Puheenvuoro



Mäkinen Kari, piispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 10/2009 edustaja-aloitteesta 2/2009, joka koskee komitean asettamista analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tässä edustaja-aloitteessa esitetty huoli on todellinen ja oikea. Yhteiskunnallinen muutos ja sosiokulttuurinen muutos jonka keskellä elämme, on määrältään, nopeudeltaan ja monitahoisuudeltaan sellainen, että on syytä edustaja-aloitteen tavoin kysyä, tiedämmekö ja tunnistammeko, mitä tapahtuu todella. Mitkä ovat kirkon kannalta olennaiset muutostekijät, miten ja mihin kirkon tulisi reagoida ja millaisia johtopäätöksiä tehdä. Tarvitaan ilman muuta aloitteen tarkoittamaa määrätietoista ja laajaa toimintaympäristön analyysia, kokonaisnäkemystä ja rohkeutta katsoa ehkä uudellakin tavalla. Ilman sitä on vaarana, kuten aloitteessa todetaan, sisäänpäin kääntyneisyys ja suojautuminen. Kysymys on siitä, millä tavoin tämä toimintaympäristön analyysi toteutetaan. Aloitteessa esitetään välineeksi komiteaa, eräänlaista asiantuntijatyöryhmää. Ikään kuin viisaiden joukkoa, joka nousee vuorelle nähdäkseen paremmin, tarkemmin ja laajemmin ja voidakseen sitten sanoa, mihin suuntaan tässä maastossa on kuljettava. Esikuvana esitetään Heikki Wariksen johtamaa komiteaa vuodelta 1958. Tällainen komitean perustaminen, vuorelle nouseminen, on yksi mahdollisuus reagoida tähän tilanteeseen ja tähän huoleen. Mutta todellisuus, jonka keskellä elämme, on muuttunut. Se on monitahoisempi, moniulotteisempi, monikerroksisempi muutokseltaan, kuin Heikki Wariksen komitean aikoihin. Ei voi ajatella, että yhdeltä vuorelta näkisi koko maisemaa. Itse asiassa Variksen komitean tulos aikanaan ja sen seuraukset ja siitä tehdyt johtopäätökset olivat sellaisia, että ei niinkään tarvita määräajoin perustettavaa komiteaa, vaan tarvitaan jatkuvaa toimintaympäristön analyysiä ja määrätietoista johtopäätösten tekoa. Tämän komitean työn seurauksenahan mm. perustettiin aikoinaan Kirkon tutkimuslaitos. Vastikään on reagoitu tähän samaan huoleen, joka edustaja-aloitteessa esitetään, luomalla rakenteita, joiden kautta on mahdollista toteuttaa jatkuvaa toimintaympäristön perusteellista analyysia ja reagointia siihen. Näitä rakenteita ovat ensinnäkin tulevaisuusselonteko, jonka kirkkohallitus tulee laatimaan kirkolliskokoukselle, kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta, joka on päätetty perustaa ja sitten merkittävänä tekijänä myöskin kirkossa käynnissä oleva strategiatyöskentely, joka ensisijaisesti ei ole joidenkin papereiden ja niihin kirjattujen asioiden toteuttamista, vaan parhaimmillaan herkkää ja joustavaa paikallistasolta lähtevää toimintaympäristön muutossuuntien tunnustelemista ja niihin reagoimista. Ja sitä varten tarvitaan myöskin yhteistä tietoa. Näissä luoduissa rakenteissa on yleisvaliokunnan käsityksen mukaan mahdollista reagoida siihen huoleen, joka tässä edustaja-aloitteessa esitetään. On mahdollista ottaa huomioon nämä aloitteen esittämät näkökohdat, käyttää monialaista asiantuntemusta, pyrkiä kokonaisnäkemykseen kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ja tehdä rohkeaa tilannearviota. Rakenteet siis ovat olemassa, kysymys on siitä, että niitä kyetään käyttämään mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella, rohkealla ja analyyttisellä tavalla. Ja koska rakenteet ovat olemassa, yleisvaliokunta katsoo, että ei ole mielekästä perustaa ja luoda uutta rakennetta vielä näiden lisäksi, vaan toteuttaa aloitteen tarkoittamaa tehtävää näiden juuri luotujen rakenteiden kautta. Ja tästä syystä yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous jättää tämän aloitteen raukeamaan ja antaa mietinnön kirkkohallitukselle tiedoksi ja huomioon otettavaksi laadittaessa kirkolliskokoukselle tulevaisuusselontekoa.



Paluu