Puheenvuoro



Perret Henrik, ombudet

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2008 kirkkohallituksen esityksestä 4/2008, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2009 - 2011 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista nrot 1, 2 ja 3/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Herra puheenjohtaja, kärä vänner. Lyhyesti HeTa-hankkeesta. En halua millään tavalla vähätellä sitä tärkeää työtä, mitä on tehty, mutta niin kuin täällä jo useasti on puhuttu, niin hyvin voimakkaasti on tullut palautetta kentältä siitä, että pelätään tätä hyvin voimakkaasti. Itse minun täytyy kyllä sanoa, että se käsitys, mikä minulla on vastaavista hankkeista, nyt en puhu tietenkään kirkon vastaavista, paitsi joissakin seurakuntatapauksissa, kun ollaan yhdistetty, onko sillä voitettu, mutta olen tutustunut esimerkiksi hätäkeskusten tilanteeseen ja myös HUS:sin tilanteeseen, eräs lääkäri hyvin tärkeässä virassa sanoi, että HUS on liian iso hallittavaksi, kukaan ei hallitse sitä. On tullut lisää johtajia, pöytiä ja kaikenlaista ja kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tekee välillä. On näitä yksiköitä, jotka sitten tulevat liian isoiksi, liian raskaiksi, että homma toimisi edullisemmin ja selkeämmin pienemmällä yksiköllä. Hätäkeskusten ongelmahan on tunnettua, siinä on tietenkin liian vähän henkilökuntaa ja kun alueet ovat mahdottoman isot ja henkilökuntaa ei ole, niin ei tahdota saada päivystäjiä sinne päivystämään. Joku täällä viittasi aikaisemmin, en jaksa muistaa kuka, mutta mielestäni tämmöinen Sampo-syndrooma voi olla riskinä tällaisissa hankkeissa, kuitenkin tarvitaan paikallisella tasolla ja jää miettimään, vain kysymyksenä esitettynä, onko tällainen vahva koulutusyksikkö ja yhteydenpito paikallisiin ihmisiin muodostamalla eräänlainen tiivis verkosto, onko sillä mahdollista hoitaa, koska joka tapauksessa oletan, että paikallisella tasolla kuitenkin halutaan, on ehkä myös pakko toimia.

Eräs asia, joka kuuluu tavallaan minun mandaattiini tässä ja toivon, että sitä ei käsitetä väärin ja viittaan myöskin piispamme puheenvuoroon toisessa asiassa, mutta se mikä aina kummittelee ruotsinkielisissä seurakunnissa on juuri tämä palvelu ruotsiksi, samma på svenska ei riitä, kun on kyse tosi tilanteesta. Se ei riitä hätäkeskuksissa, se ei riitä sairaanhoidossa, se ei riitä myöskään HeTa-hankkeessa ja sen takia haluaisin nähdä kirjallisena selvityksen siitä, miten on ajateltu käytännössä hoitaa ruotsinkielinen palvelu. Ehkä monille meistä on vaikea hahmottaa minkälainen tilanne on paikoissa ja seurakunnissa. Me, jotka olemme suomenruotsalaisia ja asumme etelässä, me yritämme tulla toimeen paremmalla ja huonommalla menestyksellä, mutta sitten on alueita, jotka ovat aika lailla yhtenäisiä, joissa kielellä on merkittävä asema ja koko ajattelutermistö ja kaikki muu, eli siihen on oltava kova valmius, jotta tämä toimii.

Kolmas ja oikeastaan viimeinen asia ja se on se, että onko viisasta tehdä päätös investointimäärärahasta ennen kuin nämä jo pyydetyt selvitykset ja toivottavasti minun selvityspyyntöni siihen vielä lisätään, onko viisasta tehdä päätös tästä investointimäärärahasta. Tiedän kyllä, että sen läpimeno ja sen käyttö ikään kuin edellyttää lain muutosta, mutta jotenkin ajattelen, että täällä on sen verran isoja ongelmia, että mikäli siihen riittävät syyt ovat olemassa, niin kyllä sitten voidaan varata määräraha, ja jos kyse on lainmuutoksesta, niin ei kuitenkaan ehdi ensi vuoden puolella toteutua tämä hanke.

Esitän, että päätös HeTa-hankkeen investointimäärärahan varaamisesta tehdään vasta tehtävien selvitysten pohjalta. Korostan nyt tätä, että en mitenkään halua vastustaa sitä, että selvitellään ja en ole ehdottamassa, että selvitysmäärärahoja poistettaisiin, vaan että nämä isommat investointimäärärahat jätetään siksi aikaa kunnes hyvin perustellut selvitykset on tuotu tähän kirkolliskokoukseen.


Paluu