Puheenvuoro



Ketonen Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkon ykseyttä moniäänisyyden keskellä vahvistavan työryhmän perustaminen (Edustaja-aloite 2/2011)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Oikeastaan nyt olisin halunnut pitää valmistetun ensimmäisen puheenvuoroni tässä salissa. Mutta sen laadintaan ei nyt ollut aikaa. Muutama ajatus kuuntelijan paikalta vain. Vapahtajamme rukous oli, että he yhtä olisivat. Että siis me yhtä olisimme. Aloite lienee saanut sytykkeensä viime aikoina esiin nousseista kysymyksistä, joitten suhteen on voimakkaasti erilaisia uskonnolliseen arvomaailmaan liittyviä näkemyksiä. Monologista dialogiin pääsy on haaste. Mahdollisuus myös uuden löytämiseen ja avartumiseen, myös olennaisimman löytämiseen ja säilyttämiseen kristillisen uskomme kannalta. Olen ammattia hoitaessani tottunut siihen, että ensin otetaan anamneesi, tarkoittaen esitietoja. Ennakkoluuloton lähtökohta on kaiken perusta. Avoimen keskustelun ja pohdinnan vaikeus on asenteellinen tiukkuus, jonka taustalla usein uskonnollisessa vuoropuhelussa on oikeaoppisuus, etten sanoisi puhdasoppisuus, jonka puolesta on toimittava ja jonka puolesta tehdään työtä viimeiseen asti. Oikeaoppisuuden yksi ongelma on myös vaatimuksen henki. Oikeassa olijan on syytä itseään myös valvoa ja seurata. Rakkaus ja sen äänen liittyminen näkemysten tilittämiseen tulisi myös täyttää, ja sen tulisi täyttyä. Vakaumuksen osalta sanoisin sen, että sitäkin koskee kypsyminen, syventyminen ja avartuminen. Vakaumus ei sulje pois keskustelukykyä. Ei silloinkaan, jos oma vakaumus sanoittuu toisin kuin toisen.




Paluu