Puheenvuoro



Björkstrand Gustav, biskop

Otsikko:
Käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2009 edustaja-aloitteesta 9/2008, joka koskee seurakuntien jumalanpalveluselämän kehittämistä

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2009 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustat. Vuonna 1988 käynnistetty jumalanpalvelusuudistus, johon panostettiin todella paljon, saatiin päätökseen vuonna 2000. Tämänkin jälkeen jumalanpalvelusta on kehitetty määrätietoisesti Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikössä, hiippakunnissa ja myös seurakunnissa. Jumalanpalvelus on keskeisesti esillä kirkon yhteisissä kehittämishankkeissa, Meidän kirkko-strategiassa, Pyhä-painopistetyöskentelyssä, vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä, Nuori aikuinen kirkon jäsenenä -projektissa sekä Hengellinen elämä verkossa -hankkeessa. Kaikista näistä monista ponnistuksista huolimatta viimeisimmän Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan pääjumalanpalvelusten osallistujamäärät ovat olleet tasaisessa laskussa viimeisten vuosikymmenten aikana. Muiden jumalanpalvelusten kävijämäärät nousivat vuosina 1980-1995, mutta viime vuosina niidenkin suosion on hienoisesti laskenut siitäkin huolimatta, että 73 % suomalaisista katsoo, että kirkko hoitaa jumalanpalvelukset hyvin. Tätä taustaa vasten käsikirjavaliokunta pitää tärkeänä, että jumalanpalveluksen kehittämistä pidetään edelleen kirkon keskeisenä tehtävänä. On tärkeää, että aloitteen tekijöiden huoli otetaan vakavaan keskusteluun ja, että etsitään määrätietoisesti ja herkeämättä keinoja jumalanpalveluselämän kehittämiseksi.

Valiokunta on perehtynyt perusteellisesti aiheeseen, kuullut asiantuntijoita sekä tutustunut alan uuteen kirjallisuuteen. Mietintöön on sisällytetty paljon konkreettisia ehdotuksia, miten jumalanpalveluselämää voitaisiin kehittää. On tärkeää, että nämä näkökohdat otetaan huomioon esimerkiksi KJM:n toiminnassa ja koulutuksessa yleensä. Valiokunnan esitykseen on koottu kaikkein tärkeimmät ehdotukset ponsien muotoon. En lähde niitä kaikkia tässä esittelemään, vaan keskityn olennaisimpiin. Valiokunta pyytää kirkkohallitusta huolehtimaan siitä, että jumalanpalveluksen kehittäminen on keskeisesti esillä kaikissa ajankohtaisissa projekteissa sekä pyytää kirkkohallitusta asettamaan työryhmän kartoittamaan ja kehittämään uusia jumalanpalveluskäytäntöjä, esittämään projektisihteerin palkkaamista varten määrärahan vuosille 2010-2012 sekä valitsemaan hankkeeseen suomen- ja ruotsinkielisiä kokeiluseurakuntia eri puolilta maata. Mitä projektisihteerin palkkaukseen tulee, niin valiokunta on tietoinen siitä, että nykyisten projektimäärärahojen sisällä on ehkä mahdollista irrottaa tarvittava määräraha, jolloin uutta määrärahaa tähän tarpeeseen ei tarvita.

Pääjumalanpalveluksen alkamisajankohta voitaisiin kirkkolain kodifiointityön yhteydessä antaa seurakuntien päätettäväksi. Valiokunta päätti lisäksi pyytää piispainkokousta harkitsemaan antavatko nykyiset kanttorien kelpoisuusvaatimukset riittävät edellytykset monipuoliseen musiikkielämään ja jumalanpalvelusmusiikin kehittämiseen. Lisäksi pyydetään piispainkokousta harkitsemaan, onko mahdollista edellyttää, että seurakuntien työntekijät osallistuvat säännöllisesti jumalanpalveluskoulutukseen. Eräänä ongelmana tällä hetkellä on, että esimerkiksi papit ja kanttorit eivät aina osallistu koulutustilaisuuksiin ja, että varsinkin ne työntekijät, joilla ehkä olisi erityinen syy olla mukana koulutuksessa jättäytyvät sen ulkopuolelle. Todellisia uudistuksia jumalanpalveluselämässä voidaan saada aikaiseksi vasta, kun kaikki työntekijät ja myös seurakuntalaiset saadaan mukaan tähän kehitystyöhön.

Jumalanpalveluselämän kehittäminen vaatii tietoista priorisointia seurakunnan toiminnassa, yhteisöllisyyden vahvistamista, saarnoihin tarvitaan, kuten valiokunta muotoili asian, lisää älyllisyyttä, elämänläheisyyttä ja tunteen paloa, näin me sen muotoilimme. Liturgian suorittaminen tulee olla arvokasta, mutta samalla vapautunutta, musiikkielämän monipuolista. Verkkoa ja internettiä tulee käyttää sekä ideoiden hankkimisessa että hyvin kokemusten levittämisessä ja mainontaa olisi tehostettava. Mutta ennen kaikkea jumalanpalveluksesta tulee tehdä koko seurakunnan juhla, johon työntekijät, luottamushenkilöt ja niiden perheet osallistuvat ja johon seurakuntalaiset voivat aidosti vaikuttaa. Yhteisöllisyyttä tulee tätä kautta määrätietoisesti lisätä.
Käsikirjavaliokunnan mukaan nykyiseen kielteiseen kehitystrendiin voidaan ja tulee vaikuttaa määrätietoisella, tarmokkaalla, monipuolisella kehittämisellä. Tähän aloitteessa pyritään ja tähän haasteeseen valiokunta on myös tarttunut ja esittänyt omia ratkaisumalleja. Ne ovat nyt kirkolliskokouksen harkittavina.

Herr ordförande, bästa kyrkomötesombud. Handboksutskottet förenar sig med initiativtagarna om uppfattningen att det är möjligt att vända den nuvarande negativa trenden i gudstjänststatistiken genom målmedvetna, mångsidiga åtgärder, en effektiverad försöksverksamhet och genom en intensifierad fortbildning, där inte bara de anställda utan också församlingsmedlemmarna tas med i planerings-, utbildnings- och försöksverksamheten. I betänkandet föreslås en rad konkreta åtgärder som kan beaktas i det fortsatta utveckligsarbetet. I anslutning till de många aktuella projekten, där satsningar på gudstjänstlivet finns med som ett element, understryker utskottet vikten av att kyrkostyrelsen tillsätter en särskild arbetsgrupp med uppgift att kartlägga och utveckla alternativa gudstjänstformer och utse särskilda både finsk- och svenskspråkiga försöksförsamlingar där försöksverksamheten kan äga rum. Givetvis behövs också åtgärder för att utveckla gudstjänsten när det gäller predikan, liturgin och de gemenskapsskapande elementen. Eftersom präster och kantorer inte alltid deltar i tillräcklig utsträckning i de kurser som ordnas bör biskopsmötet överväga om det är möjligt att förutsätta att alla deltar med en viss regelbundenhet i de utbildningar som ordnas. Det här är enligt utskottet helt nödvändigt, om man verkligen vill reformera gudstjänstlivet.



Paluu