Puheenvuoro
Peura Simo
,
piispa
Otsikko:
Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä, perustevaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 2/2012
Täysistunto:
Perjantaina 11 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.15
Teksti:
Arvoisa herra puheenjohtaja. Tämä sopimus on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden kirkon kanssa harjoitettu yhteistyö voi myönteisellä tavalla vaikuttaa myös suhteisiin johonkin toiseen kirkkoon. Yhteistyösopimuksen taustana on yhteistyömme Namibian evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, ja tästä on seurannut myös yhteyksien solmiutuminen Eteläisen Afrikan luterilaiseen kirkkoon. Kimmokkeena yhteyksien syvenemiselle olivat arkkipiispa Paarman ja kirkkoneuvos Cantellin vierailut Etelä-Afrikan kirkossa. Tämä kaikki on ollut vahvistamassa kirkkojemme keskinäistä yhteyttä ja yhteistyötä. Mietinnön sivulla 2 on kuvattu sopimuksen keskeinen sisältö. Olennaisin mietinnössä on sopimuksen arviointi. Nyt tarkasteltavana oleva sopimus on luonteeltaan puitesopimus. Se antaa melko väljät raamit eri toimijoiden väliselle yhteistyölle. Tämän sopimuksen käytännön seuraamukset määräytyvät siitä, kuinka kirkkojen sisäiset toimijat, kuten hiippakunnat, seurakunnat ja järjestöt alkavat tehdä yhteistyötä toisen kirkon vastaavien orgaanien kanssa. Sopimus ei synnytä merkittäviä taloudellisia tai toimintaa koskevia sitoumuksia. Sopimus on luonteeltaan määräaikainen. Se on ensin voimassa kuusi vuotta; kuuden vuoden kuluttua on mahdollisuus arvioida, jatketaanko sopimusta määräajan päätyttyä. Teologisesti merkittävät seikat tässä sopimuksessa ovat ensinnä se, että yhteistyökirkossa papiksi vihityt voivat toimittaa toisessa kirkossa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia sen kirkon lainsäädännön mukaisella tavalla. Tämä yhteistyömahdollisuus perustuu ennen muuta siihen, että kumpikin kirkoista on Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja. Toiseksi teologisesti merkittävää on se, että tämä sopimus vahvistaa kirkkojen välistä hengellistä yhteyttä. Opimme tuntemaan vastavuoroisesti toinen toisemme, ja meillä on kummallakin opittavaa toisiltamme ja varmasti myös annettavaa toisillemme. Tässä ei ole sen kaltainen yksipuolinen asetelma, että toinen osapuoli olisi pelkästään lahjoittava osapuoli ja toinen vain vastaanottava osapuoli. Kummallakin on sekä annettavaa että vastaanotettavaa. Perustevaliokunnan mielestä tämän sopimuksen solmimiselle ei ole mitään opillisia esteitä. Sopimus voi rikastuttaa molempien kirkkojen elämää. Lisäksi perustevaliokunta kiinnittää huomion siihen, että kun näitä sopimuksia tehdään, niin meillä olisi hyvä olla strateginen kokonaisnäkemys, ja siitä käsin tulisi sitten tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, minkä kirkon kanssa sopimuksia tehdään. Tämä edellyttää luonnollisesti vahvempaa kokonaissuunnittelua. Lopuksi haluan vielä kiinnittää huomiota siihen, että suomennoksen kieli ei ole järin hyvää suomen kieltä. Mikäli tästä sopimuksesta syntyisi jonkinlaisia tulkintaerimielisyyksiä, tässä tilanteessa ratkaisevaa on englanninkielinen sopimusteksti. En pidä millään lailla todennäköisenä, että tällaisia erimielisyyksiä tulisi. Johtopäätös on pikemminkin se, että koska englanninkielinen versio on velvoittava, niin tuo suomenkielinen versio voidaan ongelmitta saattaa hyvälle suomen kielelle jälkikäteenkin. Arvoisa puheenjohtaja, perustevaliokunta esittää, että kirkolliskokous hyväksyy kirkkohallituksen esityksen 2/2012 mukaisen yhteistyöasiakirjan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä.
Paluu