Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Perustevaliokunnan mietintö 1/2008 edustaja-aloitteesta 2/2008, joka koskee kirkolliskokouksen kehittämistä aktiiviseksi toimijaksi arvokeskustelussa

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2008 klo 10.55

Teksti:
Arvoisa herra arkkipiispa. Edustaja-aloitteen 2/2008 mukaan kirkkohallituksen tulisi selvittää voidaanko kirkolliskokousta kehittää aktiiviseksi toimijaksi arvokeskustelussa. Allekirjoittajien mukaan yhteiskunnallinen arvokeskustelu kuuluu kirkolliskokouksen tehtäviin. Aloitetta perustellaan kirkon strategialla vuoteen 2015 ja kansalaisten odotuksilla. Kirkon nykyistä osallistumista pidetään riittämättömänä, koska se perustuu lähinnä lainvalmistelun yhteydessä pyydettyjen lausuntojen antamiseen.

Kirkolliskokouksen tehtävä on ennen muuta kirkon lainsäädännön kehittäminen. Se voi myös antaa lausuntoja. Kirkolliskokouksen lausunnot ovat luonteeltaan viranomaislausuntoja. Niitä ei ole laadittu yleistä yhteiskunnallista arvokeskustelua silmällä pitäen. Asiakohtaisesti niilläkin on oma vaikutuksensa yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Kirkolliskokouksessa asiat tulevat käsittelyyn kirkon muiden toimielinten esityksenä tai edustaja-aloitteina. Asiat valmistellaan valiokunnissa ennen kuin niistä päätetään täysistunnossa. Mikäli kirkolliskokous haluaa osallistua ajankohtaiseen arvokeskusteluun, tämän on toteuduttava työjärjestyksen perustavien ja varsin pysyvien reunaehtojen asettamissa rajoissa.

Kirkko osallistuu jo nyt arvokeskusteluun monin eri tavoin ja kirkon toiminnan eri tasoilla, kuten mietinnön luvusta kirkko ja arvokeskustelu käy ilmi. Sen sijaan kirkolliskokouksen mahdollisuudet osallistua instituutiona arvokeskusteluun ovat rajalliset. Kirkon omaksumat arvot konkretisoituvat kirkollisessa lainsäädäntötyössä. Kirkolliskokouksen avaaminen ja päättäminen, tiedotustilaisuudet, tiedotusvälineiden haastattelut ja täysistuntokäsittelyt tarjoavat jäsenille mahdollisuuksia yhteiskunnallisten puheenvuorojen esittämiseen. Muutoin ulospäin suuntautuva vaikuttaminen arvokeskusteluun edellyttää kirkolliskokoukselta julkilausumia tai vastaavia. Niiden laadinta on osoittautunut ongelmalliseksi, minkä vuoksi niitä on annettu harvoin.

Syysistuntokaudella 2000 kirkolliskokouksessa kuitenkin käytiin keskustelu juutalaisia koskevasta julkilausumasta. Lähtökohtana oli Porvoon hiippakuntakokouksen esitys. Siinä toivottiin, että kirkko antaisi julkilausuman suhteestaan juutalaisuuteen. Esityksen herätteenä oli ajankohtainen keskustelu yhteiskunnassa. Perustevaliokunta laati asiasta varsin hyvän mietinnön, ja esitti kirkolliskokoukselle, että se lähettäisi mietinnön kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.

Täysistunnon käsittelystä tehty keskustelupöytäkirja on kiinnostavaa luettavaa meille, jotka emme ole olleet silloin täällä läsnä. Kuudentoista puheenvuoron jälkeen keskustelu eteni siihen, palautetaanko mietintö. Kymmenen puheenvuoron jälkeen äänestettiin, ja äänin 43-60 asia palautettiin perustevaliokuntaan. Valiokunta laati uuden hieman korjatun mietinnön. Asiasta käytettiin 31 puheenvuoroa. Tehtiin esityksiä uusista ponsista, joissa mm. olisi pyydetty anteeksi kirkon vaikenemista natsisaksan juutalaisvainoista. Tarkoittamatta syntyi vaikutelma, että valiokunta ei olisi halunnut pyytää anteeksi, kun taas ponsien esittäjät olisivat halunneet. Tilanteesta päästiin ulos palauttamalla asia toistamiseen valiokuntaan. Viisitoista minuuttia myöhemmin valiokunta antoi kolmannen, korjatun mietintönsä. Kirkolliskokous päätti yksimielisesti lähettää mietinnön kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten. Asia tuli näin käsitellyksi, ja päätös oli jopa yksimielinen, kun muut ponsiesitykset vedettiin takaisin. Keskustelupöytäkirjan luettuaan jää silti kysymään, antoiko kirkolliskokous esityksen tekijöiden toivoman julkilausuman kirkon puolesta, esittikö kirkko anteeksipyynnön vaikenemisestaan, ja miten käyty arvokeskustelu vaikutti kirkolliskokouksen arvovaltaan.

Instituutiolle, jossa on yli 100 jäsentä eri puolilta kirkkoa omine viitekehyksineen, arvokysymysten käsittely on erittäin vaativa tehtävä. Keskustelemaan kykenemme hyvin, päätöksenteko julkilausumasta on vaikeampaa. Jotta päätöksillä olisi arvokeskusteluun todellista vaikuttavuutta, ne edellyttävät suurta yksimielisyyttä. Äänestyspäätöksin syntynyttä kannanottoa on syytä kaikin tavoin välttää, kuten edellä kuvattu esimerkki osoittaa.

Perustevaliokunnan mielestä kirkossa on pohdittava, mikä on kulloinkin paras tapa aktiivisesti osallistua arvokeskusteluun. Tähän pohdintaan kuuluu kirkon toimielinten tehtävä- ja työnjako. Asia on parhaillaan työn alla kirkkohallituksessa, joka valmistelee kirkon keskushallinnon kokonaisuudistusta. Arvoisa puheenjohtaja, perustevaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi lähettää edustaja-aloitteen 2/2008 kirkkohallitukselle otettavaksi huomioon valmisteltaessa kirkon keskushallinnon uudistusta.


Paluu