Puheenvuoro



Savela Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Lakivaliokunnan mietintö siis koskee kirkkohallituksen esitystä kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttamisesta. Tässä lakivaliokunnan mietinnön liitteenä on lausunnon antaneen hallintovaliokunnan lausunto. Mistä tässä asiassa on kysymys? Kirkkohallitus ehdotti kirkon keskushallintoa koskevien useiden kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamista sekä eräitä muita säännösmuutoksia. Tavoitteena on ollut kehittää keskushallintoa kokonaisvaltaisesti siten, että eri toimielinten tehtävät ja toimivaltasuhteet selkeytyvät. Yksi tavoite on ollut keventää keskushallintoa ja joustavoittaa päätöksentekoa. Lakivaliokunta on pitänyt näitä tavoitteita hyvinä ja tärkeinä. Kirkkohallituksen esitystä arvioidessaan lakivaliokunta kävi keskustelua siitä, ovatko tehdyt esitykset riittäviä ja tarpeeksi kattavia, ja miten uudistus suhteutuu muihin vireillä oleviin uudistushankkeisiin. Pitäisikö keskushallintoa uudistaa vasta sen jälkeen kun nähdään, miten esimerkiksi seurakuntahallintoa koskeva uudistushanke etenee? Lakivaliokunta on näitä kysymyksiään puntaroituaan pitänyt tärkeänä, että nyt käsillä oleva uudistus toteutetaan odottamatta muiden hankkeiden etenemistä. Myös hallintovaliokunta on lausunnossaan suhtautunut uudistukseen myönteisesti. Valiokunnan mielestä kirkkohallituksen esityksen mukaisesti etenemällä saadaan aikaan hyviä ja keskushallintoa kehittäviä uudistuksia sen eri osa-alueilla. Lakivaliokunta on myös arvioinut, että esitetyt uudistukset mahdollistavat jatkossa myös pitemmälle meneviä keskushallinnon uudistuksia. On ilmeistä, että keskushallinnon rakennetta ja kokonaisuutta on syytä tulevaisuudessa edelleen keventää ja joustavoittaa, erityisesti suhteessa seurakunta- ja hiippakuntahallintoon. Nyt esitetyt uudistukset ovat tämän tavoitteen suuntaisia ja siis askel oikeaan suuntaan. Kirkkohallituksen esityksen hyväksyminen lakivaliokunnan arvion mukaan myös parantaa kirkon keskushallinnon mahdollisuuksia vähentää sen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. On selvää, että myös keskushallinnon on säästettävä toiminnassaan seurakuntatalouksien tavoin.

Lakivaliokunta on myös hallintovaliokunnan tavoin pitänyt tarpeellisena, että kirkon hallintoa tarkastellaan kokonaisuutena sen jälkeen, kun nyt käsillä olevat keskushallinnon uudistukset ja seurakuntarakennetta koskevat uudistukset on tehty. Tähänhän liittyy jo tällä viikolla täällä keskusteltu edustaja Ojalan tekemä aloite. Kokonaisuus sisältää runsaasti erilaisia uudistuksia nykytilaan. En lähde niitä kaikkia tässä erikseen tarkastelemaan, vaan nostan esille vain joitakin keskeisimpiä.

Kirkkohallitus esitti, että kirkon ulkoasiain neuvosto lakkautettaisiin. Sen tehtävät siirtyisivät osin piispainkokoukselle ja osin kirkkohallitukselle. Lakivaliokunta punnitsi perusteellisesti tämän uudistusehdotuksen hyviä ja huonoja puolia. Keskeiseksi huolenaiheeksi tunnistettiin se, että ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen saattaisi johtaa sinne kerääntyneen vahvan asiantuntemuksen ja verkostojen menettämiseen. Lakivaliokunta arvioi, että nämä on kuitenkin mahdollista säilyttää myös jatkossa esimerkiksi asiantuntijatoimikuntien avulla, vaikka päätöksiä tekevä hallintoelin lakkautetaankin. Lakivaliokunta katsoi, että hallinnon uudistamisen ja keventämisen kannalta ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen on tarpeen. On myös myönteistä, että uudessa mallissa koko piispakunta ottaa aikaisempaa enemmän vastuuta ulkoasioiden hoidossa.

Toinen keskeinen uudistus koskee piispainkokouksen kokoonpanoa. Jatkossa sen jäseniä olisivat ainoastaan virassa olevat piispat. Asessorit jäisivät pois piispainkokouksen kokoonpanosta. Sen sijaan kenttäpiispalla olisi jatkossa läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa. Lakivaliokunta on pitänyt piispainkokouksen kokoonpanon muuttamista tarpeellisena. Keskustelua valiokunnassa käytiin perusteellisesti kenttäpiispan asemasta piispainkokouksessa. Lakivaliokunta piti tärkeänä sitä, että piispainkokouksen muuttuvista tehtävistä ja kokoonpanosta huolimatta kenttäpiispalla on edelleen läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa. Tätä tukevat paitsi historialliset syyt, myös sen varmistaminen, että tieto kulkee piispakunnan ja puolustusvoimien kirkollisen työn välillä. Järjestelyllä turvataan puolustusvoimien kirkollisen työn arvokkaiden kokemusten välittyminen piispainkokoukseen ja yhteistyö mahdollisissa kriisitilanteissa.

Kolmas esille nostettava uudistus on kirkkohallituksen oikeus antaa itselleen jatkossa työjärjestys. Tämä keventää ja joustavoittaa hallintoa. Kirkolliskokouksella säilyisi kuitenkin edelleen laaja mahdollisuus säännellä kirkkohallituksen toimintaa vahvistamallaan ohjesäännöllä. Valiokunta on pitänyt tältä osin esitettyjä uudistuksia tarpeellisina.

Neljäs uudistuskokonaisuus koskee kirkon työmarkkinalaitoksen ja kirkkohallituksen välistä suhdetta. Tämä selkeytyisi, kun työmarkkinalaitos integroitaisiin lähemmäksi kirkkohallitusta. Kirkon työmarkkinalaitos olisi kuitenkin jatkossakin työmarkkina-asioissa riippumaton suhteessa kirkkohallitukseen. Lakivaliokunta on arvioinut, että tämä tärkeä periaate säilyy hyvin uudistuksessa samalla kun tiedonkulku ja vuorovaikutus toimielimien välillä paranee, ja eräiden harmaiden alueiden kysymysten toimivaltuudet selkiytyvät. Suhteessa muuhun työmarkkinakenttään kirkon edustaminen ja edunvalvonta säilyisivät ennallaan, eikä kirkon asema työmarkkinakentällä myöskään heikkenisi.

Viidentenä ja viimeisenä uudistuskokonaisuutena nostan esille kirkon eläkerahaston eriyttämisen kirkon keskusrahastosta. Vaikka muutos on käytännössä pelkästään lainsäädäntötekninen, eikä sellaisena vaikuta eläketoimintaan, antaa se todellisemman kuvan kirkon varallisuusasemasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Valiokunnan mietintöön liittyy yksi eriävä mielipide, joka koskee kenttäpiispan asemaa piispainkokouksessa.


Paluu