Puheenvuoro



Mäkinen Kari, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä toukokuuta 2011 klo 9.15

Teksti:
Arvoisat kirkolliskokousedustajat. Ärade kyrkomötesmedlemmar. Nyt siis tämän kevätistuntokauden varsinaiset asiat ovat tulleet käsitellyiksi ja olemme hyvässä aikataulussa. Työskentely on ollut tehokasta ja ripeää. Tätä istuntokautta on mielestäni leimannut oikeastaan kaksi näköalaa, joista toinen on tulevaisuuteen päin katsominen. Se on näkynyt tulevaisuusselonteon käsittelyssä, ei yksin tässä salissa vaan myöskin valiokunnissa, joissa on käsitelty siitä annettavia lausuntoja. Se on näkynyt asioissa, joissa on katsottu taloudellista varautumista tulevaisuuteen ja se on liittynyt esimerkiksi tänään käsiteltyyn kirkon organisaatiota koskevaan kysymykseen. Silloin kun katsotaan tulevaisuuteen, on minusta luontevaa ja selvää, että siihen sisältyy paljon tunnustelua, ehkä vähän hapuilua, paljon kysymyksiä. Siinä avautuu itse asiassa kirkkomme kannalta varsin suuria kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, millaisten muutosten keskellä olemme nyt ja millaisia muutoksia on tulevaisuudessa edessä. Ne kysymykset koskevat sekä sisällöllisiä, kirkon toimintakulttuuriin liittyviä että organisaatiota koskevia kysymyksiä. Ne ovat meillä edessä, ne ovat koko kirkolla edessä ja se on oikeastaan sellaista työskentelyä, joka on ja sen tuleekin olla kirkon arkea. Näin tämä ei ole erilainen tai poikkeuksellinen tilanne, vaan tämän kaltainen perspektiivi tulee olla mukana kaikessa kirkkoa koskevassa työskentelyssä.

