Puheenvuoro



Tervonen Hannu, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 18.28

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Täällä on rohkaistu käyttämään puheenvuoro ja tuomaan omat ajatukset esille. Ajattelin hyvin lyhyesti muutaman ajatuksen tuoda tähän keskusteluun. Tässä on aiemmin kuultu tämän käsittelyn yhteydessä monia perusteltuja puheenvuoroja. Itse en pysty enkä lähde syvälliseen teologiseen perusteluun, mutta muutaman näkökohdan tässä lyhyesti ajattelen ottaa esille. Ajattelen, niin kuin monet muutkin täällä ovat tuoneet esille, että me kaikki ihmiset olemme mihinkään henkilöön liittyvään tekijään liittymättä Jumalan edessä samanarvoiset. Sama lunastushinta Kristuksessa on meidän jokaisen edestä annettu. Me ihmiset olemme Jumalan luomina juuri sellaisia, joiksi Jumala on meidät luonut ja tarkoittanut, miehiä ja naisia. Jumala on antanut elämää varten, sen suojelemiseksi ja tarpeisiin erilaisia lahjoja. Yksi lahja, näin ymmärrän, on miehen ja naisen välinen avioliitto, jonka Jumala Sanallaan yhdistää ja siunaa. Ymmärrän, että kirkossamme on monia, jotka uskovat ja ymmärtävät niin, että seksuaalisuuden toteuttaminen Jumalan Sanan mukaan on oikein vain Jumalan Sanalla liitetyssä miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Toivon, että kirkossamme säilyisi edelleen tilaa ja paikka niille, jotka näin uskovat ja tahtovat elää. Täällä on kyllä tämän keskustelun aikana näin luvattukin. Esitän kuitenkin tämän asian jatkovalmistelun saatteeksi, kun näyttää että tämä asia menee perustevaliokuntaan, jos tultaisiin esittämään ja säätämään ohjeita tai säädöksiä, niin säädöstasolla myös kirjattaisiin kaikille omantunnonvapauden mukainen toimintamahdollisuus. Jos rukous tai siunaus tulee oikeudeksi, se ei voi olla aina velvollisuus. Toivon, että perustevaliokunta valmistelussaan ottaa tämän asian huomioon.


Paluu