. Perheiden ja varsinkin isien olisi siirryttävä viimeisten vuosikymmenien työ- ja harrastuskeskeisyydestä perhekeskeisyyteen, eli isien pitäisi pysyä kotona lastensa kanssa vapaa-aikanaan. Tästä on tullut sellainen elämäntapa, että nyt koko elämäntapaa olisi muutettava perhekeskeiseksi. Ei se ole saanut tämä esitykseni julkisuudessa paljonkaan vastakaikua, yksi kätilö, vanhempi kätilö kerran soitti ja kiitteli siitä, mutta oikeastaan ei tästä näkökulmasta. Tätä lasten asiaa ei ole koettu niin tärkeäksi, että siihen olisi kukaan viitsinyt puuttua.

Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja ja tehty toimenpide-ehdotuksia, enkä lisää niihin mitään, kunhan nämäkin saataisiin toteutettua. Sen sijaan palautan mieliin sen nettitodellisuuden, missä lapsemme elävät eli ne kirkon toimenpiteet, mistä täällä on puhuttu, niissä on otettava huomioon, mikä on se elämän ympäristö ja todellisuus, missä nämä lapset tällä hetkellä elävät. Puhun nyt erityisesti nimimerkillä "huolestunut isoisä". Olen viime aikoina päässyt vähän seuraamaan mitä lapsenlapseni seuraavat netistä, vaikka ne eivät ollenkaan niitä kaikkein pahimpia ole, ne videot ja jutut, mitä he sieltä katsovat, mutta aivan liian rajuja ja hurjia sekoittamaan lapsen mielikuvituksen. Meillä on täällä nyt puhuttu tästä verkosta niin paljon, että se on hyvä kaikessa, niin kyllä siellä sitä pahuutta, jota vastaan meidän pitäisi taistella. Kyllä sitä kylvetään siellä lasten mieliin niin paljon, että vaikea on saada jotainkaan uskonnollista kasvatusta heille perille. Voin esimerkkinä sanoa, että 8-vuotias kiltti pojanpoikani, jos yritän esittää, että luettaisiin vaikka lasten ikuisia kertomuksia tai luettaisiin lasten Raamattua, niin aina tulee vastaus, että se on tylsää. Minä uskon, että hän on siitä isosta lapsilaumaympäristöstä, jossa hän lähiöalueella asuu, kavereilta tämän kuullut, ei hän sitä ainakaan kotona ole voinut kuulla, eikä niistä kertomuksista, mitä hänelle on luettu. 9-vuotias pojantyttöni sanoi, kun heidän äitinsä vielä pitää heille pyhäkoulua ja saa heidät vaivoin sinne, kun hän yritti naapurin tyttöä tahtoa pyhäkouluun, kun tämä ajoi pyörällä ohi, niin tyttö huusi, että "ei minun tarvi tulla enää pyhäkouluun, mä tiedän Jeesuksesta jo kaikki". Eikä hän ollut käynyt kuin muutaman kerran siellä pyhäkoulussa.

Kun täällä on nyt niin paljon puhuttu tästä ja näitä hienoja ehdotuksia tehty ja nyt on tällainen lapsimyönteinen innostus täällä. Esittäisin, että kun tämä menee valiokuntaan ja sieltä tulee aikanaan mietintö, niin pitäisi miettiä sitä, että kirkolliskokous koko arvovallallaan antaisi jonkunlaisen kannanoton tai ponnen tästä. Ettei se jäisi vain näihin meidän asiakirjoihin ja hautaudu pikku hiljaa sinne eikä mene byrokratian kautta eteenpäin. Kun näin voimakas kannatus nyt tälle lapsiasialle on, niin kävisimme taisteluun nimenomaan tätä netin ja median lasten mieliä turmelevaa viestintää vastaan. Se olisi parasta mitä tällä hetkellä lapsille tehtäisiin ja yritettäisiin edes vaikuttaa. Ja sitten kaikki ne muut toimenpiteet, mitä täällä on puhuttu.


Paluu