Puheenvuoro



Ylä-Autio Ilmari, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 13/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 19.10

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kun häjyt 1800-luvun puolivälin paikkeilla tulivat häiritsemään körttiseuroja, niin seuraväki ryhtyi laulamaan ja veisaamaan voimakkaasti, ja näin häjyt sitten poistuivat paikalta. Tämä tuli tuossa mieleeni, kun kuuntelin edustaja Vestin erinomaista esittelyä ja kaunista laulantaa ja veisaamista. Pysyn kuitenkin alkuperäisessä tekstissä, koska sen pohjaväri kuitenkin on mielestäni myönteinen.

Lokakuun 27. päivänä 2015 luki Iltasanomien lööpissä: Suomessa on 400 000 yksinäistä ihmistä. Kysyn vaan, kuten Pätkä aikanaan tutuissa filmeissä, miten kirkon piirissä on varauduttu kohtaamaan yksinäiset ihmiset. Tiedämme, että diakonia tekee hyvää työtä, mutta myös virsien laulaminen voisi olla suureksi avuksi. Alun pitäen luulin ja oletin, että käsikirjavaliokunta ei ole tätä asiaa tarpeeksi miettinyt, vaan kenties liiaksi paneutunut siihen, että virsi on Raamattuun pohjautuva laulu, jossa sisältö, sävel ja runoasu värittävät kirkon uskoa ja ihmisen kokemusta. Liian usein kuulee sanottavan, että "menen helluntaiseurakunnan tilaisuuteen, että voin laulaa iloisella mielellä". Nyt kun kuuli tämän esityksen, voi ajatella, että ei näin ehkä sitten jatkossa olekaan asian laita. Tähän viitattiin myös TV:n uutislähetyksessä viime sunnuntaina. On meillä vielä iloa tuottavia virsiä. Hieno asia, että meillä on tuolla lehtereillä istuvat henkilöt Pekka Simojoki, Jaakko Löytty ja Anna-Mari Kaskinen, joiden virret ovat saaneet aikaan hyvää mieltä jo vuosikausia.

Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen on kutsunut kaksi kultalevyä ja yhden platinalevyn myyneen Jipun, Merituuli Elorinteen, seurakunnan musiikkievankelistaksi. Se on osoitus halusta rikastuttaa seurakunnan musiikkielämää ja antaa sanan julistukselle uutta kaikupohjaa. Oma seurakuntani, Seinäjoen seurakunta, etsii parhaillaan nuorisomuusikkoa elävöittämään seurakunnan nuorisotyötä. Viime kesänä Seinäjoella virsien ja koskettavien tangojen illassa Anneli ja Martti Pajulammen vanhassa kunnostetussa riihessä puhui myös uskonnon ja psykologian lehtori Risto Mikkola, joka toi esille miten Martti Luther halusi virsiin iloisuutta ja elämänmyönteisyyttä, ja siihen myöskin äsken viitattiin. Luther piti pahimpana uhkana ihmisen yksinäisyyttä. Hän kehotti ihmisiä menemään toistensa seuraan ja laulamaan. Pahinta, mitä sielunvihollinen voi kohdata ja kokea, on ihmisten ilo ja laulu, kerrotaan Lutherin sanoneen. Siksi virsikirjan lisävihkossa tuleekin olla virsiä, joita seurakuntalaiset mielellään laulavat ja voivat karkottaa yksinäisyyttään, jos sitä ilmenee.

Kertaan vielä puheeni pohjustukseksi muutamia mietintöön sisältyviä perusteluja. Mietinnön taustaosassa todetaan, että mietinnössään 3/2010 käsikirjavaliokunta katsoi, että huomio tulisi kiinnittää laulujen sisältöön, tyyliin ja siihen kuinka hyvin ne toimivat yhteislauluina. Virsikirjan lisävihkoon tulisi tehdä uusia virsiä tällä hetkellä puuttuvista aiheista. Perustevaliokunta puolestaan toteaa, sivu 7, että lisävihkoon otettu vain vähän seurakuntalaisille muista suomalaisista hengellisistä laulukirjoista tuttuja tekstejä. Vähän myöhemmin todetaan, että virsien lopullinen arvio tapahtuu siinä, ottaako seurakunta ne omakseen. Käsikirjavaliokunta mietinnössään katsoo, että valintakriteereiksi muotoutuvat toimeksiannon mukaisesti neljä asiaa. Ensimmäinen kriteeri on ollut virren määritelmä Raamattuun pohjautuvana lauluna, jossa sisältö, sävel ja runoasu värittävät kirkon uskoa ja ihmisen kokemusta, johon aluksi viittasin. Toiseksi on ollut tarkoitus tuoda musiikillisesti ja tekstisisällöllisesti jotain uutta, tavoitteena siirtää kristillistä perintöä uusille sukupolville ja tavoittaa niitäkin, joille kristillinen kieli ja musiikki tuntuvat vierailta. Kolmas kriteeri on ollut löytää uusia virsiä puuttuvista aihepiireistä. Neljäs kriteeri on ollut virren yhteislaulettavuus ja soveltuvuus myös sisällöllisesti yhteisölliseen ilmaisuun. Lähetekeskustelussa nostin esille mahdollisuuden, että lisävihkoon otettaisiin lauluja, joissa on hengellistä sävyä ja jotka suuri yleisö kokee virsinä. Laulut, jotka avaavat toivon näkymiä ja innostavat laulamiseen ja synnyttävät yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi otin kansallistangomme Satumaan, jonka Unto Mononen alunperin ajattelikin hengelliseksi lauluksi, mutta sitten sai tangon rytmin ja nousi suomalaisten suosioon, kun Reijo Taipale oli sen levyttänyt 1962. Mainitsin myös muutamia muita tangoja, jotka täyttävät ainakin osan niistä kriteereistä, jotka mietintöön on kirjattu. Sellaisia ovat muun muassa Toivo Kärjen säveltämä ja sanoittama tango Köyhä laulaja, Siks oon mä suruinen. Piispa Tapio Luoman suosikkitango Sinitaivas ja tango Pieni sydän. Kerroin myös, että paavi Johannes Paavali II myönsi 1994 Jukka Ammondille, taiteilijanimeltään Dr. Ammond, kultamitalin Toivo Kärjen tangoja sisältävän Tango Triste Finnicum -levyn johdosta. Kultamitalin sai myös tangot latinankielelle kääntänyt professori Teivas Oksala. Paavi Franciscuksen marraskuun lopussa tänä vuonna julkaistava levy sisältää puheiden lisäksi kristillistä musiikkia nykymuusikoiden soittamana, joten on mielenkiintoista kuunnella tämä levy, kun se tulee julkisuuteen. Kun paavi jokin aika sitten täytti 75 vuotta, Rooman aukiolla pidettiin tangotanssit ja Buenos Airesissa syntynyt paavi ilmoitti olevansa tangon ystävä, kuten lähetekeskustelussa tämänkin totesin.

