Puheenvuoro
Rantanen Leena
,
kirkkoneuvos
Otsikko:
Ajankohtaisia asioita kirkon taloudesta (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 3/2007)
Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 12.30
Teksti:
No niin, sitten varsin mielenkiintoinen asia, vastuullisen sijoittamisen uudet ohjeet. Tätäkin käydään ripeästi läpi. Ensin entiset periaatteet, sitten mitä vastuullinen sijoittaminen nyt on, miten kirkko toimii vastuullisena sijoittajana ja asian selkiyttämiseksi Case kirkon eläkerahasto, joka kuvaa, mitä eläkerahastossa on tehty. Vuonna 99 kirkossa hyväksyttiin sijoitustoiminnan eettiset periaatteet. Silloin tämä oli vielä täysin uusi alue. Tällöin katsottiin, että meillä on käytössä sekä negatiivinen että positiivinen arvottaminen, jotka toteutettiin kahdella tavalla. Suljettiin tietyt toimialat pois ja osa rahoista sijoitettiin eettisiin rahastoihin. Mutta huomaatte, että suurin osa sijoitusvarallisuudesta jäi ns. harmaalle alueelle. Ei ollut poissuljettua, eikä ollut positiivisissa rahastoissa.
Näinä vuosina ala on kehittynyt ja ajattelutapa monipuolistunut ja on siirrytty karsinnasta laajempaan tarkasteluun. Pitkäjänteinen sijoittaja haluaa tietysti varmistaa, että arvon kehitys on hyvä. Pitkäjänteinen sijoittaja ajattelee, että sellainen yritys, joka ottaa huomioon kaikki sidosryhmänsä, ympäristön, yhteiskunnan jne., on pitkällä juoksulla paras sijoitus. Tästä vastuullisesta sijoittamisesta käytetään ESG-termiä, joka on suomeksi: ympäristö, yhteiskunta ja hallintotapa.
Käytännön toteuttamiskeinoja on varsin paljon, ja eri tavat eivät ole toisiaan poissulkevia. Asiaa lähestytään vain vähän eri vinkkelistä. Nykyisin puhutaan välttämisestä, positiivisesta näkökulmasta, integroidusta sijoitustoiminnasta ja vaikuttamisesta. Case eläkerahaston kohdalla näytän, että nämä saattavat johtaa myös mielenkiintoisella lailla erilaisiin tuloksiin.
Negatiivinen arvottaminen eli hienommin välttäminen tarkoittaa sitä, että sijoittaja määrittelee jonkin yritysjoukon, johon sijoittamista vältetään. Tämä voi olla esimerkiksi tietty toimiala, niin kuin vanhempi ajattelu on ollut. Tietysti voidaan sulkea pois myös tietyt yritykset, joiden toiminnassa on ollut jotain epäselvyyksiä tai toimintatapoja, joita ei ole korjattu. Tässä lähtökohtana on OECD:n tai YK-normien rikkominen. Tämä on ala, joka todella kasvaa valtavasti ja on erittäin paljon palvelun tarjoajia. Positiivinen näkökulma hoidetaan nykyisin kahdella tavalla. Ensin on Best in class -sijoittamistyyli, jossa halutaan valita salkkuun ne yritykset, jotka tietyllä yksittäisellä sektorilla tai teollisuuden alalla parhaiten toimivat vastuullisesti. Tähän on rakennettu yhteiskuntavastuullisia indeksejä. Mutta uutena on temaattinen sijoittamistyyli, jossa on tietyt teemat, joihin keskitytään. Varsin kovasti on nyt esillä ilmastomuutoksen estämiseen tähtäävä teknologia, kestävän kehityksen mukainen energiatuotanto, veden puhdistamiseen tähtäävä teknologia. Integroitu sijoitustoiminta tarkoittaa, että kaikki ESG-tekijät pyritään liittämään sijoitustutkimukseen ja päätöksentekoprosesseihin. Integrointi on käynnistymässä, eikä siitä juurikaan ole vielä esimerkkejä. Vaikuttaminen on tietysti sitä, että sijoittajat ovat aktiivisia ja käyttävät omistajaoikeuksiaan. Tavallisimpia muotoja on, että keskustellaan yritysjohdon välillä tai sitten ollaan aktiivisia yhtiökokouksissa. Mutta myös sijoittajien yhteistoiminta on lisääntymässä. Siitä on Carbon Disclosure -projekti hyvänä esimerkkinä. Muutamina vuosina on ollut aloitteita, joiden tavoitteena on koota suurta sijoitusmassaa yhteensä edustavat sijoittajat yhteen ja tiedottaa yritysten johdolle siitä, että osakkeen omistajat ovat varsin huolissaan ilmastomuutoksen aiheuttamista riskeistä. Juuri tänä vuonna aloitteessa oli mukana 280 sijoittajaa, jotka hallitsevat yhteensä yli 41000 miljardia dollaria. Kirkon keskusrahasto oli ensimmäinen suomalainen allekirjoittaja tässä aloitteessa.
