Puheenvuoro



Palmu Pasi, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kun edustaja Johanna Korhonen kyseli kätkettyjä motiiveja, mahdollisia sellaisia, niin jokainen meistä varmaan joutui itsetutkistelupaikalle. Ainakin se olisi rehellistä, kun kerran näin kysytään. Tai hän osoitti kysymyksensä tietenkin yleisvaliokunnalle, mutta otin siitä itsellenikin. Minun on tunnustettava, että kyllä suora kansanvaali arveluttaa minua ja pelottaa myös. Näin itsetutkistelun jälkeen joudun toteamaan. Miksi? Pelottaako siis demokratia, pelottaako tuo mahdollinen vaalitulos, johon Latvus äsken viittasi, eli että itse en ole täällä istumassa tai oma intressiryhmäni menettää vaikutustaan? Yritän katsoa asiaa vähän laajemmin. Tämä on ainakin rehellinen pyrkimys. Kun joskus laulettiin "Ei muuta valtiasta, luojaa kuin kansa kaikkivaltias", kyllä tuossakin laulussa tietyt kaiut kantautuvat tänne saakka. Sen sijaan kirkko edustaa ihan toisenlaista arvoa, toisenlaista tarkastelutapaa. Kirkolla on aikaa, sanotaan. Ja kun tätä kirkollista päätöksenteon hitautta ja kankeutta on siunailtu ja itsekin olen joskus ollut siihen kovin turhautunut, samalla olen ymmärtänyt, että tässä on myös tietty siunaus, tietty kirkon voima. Miltä kirkko näyttäisi nyt, jos suora kansanvaali olisi toteutettu 1930-luvulla kirkossamme? Tai millainen synodi täällä olisi istunut vauhdikkaalla 70-luvulla. Joku sanoo ensimmäiseen kysymykseen: "hyi", ja jälkimmäiseen: "jes!" Toinen sanoo ensimmäiseen: "aika hauska ajatus", ja jälkimmäiseen: "ei ikinä". Juuri tämä päätöksenteon tietty hitaus ja kankeus on varjellut meitä ajassa liikkuvilta lastentaudeilta. Siksi tällainen erityinen järjestely. Meitä pitää suojella, ei ehkä niinkään kansalta vaan joskus myös itseltämme. Muistan, kun lapsena oltiin pitkällä automatkalla ja kyseltiin takapenkiltä: "Koska ollaan perillä? Joko ollaan perillä? Kuinka kauan vielä? Iskä, aja vähän lujemmin!" Ehkä ikä on helpottanut tätäkin tautia. On mukava istua joskus vähän pidempään ja tuumailla ja katsella. Ja jos synodi tarkoittaa yhteisellä ja samalla tiellä olemista, edetään sitten, eikä kiiruhdeta perille pääsemistä. Siinä tulee muuten "rumihia", jos liian nopeasti yritetään painaa.


Paluu