Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkon strategiaa vuoteen 2015 laativan työryhmän väliraportti (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 2/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tahtoisin kiinnittää yhteen kohtaan huomiota. Mielestäni se on kirkon strategian suunnittelun kannalta tärkeä ja voisi antaa työryhmälle yhden lisähaasteen. Mietinnössä korostetaan oikein kirkon jäsenyyden merkitystä ja tähän liittyen on sivun kaksi lopussa aivan upea lause, joka liittyy meidän usein korostamaamme yhteisöllisyyteen. "Seurakunta tarjoaa puitteet erilaisille pienyhteisöille, mutta ei pidä niihin kuulumista uskon, eikä täysipainoisen jäsenyyden ehtona." Kovin usein, aivan oikein, me korostamme kirkon jäsenyyteen liittyvää yhteisöllisyyttä ja sen merkitystä. Se tulee paitsi tässä mietinnössä, myös Läsnäolon yhteisö -mietinnössä keskeisesti esille. On se varmaan teologisestikin hyvin perusteltu näkökulma.

Itse kuitenkin ajattelen, että on paljon sellaisia kirkon jäseniä, jotka eivät ehkä kaipaa kirkolta niinkään yhteisöllisyyttä. Ehkä eri syistä. Yksi syy voi olla se, etteivät kaikki ihmiset ylipäänsä kaipaa sellaista yhteisöllisyyttä, joka sitoutuu johonkin ryhmään, tiettyyn yhteisöön jatkuvasti. Toinen syy voi olla se, että moni ihminen ei ehdi osallistua ja sitä kautta pääse mukaan yhteisöllisyyteen. Ja kolmas ehkä se, että moni löytää yhteisöllisyyden jostain muualta kuin kirkosta, on siis olemassa jo ryhmä, jossa on yhteisön jäsenenä.

Näin kirkko ei voi rakentaa strategiaansa yksin yhteisöllisyyden varaan. Se on yksi näkökulma, joka koko ajan täytyy pitää esillä. Tämä lause täällä lopussa on todella aivan upea: "Tarjoaa puitteet erilaisille pienyhteisöille - siis yhteisöllisyydelle - mutta ei pidä niihin kuulumista uskon, eikä täysipainoisen jäsenyyden ehtona". Haaste, jonka tälle työryhmälle tahtoisin jättää on se, että mitkä ovat ne keinot, joilla me vahvistamme niiden kirkon jäsenten jäsenyyttä, jäsentietoisuutta ja kokemusta elää kristittynä, jotka eivät koe yhteisöllisyyttä merkittäväksi, jotka eivät pääse osallistumaan. Miten me vahvistamme heidän jäsenyyttään ja teemme kirkon jäsenyyden heille merkitykselliseksi.


Paluu