Mutta mitä kirkko poimii ohjeisiinsa. Ensinnäkin olemme edelleenkin sekä positiivisen että välttämisen periaatteen kannalla. Tunnustetaan myös näkemys, että pelkästään epäeettisten sijoituskohteiden karsinta ei tee loppusalkusta vastuullista. Vaikuttaminen on erittäin tärkeää, halutaan olla ennakoivia ja reagoivia. Olemme lisäksi olleet varsin paljon yhteistyössä Ruotsin kirkon kanssa. Ennakoivasti pyritään tunnistamaan ESG-kysymyksiä, pyritään suosimaan sellaisia omaisuuden hoitajia, joilla ESG-asiat ovat systemaattisesti prosessissa mukana, ja pyritään myös tukemaan varainhoitajia, jos heillä on osaamisvajetta tällä alueella.
Mitä ennakoiva toiminta tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kysytään "Kuinka varmistatte, että tuotteidenne valmistamisessa ei ole käytetty lapsityövoimaa? Reagoiva on sitä, että jos huomataan, että jotain on tapahtunut, johon pitäisi puuttua, niin sen jälkeen kirkko aloittaa keskustelun yrityksen kanssa tai yritetään vaikuttaa muiden omistajien kanssa. Viimeisenä (mikä nykykäsityksen mukaan on varsin helppo ratkaisu) luovutaan omistuksesta.
Minkälainen on vastuullinen yritys? Vastaus tulee OECD:n ja YK:n normien perusteella. Täydellistä kuvausta on tietysti mahdoton antaa. Sekin tunnustetaan, että tietyt toimialat kantavat enemmän vastuuta kuin muut, koska niiden toiminnasta voi olla erityisen hankalia seuraamuksia. Näihin kohdistuu erityisvaatimuksia, esimerkkinä vaikka aseteollisuus, jossa edellytetään, että aseteollisuudessa noudatetaan EU:n asettamia käytöskoodeja. Vastuullisia omistajia ollaan osallistumalla yhtiökokouksiin, olemalla yhteydessä yritysten johtoon ja rakentamalla verkostoja. Nämä kolme viimeistä kohtaa ovat tärkeimmät eli pyritään olemaan aktiivinen tämän alan kehittämisessä.
Miten näiden ohjeiden jälkeen edetään? Tätä asiaa ei haluttaisi jättää tähän, vaan toiminta- ja taloussuunnitelman yhteydessä tullaan esittämään toteutettavaksi yritysten vastuullisuutta ja vastuullista sijoittamista seuraava projekti, jossa pyritään pureutumaan vielä syvemmälle tähän kehittyvään alaan. Erityisen tärkeänä nähtäisiin se, että toiminta tulisi tutuksi myös seurakunnissa. Nyt näyttäisi siltä, että Kirkon keskusrahaston eläkerahasto on varsin aktiivinen tällä alalla, mutta en osaa sanoa seurakunnista, miten vakavasti tämä on otettu. Lisäksi tälle projektille esitetään perustettavaksi neuvottelukunta, eli korkean tason (toivottavasti myös kansainvälinen) asiantuntijaelin, joka osallistuu keskusteluun kirkolle tärkeissä kysymyksissä ja on voimakkaasti yhteistyössä myös kirkkojen kansainvälisten järjestöjen kanssa.
