Puheenvuoro



Rajala Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2013)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä marraskuuta 2013 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Mies kun tulee tiettyyn ikään, hän alkaa muistelemaan menneitä. Toistakymmentä vuotta sitten ensimmäisenä kirkolliskokoustoimenani taisin tehdä aloitteen postiäänestyksestä seurakuntavaaleissa. Silloin täältä pöntöstä kuulin useampia edustaja Kaisanlahden esiintuomia huolia, ehkä perusteltujakin huolia siitä, että miten postiäänestystä voidaan väärinkäyttää. Olen myöskin yli kaksikymmentä vuotta toiminut vammaisten parissa, sellaisten ihmisten parissa, joiden hyväksikäyttäminen on helppoa. Olen toistakymmentä vuotta ollut vaalipiirilautakunnan puheenjohtajana ja voin vakuuttaa teille: jos ihmiset haluavat tehdä näitä marginaalisia väärinkäytöksiä, tässä meidän nykyisessäkin vaalijärjestelmässämme se on aivan helppoa. On tapauksia, jolloin tällainen henkilö, joka ei itse hallitse omaa elämäänsä, menee vanhempansa tai jonkun muun kanssa äänestyskoppiin, ja kukahan siellä sitten äänestyksestä päättää? Haluan tämän sanoa yhtä räikeästi kuin edustaja Kaisanlahti toi esiin näitä muita esimerkkejä. Jos tätä pahaa tahtoa on, se on aivan mahdollista nykyisessäkin järjestelmässä, ja kun sitä on, niin ehkä se myös kumuloi toisensa, että sitä jokainen ryhmä mahdollisesti jonkin verran käyttää. Eli minusta tällaiset esimerkit eivät missään tapauksessa ole syy siihen, ettemme voisi tähän uuteen järjestelmään mennä. On sanottu, että kirkko ei ole osuuskauppa, kirkko on julkisyhteisö, jolla pitää olla tietty arvo, ja se pitää näkyä siinä, millä tavalla äänestetään. Mutta nyt pitää muistaa se, että miten tämä maailma muuttuu, ja jos meidän hallintomme ja toimintatapamme eivät muutu samalla tavalla kuin muut, niin kyllä me jäämme sitten hyvin harvojen kirkoksi. Minusta se, että meillä olisi postiäänestysmahdollisuus, ja tulevaisuudessa nettiäänestys, takaa nykyistä järjestelmää paremmalla tavalla, että kirkko on koko kansan kirkko. Kaikki, myös ne passiivisemmat kirkon jäsenet edes jollakin tavalla osallistuvat hallintoon. Edustajat Jalava ja Hiilamo toivat hyviä esimerkkejä siitä, että mitä tämä voisi merkitä, ja ennen muuta tuen myös edustaja Hiilamon ajatusta näistä kansainvälisistä kokemuksista. Minulla on ollut tilaisuus seurata Viron nettiäänestystä, jossa se tapahtui esimerkiksi niin, että henkilö saa kaksi salasanaa, hän ensin pääsee toisella ehdokassivulle. Virossahan kirjaudutaan siis sähköisellä kortilla, he ovat paljon, paljon meitä edellä, ei ole mitään pankkitunnuksia, vaan sähköisellä henkilöllisyystodistuksella. Ensimmäisellä salasanalla hän siis löytää sen ehdokkaan, ja sen jälkeen kun hän aikoo äänestää jotakuta, hän kirjoittaa toisen salasanan, ja sitten äänestys on tehty. Mutta sitten se, mikä on mielenkiintoista! Henkilö voi mennä vielä vaalipäivänä vaalipaikalle ja sanoa, että minä haluan korjata äänestystä tai mennä äänestämään. Eli sen tarkistaminen, että jos joku henkilö vaikka alkaisi epäilemään, että joku on käyttänyt väärin minun äänioikeuttani, se on täysin mahdollista vielä vaalipäivänä korjata. Halusin tämän esimerkin avulla kertoa siihen, että jos me haluamme erilaisia turvamekanismeja luoda, ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia myöskin tehdä. Haluaisin korostaa vielä sitä, mitä myös edustajat Jalava ja Hiilamo totesivat, että tässä puhutaan selvittämisestä. Ajat muuttuvat. Vaikka tätä on juuri selvitetty, juuri se, että nyt valtiollisia vaaleja aletaan sähköistää, kyllä se merkitsee sitä, että meidän on kirkkona seurattava tätä kehitystä ja oltava siinä mukana. Tuen voimakkaasti tätä aloitetta.


Paluu