Puheenvuoro



Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo, edustaja

Otsikko:
Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen, tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2014 edustaja-aloitteesta 5/2014

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Tulevaisuusvaliokunnan varsinaiseen esitykseen on helppo yhtyä. Kun kirkon hallinnon uudistus on vaikea ja lähes mahdoton käynnistää sisältä, komitea on yksi vaihtoehto käynnistämiseen. Riippumattomassa komiteassa on myös mahdollisuus nostaa keskusteluun uusia näkökulmia. Komiteatie on hidas. Kannattaa kuitenkin yrittää edes edetä tätä tietä, vaikka saattaa käydä niin, että vasta jäsenmäärän lasku ja talouden kiristyminen pakottavat lisäämään vauhtia ja tekemään päätöksiä. Olen samaa mieltä edustajien Rajala ja Sipola kanssa, että tiettyä kriittisyyttä on hyvä noudattaa, mutta jos me koko ajan olemme vain kriittisiä, mitään ei kyllä tapahdu. Kannattaa nyt yrittää tätäkin tietä sillä tavalla edetä, että saamme uusia näkyjä.
Edustaja Sipola puuttui omassa puheenvuorossaan valiokunnan mietinnön muutamaan kohtaan ja myös minäkin puutun. Puutun valiokunnan mietintöön sivulla kolme. Siinä pohditaan pitkää ja lyhyttä ja kirkkolakia, esimerkkeinä Suomi ja Ruotsi. En allekirjoita sitä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkkomme hyvin seikkaperäisien ja monipykäläisen kirkkolakinsa ansiosta olisi jollakin tavalla itsenäisempi kuin Ruotsin veljeskirkko, jonka kirkkolaissa on vain 14 pykälää. Kyllä meidän kaikkien Suomessa on noudatettava Suomen yleistä lainsäädäntöä sen lisäksi, että meillä on tämä monimutkainen kirkkolaki. Sama on myös ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Voisimme aivan hyvin ottaa tavoitteeksi, että myös meidän kirkkomme kirkkolaki käsittäisi vastaisuudessa vain 14 pykälää kuten Ruotsin kirkossa. Nyt vain juristit hallitsevat monimutkaisen kokonaisuuden. Tarvitsemme sanaa tulkitsevat teologit ja sen lisäksi kirkon lainsäädäntöä tulkitsevat juristit. Jos nämä näkemykset joutuvat joskus ristiriitaan keskenään, tulee aika kummallisia lopputuloksia, kun kirkkolakiakin yritetään tulkita teologisista lähtökohdista.
Mietinnön sivulla kuusi on pohdittu lyhyesti yleistä pappeutta ja kirkon virkaa. Asia on sillä sivulla pienenä heittona. Minun täytyy tässäkin sanoa, että olen maallikkona erittäin huolestunut nykyisistä kirkkomme piirissä olevista teologisista virtauksista. Kirkon virkaa on alettu tulkita ikään kuin se olisi sakramentti kuten roomalaiskatolisessa kirkossa. On hyvä, että meidän oma kirkkomme on mukana kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeessä ja tekee yhteistyötä. Se ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että luovumme uskonpuhdistuksen periaatteista. Nykyinen kirkon viran tulkinta lähenee ortodoksien ja roomalaiskatolisten opillisia käsityksiä mielestäni kyseenalaisella tavalla.
Meillä luterilaisissa kirkoissa on 65 miljoonaa jäsentä. Olemme maailman pienin protestanttinen suuntaus. Roomalaiskatolisessa kirkossa jäseniä on 1,12 miljardia. Jos kääntyisin nyt roomalaiskatoliseksi, kaikki olisi uskossani hyvin selvää. Minulla olisi vahva usko apostoliseen suksessioon, jonka mukaan piispat vihkimyksen kautta periytyvät alkukirkon apostoleista. Uskoisin, että piispat ovat suoraa apostolien seuraajia ja ihmettelisin, miten vääräuskoiset Saksan luterilaiset ovat tulleet toimeen 500 vuotta ilman piispallista kaitsentaa. Roomalaiskatolisuus toisi myös uutta loistoa ja lisäarvoa hengelliseen elämääni. Koko papistoni olisi selibaatissa eläviä miehiä. Voisin vetäytyä retriittiin johonkin luostariin paastoamaan pikku lahjoituksen turvin. Paavi olisi tietenkin uskoni maanpäällinen auktoriteetti ja saisin hänen kauttaan Pietarin perinnön omakseni. Saisin myös seitsemän sakramenttiä ja 7 000 pyhimystä. Tarjolla olisi optio ihmeteoilla kilvoitella pyhimykseksi itsekin. Ripillä, aneilla ja näkyvillä teoilla saisin syntini anteeksi ilman raastavaa itsetutkiskelua.
Hyvät ystävät, tähän oman kirkkomme uudistustyöhön on hyvä lähteä nöyrin ja avoimin mielin ja hakemaan uusia näkyjä ja vastauksia tämän päivän haasteisiin. On hyvä, että voimme kaikki tehdä tulevaisuusvaliokunnalle esityksiä komitean jäsenistä. Meillähän on nyt aikaa ensi kevääseen. Kannatan Sami Ojalan näkemyksiä jäsenten riippumattomuudesta. Komitean tulee työssään kuulla myös asiantuntijoita monipuolisesti. Esitän että komitea ottaa työssään huomioon myös kansainväliset ja veljeskirkkojemme kokemukset.


Paluu