Sitten Case kirkon eläkerahasto, joka on aika mielenkiintoinen. Eläkerahastohan solmi Ethix-nimisen ruotsalaisen konsulttiyrityksen kanssa sopimuksen. Ethix kävi läpi koko eläkerahaston sijoitussalkun, osake- ja korkorahastot, tässä oli mukana 44 rahastoa, jotka purettiin auki aivan kaikkia pienempiäkin omistuksia myöten. Tämä oli tosiaan poikkeuksellisen laaja, koska yleensä käydään läpi vain suorat osakesijoitukset, mutta nyt haluttiin avata koko paketti. Tätä käytiin läpi erityisesti normatiivisen tarkastelun perusteella, eli miten yritykset olivat OECD:n ja YK:n normeja noudattaneet. Ethix jakoi yritykset sen mukaan, mitä löytyi, kolmeen ryhmään. Siellä oli ryhmä Aikainen varoitus, Vaikuta/myy ja Seuraa. Aikainen varoitus tarkoittaa sitä, että jotain pientä on löytynyt ja yritys saa aikaa muuttaa toimintaansa. Vaikuta/myy -kohta tarkoittaa sitä, että alkukeskustelu ei ole johtanut tuloksiin, vaan pitää tehostaa toimenpiteitä. Viimeisenä myynti, jos tosiaan mitään ei tapahdu. Seuraa -ryhmässä on yrityksiä, jotka ovat reagoineet positiivisesti ja pyrkivät tekemään parannuksen. Nyt seurataan, että tapahtuuko niin tosiaan.
Eläkerahastosta 1 % eli 19 yritystä olivat sellaisia, jotka olivat Vaikuta/myy -listalla Ethixin käsityksen perusteella eli 7,5 miljoonaa euroa oli sijoitettu näihin yrityksiin. Mielenkiintoinen havainto oli ensinnäkin se, että indeksirahastoissa piili suurin osa kaikista kansainvälisten sopimusten rikkojista. Indeksirahastohan on sellainen, että siinä on automaattisesti kaikki suurimmat maailman yritykset ilman, että niitä on mitenkään käyty läpi arvottamalla. Euroopassa oli 60 % havainnoista. Suorat osakesijoitukset olivat kaikki ihan ok, niistä ei ollut mitään havaintoja. Mutta mielenkiintoisinta oli, että myös vastuullisista rahastoista löytyy kyseenalaisia yrityksiä. Tämä osoittaa juuri sen, että kun asiaa katsotaan monella eri tavalla, niin tietty skriinaustapa tuo tietyn tuloksen ja toinen tapa tuo toisen tuloksen. Tässä ei välttämättä ole mitään niin omituista kuin miltä ehkä saattaisi kuulostaa.
Minkälaisista sopimusrikkomuksista sitten on kyse? Sieltä löytyy firma, jonka lääketeollisuuden markkinointitoimet olivat aiheuttaneet Perussa ihmishenkien menetyksiä. Chilessä oli rikottu työntekijöiden yhdistymisoikeuksia, USA:ssa äidinmaidonkorvikkeen markkinointitoimet olivat kyseenalaisia ja siten Burmassa/Myamarissa oli työntekijöiden ihmisoikeusloukkauksia. Nämä olivat ehkä tyypillisempiä, lähinnä ILO:n alaisia havaintoja.
Miten sitten vaikutetaan? Ethix esittää, että tästä ryhmästä Vaikuta/myy otetaan kuusi yritystä, joiden toimintaan yritettäisiin vaikuttaa eli noin 70 % koko ryhmän osakkeista. Ensin Ethix kerää sijoittajaryhmän, joilla on näitä samoja osakkeita. Näin saadaan kohtuullisen iso sijoittajaryhmä, jolloin joukkovoimalla yritetään vaikuttaa. Jos ei saada toivottua tulosta, sitten käännytään rahastomanagerin puoleen. Viime kädessä eläkerahaston johtokunta päättää tapauskohtaisesti, miten näissä toimitaan. Joukkovoima, yhdistyminen ja vaikuttaminen yhdessä, se on tässä olennaista. Jos jostakin lääkefirmasta omistetaan rahaston kautta 200 000 euron edestä osakkeita, niin se lienee selvä, että niitä ei kauheasti kiinnosta, mitä mieltä olemme heidän markkinointitoimista. Tämä on nyt uutta: erityisesti eläkesijoittajat globaalisti tulevat olemaan verkostoituneita näissä asioissa. Muita jatkotoimia on se, että kun havaittiin, että Euroopassa oli 60 % havainnoista, koko Eurooppa-salkku on tarkastelun kohteena. Eurooppalaisia rahastomanagereja kilpailutetaan ja nyt kilpailutukseen osallistuu Ethix, jolloin saadaan valmiiksi "puhtaat" rahastot. Lisäksi pyritään sijoittamaan uusiin temaattisiin rahastoihin, mistä oli jo äsken puhetta.