Seinäjoen tangomarkkinoiden seminaarissa joitakin vuosia sitten pohdittiin tangon ja virsien olemusta. Kirjailija Orvokki Autio mainitsi seminaarissa, että hän oli aina pitänyt Siks oon mä suruinen -laulua virtenä, jota hänen äitinsä hyräili kotiaskareissaa, kunnes hänelle sitten isona tyttönä asia valkeni Pukkilansaaren tanssilavalla.

Satumaa-tango on tänään osa seurakuntien hengellistä musiikkitarjontaa. Sitä lauletaan kirkkohäissä, seuroissa, siitä on tekstejä kuolinilmoituksissa, viime kesänä Vaasan kirkossa pidetyssä siunaustilaisuudessa vainajan toivomuksesta laulettiin Satumaa. Suomalaisen tangon Satumaa ry, jonka puheenjohtaja olen, on järjestänyt jo yhdeksän kertaa kesäkuun alussa Suvivirsi soi -tapahtuman, joka kerää Seinäjoen kauppatorille tuhatkunta kuulijaa, ja jossa puheiden lomassa lauletaan ennen suvivirttä Satumaa ja Jukka Kuoppamäen suosittu suomalaisuutta korostava laulu Sininen ja valkoinen. Tämä vuonna myös Sinitaivas -tango, johon äsken viittasin.

Satumaa -päivänä, Unton päivänä 5.7., yhdistys järjestää perinteisesti kauniiden virsien ja koskettavien tangojen illan, joka kerää aina tuvan täyteen yleisöä. Satumaan lisäksi ohjelmistoon kuuluvat ainakin Köyhä laula ja Siks oon mä suruinen. Tänä vuonna puhujana oli muun muassa emerituspiispa Jorma Laulaja, joka oli sitä mieltä, että melodiansa puolesta Satumaa sopisi erinomaisesti virsikirjan lisävihkoon. Samoissa on kaipuun sanomaa, Satumaan veisattavuus ja yhteisöllisyys ovat hyvin todettavissa. Körttivirret ja kauniit tangot istuvat hyvin yhteen, puhumattakaan monista perinteisistä virsistä.

Arvoisa puheenjohtaja. Käsikirjavaliokunnan mietintö on hyvin laadittu. Uusia virsiä on pohdittu ja peruteltu, siksi en tee muutosehdotusta, enkä ehdota Satumaata. Muutoksen tulisi lähteä jo valmistelun tasolta liikkeelle. Kun mediassa levisi toukokuussa tieto, että olen nostanut Satumaan esille ja katsonut, että se sopisi lisävihkoon, sain runsaasti myönteistä palautetta eri puolilta maata. Minua kehotettiin perustamaan Satumaata tukeva sivusto ja laittamaan vireille nimienkeräyksen, helposti olisi tullut 20 000-30 000 nimeä. Katsoin kuitenkin, että Suomen kansallistango Satumaa voi edelleen perinteisen funktionsa ulkopuolella luoda yhteisöllisyyttä, aikaansaada hyvää meiltä ja herättää toivon ja kaipuun näkymiä. Kysymyksen voin esittää käsikirjavaliokunnan puheenjohtajalle Aino Vestille: Mihin kategoriaan sijoittaisin Satumaan ja vastaavat hengellistä sävyä omaavat laulut, joita seurakuntien eri tilaisuuksissa, hengellisissä juhlissa, seuroissa, häissä, ja jopa hautajaisissa lauletaan? Mikä on mielestäsi laulujen hyväksyttävyys ja oikeutus, kun suomenkielisen virsikirjan lisävihko on otettu käyttöön. Onko lisävihkoa uudistaessa otettu huomioon ja onko siitä keskusteltu, miten seurakunnat voisivat virsien myötä poistaa ihmisten yksinäisyyttä ja edistää yhteisöllisyyttä?


Paluu