Puheenvuoro
Rämä Timo
,
edustaja
Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010 - Käsittely jatkuu
Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Vuosi sitten kirkkomme ensimmäinen tulevaisuusselonteko lähetettiin suurin toivein ja evästyksin valiokuntaan. Nyt voimme todeta, miten perusteellisesti valiokunta on mietintöään valmistellut, lausuntoja on pyydetty runsaasti ja asiaa ovat käsitelleet myös hiippakuntavaltuustot. Mielestäni kaiken tämän materiaalin valiokunta on ansiokkaasti pyrkinyt seulomaan ja ottamaan huomioon. Luulenpa, että tästä on myös malliksi tulevien vastaavien dokumenttien sekä itse sisältöön että niiden käsittelytapaan kirkolliskokouksessa. Tietenkin ottaen huomioon myös tässä keskustelussa esitetty aiheellinen kritiikki.
Nostan esille lyhyesti mietinnöstä pari itseäni lähelle tulevaa asiaa, jotka eivät varmaankaan ole selonteon keskeisimpiä. Haluan kuitenkin painottaa niiden merkitystä kirkkomme hengelliselle elämälle ja toiminnalle tulevaisuudessa. Itse asiassa molemmat nyt äskeisen puheenvuoron kuultuamme ovat jo olleet esillä, mutta lyhyesti vielä palaan niihin. Iloitsen, että valiokunta on selonteosta huomannut poimia nämäkin asiat mietintöönsä. Ensimmäinen kysymys on kysymys henkilöseurakuntamallista. Siitähän selonteko puhuu kahteen otteeseen, sivuilla 14 ja 15 ja sitten sivulla 69. Mietinnöstä maininta löytyy sivulta 13. Parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskevasta edustaja-aloitteesta viime vuonna hyväksymämme hallintovaliokunnan mietintö torjuu henkilöseurakuntamallin. Olemme siis sen tällä vaalikaudella torjuneet. Kuitenkin tulevaisuusselonteko varsin painokkaasti pitää tätä mallia yhtenä mahdollisena ja todennäköisenä seurakuntarakenteena tulevaisuuden kirkossa. Toivon sen tähden, että kirkkomme ottaa vakavasti tämän skenaarion, ja että olisimme valmiita ennakkoluulottomaan uudistukseen mahdollistamalla tavalla tai toisella henkilöseurakuntamallin ilman, että siinä tarvitsee luopua parokiaalijärjestelmästä. Tällaista uudenlaista ajattelua ja tulevaa rakennemalliahan ennakoivat jo nyt yleistyneet ja vakiintuneet päiväjumalanpalveluksia täydentävät erilaiset jumalanpalvelukset ja niihin liittyvät hoitavat yhteisöt. Älkäämme antako kiihtyvän kehityksen ajaa ohitsemme. Hyvä, että valiokunta on tarttunut tähän kysymykseen ja sisällyttänyt sen myös mietintöön.
Toinen asia, josta kiitän niin itse selontekoa kuin mietintöäkin, on herätysliikkeiden ja niiden järjestöjen mielestäni keskeisen merkityksen esille tuominen. Viittaan selonteon sivuihin 57-59 ja mietinnön sivulle 15. Edustaja Leppänen ei halunnut nostaa asiaa tikun nenään. Minäkin puhun tästä nöyrällä mielellä herätysliikkeen edustajana. Asia vain sattuu selonteossa näkymään varsin vahvasti jopa omana lukunaan. Samoin tätä skenaariota herätysliikkeitten asemasta tukee vahvasti muun muassa tohtori Hanna Salomäen viime vuonna ilmestynyt tutkimus "Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen". Tämän päivän kirkossamme erityisesti eräissä suurissa seurakuntayhtymissä suhtautuminen herätysliikejärjestöihin ja eräisiin kirkon lähetysjärjestöihin hämmentää herätysliikeväkeä. Minusta näyttää, että selonteon ja mietinnön myönteisten näköalojen ja toisaalta näiden akuuttien tämän päivän asenteiden ja päätösten välillä on täydellinen ristiriita. Omassa järjestössäni Kansanlähetyksessä olen juuri siirtänyt johtovastuun seuraajalleni, joka on joutunut aloittamaan hyvin epäkiitollisessa ja haastavassa ilmapiirissä. Mielestämme olemme joutuneet viime keväästä alkaen kovan kritiikin kohteeksi. Kritiikkiä pitää tietenkin sietää ja oikein esitettynä se on tervetullutta. Nöyrästi pyrimme kuuntelemaan, mistä meitä syytetään ja rehellisesti tutkimaan itseämme. Kuitenkin mielestäni syytökset näkemyksiämme ja toimintaamme kohtaan ovat olleet kohtuuttomia ja osin perusteettomia ja jopa valheellisia. Tällaisessa tilanteessa toivoisi, että kirkkomme johto entistä määrätietoisemmin ja selvemmin antaisi tämän selonteon ja mietinnön mukaisen tuen herätysliikkeidemme työlle. Tässä yhteydessä itsekin yhdyn kiitoksiin kirkkohallitukselle, jonka linjaukset ovat meitä rohkaisseet. Suhtautuminen herätysliikkeisiin ja niiden toimintavapaus kirkkomme sisällä voi olla jopa kohtalon kysymys tulevaisuuden kirkolle. Viittaan tässä edustaja Huovisen aiemmin tällä viikolla esille ottamaan tosiasiaan, että yhä useammat herätysliikkeiden ystävät ihan tosissaan kyselevät hämillään, miksi vielä jatkaa tämän kirkon jäseninä. Siis he, jotka muun muassa edellä mainitsemani tutkimuksen mukaan ovat eräitä kirkkomme aktiivisimpia jäseniä. Toivon, että herätysliikkeet voisivat edelleenkin, mietinnön tekstiä lainatakseni, rikastuttaa paikallisseurakuntien hengellistä ja toiminnallista elämää. Tähän kuuluu pienenä osana ministeri Päivi Räsäsen ilmaisema toivomus seurakuntien tilojen käytettävyydestä herätysliikkeiden tilaisuuksiin.
On siis tunnustettava, että tämän päivän todellisuus kirkossamme joiltakin osin surettaa. Sen sijaan tulevaisuusselonteko ja sitä koskeva mietintö muun muassa näissä kahdessa asiassa herättävät mieleeni toivoa ja antavat uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ratkaiseva kysymys kuuluu: osaammeko oivaltaa millaisia käytännön johtopäätöksiä ja toimenpiteitä rohkaisevien skenaarioiden toteutuminen meiltä edellyttää.
Paluu