Tämä kolmas asia on täysin eri maailmasta. Tämä koskee kirkon talous- ja henkilöstöhallinnon tehtäviä ja niiden tietojärjestelmiä koskevaa esiselvitystä. Työryhmä on asetettu ja se on työskennellyt koko kevään varsin aktiivisesti. Tehtävänä on kuvata talous- ja henkilöstöhallinnon nykytila ja ongelmat, analysoida tavoitetilavaihtoehtoja ottaen huomioon rakennemuutokset, tekniset vaihtoehdot ja rajat, jotka lainsäädäntö asettaa. Tavoitteena on esittää tämän vuoden loppuun mennessä näkemys tavoitetilasta. Mukana on aika laaja edustus: seurakunnista kuusi, tuomiokapituleista kaksi, Kirkkopalveluista yksi ja Kirkkohallituksesta neljä, eli varsin hyvä ja toimiva ryhmä.
Nykytilasta ja ongelmista tehtiin kysely seurakunnille. Hyvin suuri osa vastasi ja kyselystä paljastui se, minkä me jo kaikki tiedämmekin eli pienten seurakuntien erityishaaste. Talouspäällikön tehtävänkuva on epäinhimillinen, kukaan ei voi olla kaikkien niiden alojen asiantuntija, joita pienen seurakunnan talouspäällikön tehtäviin kuuluu. Kukaan ei voi osata sekä metsien leimausta, hankintakilpailuja, kirjanpitolakia, mitä kaikkea siinä nyt onkaan. Se on mahdoton tehtävä. Ohjelmien osalta tuli ilmi, että meillä on kaksi ohjelmatoimittajaa, jotka ovat jakaneet markkinat. Noin 35 % vastanneista koki tilanteessa ongelmia.
Peruskysymyksiä, mitä lähdettiin miettimään, ovat: Tavoittelemmeko me talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämisessä a) kustannussäästöjä ja tehokkuutta, b) laadun parantamista vai c) sekä että. Kyllä tietysti kumpaakin lähdemme tavoittelemaan. Toisaalta täytyy miettiä, onko nykytilanne niin mahdoton, että jotain on pakko tehdä, vai voisivatko seurakuntien rakennemuutokset korjata tilannetta riittävästi, ainakin jos saadaan suurempia yksiköitä. Silloin varmaan pienten seurakuntien taloushenkilöiden yksinäisyys ja epätoivoinen tehtäväkenttä korjaantuisi, jos meillä olisi isommat yksiköt. Ja kolmas kysymys on, tavoittelemmeko me nykyistä laajempaa kirkon tietojärjestelmien kokonaisarkkitehtuuria. Ensimmäinen askel on otettu, kun meillä on kirkkoverkko; toista askelta ollaan ottamassa eli yhteistä jäsentietojärjestelmää. Voi kysyä, olisiko nähtävissä vielä kolmas askel.
Nyt lopuksi työryhmän villit visiot, kolme osaa. Tämä otsikko kuvaa sitä, että nämä ovat vielä aika villejä ääritilanteita, mihin olisi mahdollista pyrkiä. Tietysti se, ettei tehdä mitään, on toinen ääripää, ja välillä on kaikkea muuta. Yksi mahdollisuus olisi, että hankitaan kirkon oma talous- ja henkilöstöhallinnon ohjelma, jossa olisi yhteinen tietokanta. Kirkkolaissa velvoitetaan kaikki seurakunnat käyttämään tätä yhteistä ohjelmaa. Kirkon keskusrahasto maksaa ohjelman hankkimisesta aiheutuvat kustannukset käyttäen taseemme ylijäämiä. Tämä olisi varsin reipas tapa ratkaista ohjelmaongelmamme.
Vielä villejä visioita liittyen palkkahallintoon: villein mahdollinen ajatus on, että kirkossa olisi vain yksi palkkakonttori. Ei fyysisesti yhdessä paikassa, mutta se voisi olla hajautetusti useammassa alueellisessa pisteessä, virtuaaliorganisaationa. Sinne kerättäisiin seurakunnista riittävä palkkahallinnon asiantuntemus. Malli antaisi mahdollisuuden erikoistumiseen ja erityisesti tämän laatuongelman ratkaisemiseen.
Viimeinen villi visio koskee taloushallintoa ja kirjanpitoa: tässä ajattelemme äärimmilleen vietynä sitä, ettei olisi yhtä tilitoimistoa, vaan tämä hoidettaisiin yhteistyötasoilla. Niitä ovat joko seurakuntayhtymät tai muut yhteistyöyksiköt (80 kappaletta). Niitä ei olisi 390, niin kuin tällä hetkellä, vaan ratkaisevasti vähemmän. Esimerkkinä tästä on Mikkelin rovastikunnan Ryhtymys-hanke, jossa juuri tällä tavalla erikoistuen haetaan tehoa taloushallintoon.
Paluu