Puheenvuoro



Peltonen Kai, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen kehittäminen aktiiviseksi vaikuttajaksi arvokeskustelussa (Edustaja-aloite 2/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 14.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Aloite on minusta periaatteessa oikein hyvä, siinä puhutaan tärkeästä asiasta ja siitä kannetaan asiaan kuuluvaa huolta. Aktiivisuus on kirkossa tärkeämpää kuin reaktiivisuus niin kuin olemme tänään jo kuulleet. Kirkolta toivotaan äänen käyttöä siitä mitä on oikea ja hyvä elämä tänään. Siitä huolimatta rohkenisin kuitenkin tehdä sitä, mitä Stig Kankkonen nimitti "muttailuksi" parin näkökohdan suhteen. Ensinnäkin kysyisin edustaja Kankkosen tavoin, että mitä on arvokeskustelu? Kun me peräänkuulutamme sitä, niin mistä silloin puhutaan? Minun nähdäkseni ensisijaisesti on kyse siitä, että kirkolta odotetaan hyvän elämän ohjeita ja järjestyksen ylläpitämistä. Yhteiskunnalliset muutokset ovat tänä päivänä suuria ja niin ennen kokemattomia ja nykyisen elämänmuodon esiin nostamat kysymykset niin hankalia, että näihin etsitään apua kaikkialta mistä sitä mahdollisesti olisi löydettävissä, jopa ns. yliluonnolliselta puolelta. Tällöin kirkolta odotetaan helposti, sosiologeja lainatakseni, päämäärärationaalisen toiminnan legitimointia. Eli se tarkoittaa käytännössä sitä, että tuotetaan sellaisia arvoja, joilla yleisesti hyväksytetään tai perustellaan jokin toiminto. Perinteisesti kansan suussa tätä on sanottu päämäärä pyhittää keinot -toiminnoksi. Toinen mahdollisuus ymmärtää arvokeskustelu on nähdä arvot arvoiksi päämääristä riippumatta, jolloin toimija monista olemassa olevista vaihtoehdoista valitsee sen joka on arvokkain sen itsensä tähden. Tämä ns. arvorationaalinen toiminta on perinteisesti hyvin kristillissävyinen ainakin. Ja kirkollamme on jo, jos ajatellaan ihan modernia keskustelua, aivan tuoreesti ilmaistut arvot arvorationaalisessa mielessä. Ne löytyvät täältä strategiaflaijerista, jossa ne on lueteltu. Näkisin myös, että meillä on arvokeskusteluun jo lukuisia foorumeja olemassa. Media on kiinnostunut kaikista syvällisistä ja innovatiivisista arvoihin liittyvistä puheenvuoroista, tulivat ne sitten kirkollisilta tahoilta tai mistä vain. Lisäksi uutena edustajana ihmettelen sitä, että miksi me emme vain ota ja käy täällä arvokeskustelua. Nähdäkseni me olemme sitä tänäänkin kyllä paikoin jo kiitettävällä tavalla tehneet.

Viimeiseksi kiinnittäisin huomiota erityisesti siihen, että postmodernia aikaa luonnehditaan helposti ajaksi jolla ei ole arvoja eikä auktoriteetteja. Tämä luonnehdinta on minusta virheellinen. Arvoja on vaikka millä mitalla, samoin auktoriteetteja. Mutta ne kilpailevat keskenään. Se, jolla on suurin auktoriteetti ja joka saa silloin arvonsa näkyville, on se, jolla on karismaa. Hän on uskottava, luotettava, kokemusperäinen. Auktoriteetit henkilöityvät. Tämä on sosiologinen fakta. Auktoriteetit henkilöityvät. Ja niinpä "muttailen" vielä sen verran, että mietin onko hallintoelimen, mitä kirkolliskokous kuitenkin keskeisiltä osiltaan on, onko sen siunaaminen jollakin päätöksellä arvokeskustelijaksi oikea tapa toimia modernissa yhteiskunnassa? Postmodernissa yhteiskunnassa. Ehkä. Mutta en henkilökohtaisesti kuitenkaan löisi vetoa sen puolesta. Meillä Espoon hiippakunnassa asiaa on koetettu ratkaista siten, että tuomiokapitulin omaan toimintalinjaukseen eli strategiaan olemme kirjoittaneet näin: "Hiippakunnan tuomiokapitulin yhtenä toiminnan tavoitteena on se, että hiippakunnan alueen asukkaat tuntevat piispan ja kokevat hänet merkittäväksi arvovaikuttajaksi ja hengelliseksi johtajaksi". Eli arvokeskustelu saa kasvot, piispan kasvot ja minusta se on erittäin tärkeää nimenomaan tämän postmodernin ajan kannalta.


Paluu