Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 18.28

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät ystävät, bästa vänner. Täytyy tässä alussa todeta, että vähän pelonsekaisin tuntein astun tähän nyt, koska tuntuu että joka kerta kun avaan suuni, joudun pyytämään anteeksi joltakin. Ehkä olisi syytä pyytää nyt ennakkoon kaikilta anteeksi kaikkea mitä sanon. Viittaan tähän edustaja Kainulaisen puheenvuoroon, kun hän oli kokenut puheeni niin, että minä leimasin hänet epärehelliseksi. Näin en suinkaan tehnyt - päinvastoin. Minä pidin sinun puheenvuoroasi hyvin rehellisenä, tervetulleena siinä mielessä, että se valaisi sen, mikä on tässä piispojen selvityksessä hämäräksi ja epämääräiseksi. Kiitos siitä.

Nyt sitten tähän itse selvitykseen, josta loppujen lopuksi nyt on kysymys ja kysymys siitä, mitä me voimme tehdä. Sanoin ensimmäisessä puheenvuorossa tästä asiasta, että se on niin epäselvä, ettei oikein tiedä mihin suuntaan se viittaa ja mihin johtopäätöksiin se voi johtaa. Mielestäni käyty keskustelu on osoitus nimenomaan tästä. On monella suulla todistettu, että tämä piispainkokouksen siunaamisavaus on askel oikeaan suuntaan, eli siihen suuntaan, että loppupäässä häämöttää siunaaminen ja sukupuolineutraali avioliitto. Ja minusta on ihan turha sitä lähteä kieltämään. Jos ollaan sitä mieltä, että se on hyvä tie, niin sitten rehellisesti sanotaan, että sille tielle nyt mennään, mutta ei uskalleta ottaa kuin tätä lyhyttä askelta tässä vaiheessa. Mutta minusta rehellisyyden nimessä jokaisen meistä tulee saada tietää, että mikä sen tien päässä on. Ja miksi on käynyt näin? Siksi, että selvityksen johtopäätöksissä nostetaan rukous joidenkin ihmisten puolesta ja kanssa erityisasemaan niin, että rukous ainakin voidaan tulkita rukoushetkeksi heidän liittonsa puolesta. Tässä salissa käydyssä keskustelussa tämä on käynyt ilmi monen monta kertaa, että näin on tulkittu. Ja näin tullaan tulkitsemaan. Jos tässä salissa voidaan lukea piispainkokouksen selvityksessä esitettyjä ajatuksia rukouksen kohteesta ja intentiosta näin, se mielestäni osoittaa nimenomaan, että käsissämme on selvitys, joka johtopäätösten osalta on liian avoin kaikenlaiselle tulkinnalle. Mitä sitten tehdä? Edustaja Rajala peräänkuulutti puheenvuorossaan selkeää päätöstä suuntaan tai toiseen. Mitä se tarkoittaa nyt käsillä olevassa asiassa? Ymmärtääkseni emme itsekunnioitustamme menettämättä voi hylätä selvitystä, jonka itse olemme pyytäneet. Selvitys on selvitys, oli sen sisältö sitten minkälainen tahansa. Me emme voi antaa piispainkokoukselle tehtäväksi tehdä selvitystä ja etukäteen päättää, minkälaisen selvityksen me haluamme, mikä sen sisältö on. Se, että se sitten osoittautuu sellaiseksi, että emme kaikki voi sitä hyväksyä, on aivan eri asia. Mutta sillä me emme voi tätä selvitystä mielestäni hylätä. Emme voi myöskään lähteä muuttamaan sen sisältöä. Selvitys mikä selvitys ja sisältö mikä sisältö. Se mikä on kirjoitettu on kirjoitettu. Emme me tässä salissa voi mitään sille asialle tehdä. Siksi toivonkin, että asia lähetään perustevaliokuntaan ja että valiokunta yksimielisesti voisi ehdottaa, että kirkolliskokous merkitsee piispainkokouksen selvityksen tiedoksi. Itse asiassa en ymmärrä, että voisimme viisaasti tässä ja nyt muuta tehdä.




Paluu