Sitten se toinen näköala. Tänä istuntokautena se on merkinnyt sellaisen perinnön käsittelemistä, joka tulee kirkolliskokouksen aiemmasta työskentelystä. Se on näkynyt mm. näissä kahdessa täällä kuullussa lähetekeskustelussa sekä valiokunnissa olevissa asioissa, jotka koskevat diakonaattia ja kirkkoherranvaalia. Niissä on taustalla ollut pitkät prosessit, jotka ovat aikaisemmin koskeneet myöskin kirkolliskokousta ja näin ollen niiden osalta on kysymys myöskin kirkolliskokouksen aikaisemman työskentelyn jatkamisesta ja sen perinnön käsittelemisestä. Samalla tavalla täällä on käsitelty sitä perintöä, joka on jäänyt tuntumaan edelliseltä istuntokaudelta, viime syksyltä. Silloin käydyn keskustelun ja silloin tehdyn päätöksen varjo - varjo ei tässä tarkoita välttämättä negatiivista asiaa - on tuntunut tämän istuntokauden työskentelyssä, sekä siinä, miten paljon täällä ovat olleet esillä kysymykset ykseydestä ja moniäänisyydestä, että myös siinä, millä tavoin valiokunnissa tai käytäväkeskusteluissa on asioista puhuttu. Viime istuntokauden päätteeksi, tässä samassa vaiheessa päättäessäni silloista istuntokautta sanoin suurin piirtein niin, että en tiedä johtaako tämä prosessi lisääntyvään kunnioitukseen, luottamukseen ja arvostukseen vai lisääntyvään epäluuloon. Tällä hetkellä ajattelen, että se prosessi joka on jatkunut nyt täällä, on sellaista prosessia, joka voi johtaa lisääntyvään luottamukseen, kunnioitukseen ja arvostukseen. Mutta se sisältää myöskin mahdollisuuden lisääntyvään epäluuloon. Mutta tarvitaan pidempi perspektiivi, tarvitaan enemmän aikaa, enemmän työskentelyä ennen kuin nähdään, miten olemme osanneet kuljettaa kirkkoa tässä tilanteessa näiden asioiden osalta eteenpäin.
Ajattelen, että luottamus ei synny suuntausten tai linjausten välillä, vaan luottamus syntyy aina ihmisten välillä. Silloin on olennaista se, että yksikään ihminen, yksikään meistä, yksikään kirkon jäsen ei ole vain jonkin suuntauksen tai jonkin tahon edustaja, vaan ihminen joka tarvitsee luottamusta ja kunnioitusta, tarvitsee sitä, että hänet nähdään ohi ja syvemmälti kuin se, millaisia kannanottoja hän ottaa johonkin. Jokainen ihminen tarvitsee sitä, että hänet otetaan, ei jonkin edustajana, vaan omana ainutkertaisena ihmisenä, joka tarvitsee luottamusta.
Viime kädessä se, millä tavoin vahvistuu luottamus ja millä tavoin epäluulo hälvenee, toteutuu kirkon perustasolla. Koko kirkko ei ole kirkolliskokous, vaan kirkko on kirkko, joka elää ihmisten arjessa. Siellä kysymys on siitä, vahvistuuko luottamus vai epäluulo, nähdäänkö kirkon jäsen jonkin ennakkoajatuksen läpi vai nähdäänkö ja halutaanko nähdä sellaisena ihmisenä kuin hän on. Kirkon tulevaisuuteen vaikuttavat tietysti ne päätökset, joita kirkossa tehdään, ne suuret linjaukset, joita tehdään tulevaisuudessa ja joita tänäänkin on tehty. Mutta olennaisinta siinäkin on arkinen työ, se millä tavoin kirkko kulkee tulevaisuutta kohti elämän keskellä ja ihmisten arjessa. Vähän samalla tavalla kuin perheessä, tapahtuupa oikeastaan mitä tahansa, tuleepa vastaan millaisia kysymyksiä tahansa, se millä lailla kuljetaan eteenpäin ja rakennetaan perheen tulevaisuutta, rakentuu siitä, että lapset laitetaan illalla nukkumaan, perunat keitetään, pyykit pestään ja arki jatkuu. Kirkon arjen osalta se, että jumalanpalvelukset pidetään, päiväkerhoihin kokoonnutaan, rippikouluja järjestetään, lapsia kastetaan, kokoonnutaan hautaan siunaamisiin ja asetutaan niiden rinnalle, jotka elämässään eivät jaksa. Siinä viime kädessä rakennetaan kirkon tulevaisuutta.
Ajattelen myös niin, että kirkolliskokouksen osalta arkinen työ, se mitä tehdään mietintöjä valmisteltaessa, keskusteluja käydessä ja täällä äänestettäessä, siis koko se arkinen työ, jota täällä tehdään, on se, jossa rakennetaan tulevaisuutta ja jossa luottamus kasvaa ja epäluulo hälvenee kun teemme sen eteen työtä.

Haluankin tämän istuntokauden päätteeksi lämpimästi kiittää teitä edustajia siitä arkisesta työstä, jota olette täällä tehneet ja kuljettaneet kirkkoa eteenpäin. Haluan kiittää valmistelijoita, kirkkohallituksen viranhaltijoita, kirkkoneuvoksia ja kansliapäällikköä. Haluan kiittää varapuheenjohtajia, jotka ovat kantaneet kokoustyöskentelystä suurimman vastuun ja työn, pääsihteeriä, notaaria, koko kirkolliskokouksen henkilökuntaa, jotka olette rakentaneet sitä arkea, jossa me olemme voineet kuljettaa kirkkoa eteenpäin. Samoin haluan kiittää siitä työstä, jota olette tehneet valiokunnissa, valiokuntien puheenjohtajia ja sihteereitä ja koko talon henkilökuntaa, joka on luonut meille puitteet tähän. Näin olemme tässä työskentelyssä päässeet tähän kohtaan ja jatkamme työskentelyä puolen vuoden kuluttua yhdessä ja siihen mennessä valiokunnissa tai muissa valmisteluissa. Vår Herres Jesu Kristi nåd, Guds kärlek och den Heliga Andens delaktighet vare med oss alla. Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen. Istuntokausi on päättynyt ja lounas tarjoillaan kello 11. Kokoonnumme silloin ruokasaliin ja siinä yhteydessä voimme kiittää keittiön ja talon henkilökuntaa ja laulaa silloin ruokavirren.


Paluu