Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Yleisvaliokunnan esityksestä ja perustevaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että kysymys vaalitavan muutoksesta on käytännöllinen. Sikäli, kun olen oikein ymmärtänyt valiokunnan kannan, se on kuitenkin siinä suhteessa erilainen kuin perustevaliokunnan kanta, että perustevaliokunta olisi päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan olisi ollut kaksi rinnakkaista vaalitapaa.

Yleensä muutoksella pyritään parantamaan nykyistä tilannetta ja ratkomaan ongelmia. Kun olen tätä valiokunnan mietintöä lukenut, olen kysynyt, mitkä ovat ongelmat, joihin ratkaisua etsitään. Ainakin kaksi ongelmaa tulee selvästi esille. Ensinnäkin se, että osallistuminen kirkkoherran vaaliin on nykyisin vähäistä erityisesti kaupunkiseurakunnissa. Toiseksi ehdokkaiden soveltuvuutta voidaan arvioida paremmin, jos vaali tapahtuu kirkkovaltuustossa. Tästä ensimmäisestä ongelmasta löytyy ymmärtääkseni esimerkkejä suurista kaupungeista sekä puolesta että vastaan. Äskettäin, jos oikein olen informoitu, Vantaan Hämeenkylän seurakunnassa äänestysprosentti oli 11. Sitten löytyy näitä ison seurakunnan "muutama sata ääni" -vaaleja. En kävisi kovin paljon kiistelyä näistä prosenteista ja niiden tulkinnasta. Sen sijaan tämä jälkimmäinen seikka on otettava huomioon tilannetta arvioitaessa. Mielestäni se tarkoittaa käytännössä sitä, että uuteen vaalitapaan on siirryttävä, jos nykyinen vaalitapa tosiasiassa tuottaa huonoja tuloksia, siis huonoja kirkkoherroja. Ja toiseksi siihen pitää siirtyä, jos kirkkovaltuusto pystyy tekemään varmasti parempia valintoja kuin seurakuntalaiset.

Olisin toivonut, että omissa perusteluissaan yleisvaliokunta olisi tarkastellut näitä kahta seikkaa olennaisesti enemmän kuin mitä se nyt on tehnyt. Yleisvaliokunta esittää kolme argumenttia kantansa tueksi. Ensinnä se toteaa, että välillisen vaalin edut kasvavat koko ajan kunta- ja seurakuntarakenteen muuttuessa. Se viittaa siihen, että kookkaammissa seurakunnissa kirkkoherran johtamistaidolle, erityisesti henkilöstön johtamiselle, on tulossa lisääntyviä vaatimuksia. Tämä varmasti pitää paikkansa. Olennaista olisi nyt kuitenkin sanoa, miksi tämä vaalitapa ja sen muutos on tässä tilanteessa selvästi parempi kuin edellinen. Toiseksi yleisvaliokunta toteaa, että välillinen vaali ei välttämättä vähennä kirkkoherran arvovaltaa. Ja perustelu on se, jos tuomiokapituli nimittää ja piispa asettaa kirkkoherran virkaan, se korostaa kirkkoherran itsenäistä asemaa seurakunnan johtajana. En ymmärrä tätä logiikkaa. Ajattelen itse pikemminkin niin, että siinä tilanteessa, kun tuomiokapitulin kollegio nimittää ja piispa ojentaa valtakirjan, niin ei tosiasiallisesti tähän kirkkoherran arvovaltaan ja itsenäisyyteen tule nykyisessäkään tilanteessa yhtään mitään lisää. Ajattelen niin, että tosiasiassa selkänoja haetaan sieltä seurakunnasta, ja vaalin etu on tällaisessa tilanteessa se, että se ei jätä jossitteluille sijaa. Kolmas argumentti on se, että kirkkoherran vaalin muuttaminen välilliseksi antaisi mahdollisuuden seuloa nykyistä paremmin esiin johtamistaidoiltaan kyvykkäimmät papit. Se on mahdollista edellyttäen, että juuri tämänkaltainen lähestymistapa ohjaa valintaprosessia ja on siinä kaikkein ratkaisevin.

Olisin toivonut, että yleisvaliokunta olisi omassa mietinnössään tarkastellut olennaisesti enemmän seuraavia kolmea seikkaa. Kirkkoon on luotu uusi johtamiskoulutuksen järjestelmä. Se on nykyisin luonteeltaan myös karsiva. Se edellyttää sitä, että uusilta kirkkoherroiksi valikoituvilta vaaditaan tutkinto. Vaaliin voivat olla kelpoisia myös ne, jotka tällä hetkellä ovat kirkkoherran virassa. Niin kuin täällä edustaja Komulainen totesi, tästä näkökulmasta tätä tilannetta olisi varmasti myös syytä arvioida ja selvittää, minkälaista muutosta tämä on tuottanut. Minusta näyttää siltä, että meillä on syntymässä uusi, toisella tapaa koulutetumpi kirkkoherrasukupolvi kuin aikaisemmin. Toiseksi olisin toivonut, että tässä mietinnössä olisi tarkasteltu enemmän tuomiokapitulin käytettävissä olevaa harkintavaltaa. Nykyisinhän monet tuomiokapitulit pyytävät kirkkoneuvostolta tai seurakunnasta lausunnon viran erityistarpeista. Tuomiokapitulit haastattelevat hakijan, ja tarvittaessa ne voivat myös lähettää hakijoita soveltuvuustutkimukseen. Tuomiokapitulit myös perustelevat kantojaan. Kaikkea näistä tuloksista ei varmasti voida saattaa seurakunnan tietoon, mutta pidän liian kategorisena sivulla kaksi olevaa väitettä, että äänestäjät eivät saa tietoonsa myöskään tuomiokapitulin tekemän vaaliehdotuksen perusteluja, koska laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta estää sen. Tuskin näin kategorisesta tilanteesta voi olla kysymys. Olennaista mielestäni on se, että ne henkilöt, jotka tosiasiassa ovat soveltumattomia toimimaan kirkkoherran viroissa, karsiutuvat tämän prosessin kuluessa. Kolmanneksi olisin toivonut sitä, että valiokunta olisi enemmän miettinyt, mitä tällä on seuraamuksia kirkon jäsenyyden kannalta. Valiokunnan puheenjohtajan lausunnossa esittelypuheenvuorossa asia tuli jossain määrin esille. Me haluamme saada 16-vuotiaat äänestämään, me haluamme aktivoida ja osallistaa jäseniämme. Koen kyllä, että valiokunnan esitys vie vastakkaiseen suuntaan, mikäli siirrytään välilliseen vaalitapaan. Minua eivät vielä nämä argumentit vakuuta, en ole vakuuttunut siitä, että tämä vaalitavan muutos tosiasiassa ratkaisee niitä ongelmia, jotka meillä on olemassa. Omalta osaltaan muutos toisi omat ongelmansa ja vaikeutensa mukanaan. Tältä pohjalta olen kallistunut sille kannalle, että kannatan edustaja Seppälän mahdollisesti tekemää esitystä asian raukeamaan jättämisestä.


Paluu