Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 4/2006 edustaja-aloitteesta 9/2006, joka koskee kirkkoamme yhteiskunnan aktiivisena vaikuttajana

Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kun katsotaan Vanhaa Testamenttia ja sen alkulehtiä ja löydetään sieltä muun muassa Kymmenen käskyn laki, niin havaitaan, että kristillisellä tai Vanhan Testamentin uskonnolla ja myöhemmin kristillisellä uskolla on merkittävä sosiaalieettinen ulottuvuus. Tämä mielestäni tarkoittaa sitä, että kirkollinen toiminta ei voi olla vain hengellistä toimintaa, vaan se on aina myös sosiaalieettistä pohdiskelua ja sen toteuttamista, minkä usko näyttää todeksi.

Iloitsin nuoruudessa, kun muun muassa seurasin arkkipiispa Martti Simojoen kannanottoja, ajatuksia, kirjoituksia kirkon yhteiskunnallisesta työstä ja kuinka kirkossa rakennettiin hieno yhteiskunnallisen työn oma työsarkansa, jossa oli työpaikoilla olevia pappeja ja ylin kirkon yhteiskunnallisen työn keskus. Myöhemminhän tämä yhteiskunnallisen työn keskus liitettiin osaksi diakoniatyön toiminta-aluetta, jossa sillä on oma paikkansa.

Aloitteentekijän kanssa olen samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä kirkon yhteiskunnallisella työllä ei ole riittävän paljoa voimavaroja, eikä sille ole annettu riittävän itsenäistä mahdollisuutta tutustua työelämään, tehdä sosiaalieettistä selvitystyötä, eikä näitten selvitystöiden pohjalta ole niin helppoa käydä keskustelua. Joitakin merkittäviä kannanottoja on otettu, joista iloitsen. Valiokunnan mietinnön kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että tämä aloitteena ei ole sillä tavalla selvä, että tätä pitäisi aloitteena jatkaa. Kannatan kyllä aloitteen jättämistä raukeamaan, mutta korostan sitä, että kirkon pitäisi vahvistaa yhteiskunnallista työtään, jotta se voisi osallistua riittävästi käytävään sosiaalieettiseen keskusteluun ja myös jotta paremmin ja asiantuntevammin voitaisiin pitää yhteyttä eri tahoihin, jotka ovat yhteiskunnan vaikuttamisessa mukana.


Paluu