Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon valmistelun aloittaminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 3/2010 edustaja-aloitteesta 4/2010

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä marraskuuta 2010 klo 18.00

Teksti:
Ärade ordförande, bästa delegater. Käsikirjavaliokunta on todennut, että tämän aloitteen ajaman asian tarpeellisuudesta on tullut monta signaalia kentältä. Hyvin samanlainen aloite oli muun muassa esillä tänä vuonna Espoon hiippakunnan hiippakuntavaltuustossa. Nyt käsiteltävänä olevassa aloitteessa painotetaan, että seurakunnissa kaivataan aihepiiriltään uusia virsiä. Tässä on myöskin kiinnitetty huomiota siihen, että virsiin kaivattaisiin uudenlaista kieltä ja tyyliä. Ajatuksena on siis, että kirkkohallitus asettaisi työryhmän valmistelemaan virsikirjan lisävihkon toteutusta. Jos katsomme historiassa taaksepäin, voimme todeta, että viimeiset kolme suomenkielistä virsikirjaa ovat valmistuneet n. 50 vuoden välein: 1886, 1938 ja 1986. Kahden viimeisen virsikirjan välillä ilmestyi lisävihko vuonna -63. Eli samana vuonna kuin minä synnyin, mutta asioilla ei liene ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Tietääkseni. Valiokunta on tutustunut ajankohtaiseen tutkimukseen, jossa on todettu mm. että suomalaiset haluavat laulaa kirkossa vanhoja tuttuja virsiä ja että virsikirjan kokonaisuudistus ei ole saanut kovin vahvaa kannatusta. Vielä, pitää lisätä. Koska huomionarvoista on kuitenkin, että kaksi kolmesta toivoi kirkossa laulettavan rippikoulusta tuttuja lauluja ja vielä suurempi osa kaipasi kirkkoon reippaita ja iloisia lauluja. On myöskin huomioitavaa, että varsinkin seurakunnan työntekijät toivovat uusia virsiä. Käsikirjavaliokunta toteaa, että virsillä on hyvin tärkeä rooli kristillisen perinteen siirtämisessä uusille sukupolville. Me tiedämme kaikki, että virsikirjan kehitystyötä on hyvä tehdä myös suurten uudistusten väliaikana. Nyt on kulunut jo 24 vuotta siitä, kun nykyinen virsikirja hyväksyttiin ja otettiin käyttöön, eli siksi katsomme, että on järkevää nyt lähteä jo tätä prosessia viemään eteenpäin siinä muodossa, että suunnitellaan tällaista lisävihkoa. Meistä on oleellista, että virsikirjan lisävihko tietysti valmistetaan huolella, mutta myös että se saa virallisen hyväksynnän täällä kirkolliskokouksessa eikä sitä siis pidetä vain laulukirjana muitten joukossa. Haluamme myös tähdentää, että tämän prosessin tietysti tulisi olla nykyaikainen ja kyllin keveä, mikä merkitsisi mm. verkossa toimimista ja muuta vuorovaikutusta. Vielä lopuksi, olemme noteeranneet sen, että kirkkohallituksen tulisi selvittää, voidaanko virsikirjan lisävihkohanke rahoittaa tekijänoikeusrahastosta samaan tapaan kuin varsinainen virsikirjauudistuskin. Edellä esitetyin perustein käsikirjavaliokunta esittää, että kirkolliskokous antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun.


Paluu